PaloMAN

[Pergolaattori]

Kai tämä tänne projektiosastolle täytyy kirjailla sillä ilmassa on vahvat ennusmerkit siitä että jossain vaiheessa olen kaluston kanssa jonkinlaisen jännän äärellä ja palstan mielipiteet tulevat hyvään tarpeeseen.


Kävin Saksassa toivioretkellä ja tuomisina oli MAN 8.136 FAE paloauto. Vm -87, ajettu sen 25000 ja kaikella tapaa helmikunnossa.
Alkujaan homma lähti liikkeelle Nettikoneessa myynnissä olleesta VW LT45 4x4:stä jossa oli lava ja perässä Hiab 022 nosturi. Tyypillinen sähkölaitosmeininki. Tuumin että tuossahan on kaikella tarpeellisella tapaa vantteran oloinen kulkuneuvo. Kävin internetin läpi aiheen tiimoilta (sanan varsinaisessa merkityksessä) ja kävin kaverini kanssa katsomassa autoa. Melko hurskassa kunnossa. Kyselin jo hinnat korin hitsaustöille, penkkien uudelleenverhoilulle ym. Excelin viivan alle kertyi hinta joka antoi aihetta jälleen uudelle itsepetokselle eli kävin selailemaan kalustoa hintaluokassa LT-aihio+kunnostustyöt. Offipalstalla törmäsin jäsenten lantikka ja vmt MANneihin.
Sympaattisen näköisiä (Heavy duty Noriker?) ja asiallisia kulkineita. Kävin siis jälleen internetin läpi mitä tulee Tanskalaisiin sotaväen MANneihin, kyselin hintoja ja suunnittelin jo tanskanmatkaa. Kriteerinä oli auto joka on varustettu vinssillä eli voiman ulosotto on laatikossa valmiina joten valikoima jäi varsin rajalliseksi.

Valokuvien perusteella niissä olisi ollut esissä lähes sama hitsuusavotta kuin aiemmin zoomailemassani LT:ssä. Ulosoton löytäminen jälkikäteen osana on ilmeisesti vähintään vaikiaa joten lopulta vaihtoehdot supistuivat siviilimalleihin ja paloautoihin: Pienet kilsat, käytännössä ruosteettomia, ulosotto, 5t vinssi (jos kohta vetoa ei saa taaksepäin ilman muutostöitä) ja siis hydrauliikka, lukko myös etuakselilla. Ja tietenkin, alle 7500kg kokonaispaino eli ei tarvi hankkia aivan perseettömän hintaista CE-korttia jos kuvittelee vetävänsä yli 750kg vaunua.


Ostin MANnin Issumista Jürgen Schwartzilta. Firma on keskittynyt käytetyn palokaluston trokaamiseen ja touhu vaikuttaa hyvinkin asialliselta. Pihassa oli unimoggia rivissä ja muistaakseni myös jotain sileämmillä renkailla. Asentaja kävi kanssani auton melko lailla juurta jaksain läpi, esitteli toiminnat ym. Noutivat Düsseldorfista, hoisivat uudelleenrekisteröinnin huoltoautoksi, kilvet jne. eli homma kävi kuten elokuvissa. Perjantaina klo 2 yöllä bussilla lentokentälle, Kööpenhaminan kautta Düsseldorfiin puoli kymmeneksi, Issumiin, kaupat, lievät vastoinkäymiset ja reissuun kohti Travemündea. Sieltä Finnlinesillä lievien neuvottelujen (Kyllä, auto on alle kuusi metriä pitkä ja yli 2,1m korkea. Miten niin ei mene autokannelle?) jälkeen autokannelle ja hyttiin nukkumaan. Satuin samaan hyttiin erään asiallisen rengaskauppiaan kanssa.

Lievät vastoinkäymiset liittyvät paineilmaohjattuihin varusteisiin ja etenkin perän lukkoon. Napsuttelin koeajoreissun jälkeen venttiileitä testimielessä laidasta laitaan jolloin ilmeisesti perän lukko jäi päälle. Kuorma-autoista tietämättömänä en osannut kiinnittää kunnolla huomiota vuotavan ilman ääneen vaan oletin että kyseessä on normaali ilmiö. Lähdin kaupanteon jälkeen ajamaan ja huomasin että lukon varoitusvalo syttyi kojelautaan. Parin käännöksen jälkeen asia oli selvä. Peilistä näkee että sisempi takarengas leimaa kuviotaan katuun. Käännyin takaisin pajalle jossa sepittivät lukkoa jarrudynamometrissä pyörittäen. hyväksyin selityksen että vika on viallisessa lukon merkkivalon anturissa sillä perä toimi dynamometrissä pyörittäen normaalisti (renkaat pyörivät vastasuuntiin) Jälkikäteen kävi ilmi että lukon venttiili oli mennyt rikki siten että se ajoi lukolle paineen venttiilin asennosta riippumatta ja vuoti samalla ilmaa turhuuteen. Lukko siis 'korjautui' dynamometrissä paineen vuotaessa niin alas että lukko aukesi. Lähtiessäni satamaa kohti valo syttyi heti uudelleen mutta jatkoin matkaa olettaen että kyse on pelkästä valosta. Asian todellinen laita oli ensimmäisen terävämmän mutkan jälkeen ilmeinen eli jätin venttiilin sijoilleen ja ajelin korostetun loivin liikkein sen 400km satamaan. Tiukemmissa mutkissa mikroautotyyliin vauhdilla painopistettä ulkokaarteelle siirtäen.

Oltiin puhuttu jäsenen vmt kanssa siitä että voitaisiin tavata kun tulen maihin. Nähtiin, ihmeteltiin kalustot, kävin kokeilemassa isopyöräistä sotakonetta ja käytiin kokeilemassa paloauton lukon toimintaa hiekkakentällä. ohjausventtiiliä ropatessa tilanne kehittyi siihen suuntaan että sihinä voimistui ja paineet alkoivat laskea nopeammin kuin kompura ehti tuottaa. Kiireen vilkkaa takaisin varikolle, koppi nurin ja katsomaan mikä vialla. Pikakurssi mannin paineilmajärjestelmään, viallinen venttiili pois välistä ja homma toimi. Toki sillä mausteella että järjestelmän ollessa kokonaan paineeton jotain (Kai siellä on joku vaihtoventtiili joka täyttää ensin toisen säiliön) jumittui ja toinen ilmasäiliö jäi täyttymättä. Sovelsimme säiliöön ilmaa ulkoisella kompressorilla ja se lähti toimimaan ok ensimmäistä kertaa.

Painemittarin neulat toimivat nyt erikseen kun ne aiemmin kulkivat koko ajan yhtä matkaa. Näyttää siltä että paineilmajärjestelmä on tehty huollettavaksi (liittimillä kaikki) eli täytyy puhallella putket puhtaiksi ja käydä systeemi muutenkin läpi.


Koestin Schwarzin puheet siitä miten 'hänelle on maine kaikki kaikessa' jne. tuon venttiilin osalta. Ensimmäinen vastaus oli että etsivät venttiilin välittömästi ja soitti perään myös siitä vaihtoventtiilistä. Tarkat kuvat pitää saada että tulee varmasti oikeat osat. Näyttää olevan enemmän kuin perävalotakuu.


Suuremmat kuin isot kiitokset jäsen vmt:lle kahvista ja ennen kaikkea avusta ilmajärjestelmän ropaamisessa! Offiporukka on maaliikenteen ilmeinen vastine puuveneporukalle. Tarvittaessa löytyy tietoa, apua ja kattava valikoima työkaluja. Tämä palsta itsessään oli kalustopäätöstä tehtäessä olennaisen tärkeä. Hyviä projektikuvia joiden perusteella voi ennalta hahmottaa minkälaiseen mäntyyn on omaa päätään jatkossa lyömässä.


Auto meni konttorilla läpi kehujen ja pienen riesan kautta. Päälikomerolle jouduin hankkimaan lausunnon että se vastaa täkäläisen virkamiehen mielihaluja kiinnitysten, sidontapisteiden ja ohjaamosuojan suhteen. Sain lausunnon Haminasta Rautaheimolta. Loistava paikka.


Vilkkujen kanssa vaadittiin hieman pitkämielisyyttä. Katsastusmies soitti varmuuden vuoksi Trafiin että sopiihan se että vilkut maalaa mustaksi ja poistaa käytöstä (Tuohon ei enää ole saatavilla työkonevilkun värisiä kupuja. Halkaisija 17cm. Kunnon ämpärit..). No ei sovi. Vilkut pitää poistaa kokonaan. Vilkuthan ovat tässä kiinni telineissä jotka on istutettu kattopeltiin kiinni eli otin kuvut sekä majakkakoneistot pois ja laitoin kuvun kierteen tasossa olevaan majakkakoneiston kiinnityspintaan tanakat pyöreät kumilaput jotka peittävät aukot mutta mahdollistavat kosteuden poiston.

Trafille vihjeeksi: Nyt minulla menee se max puoli tuntia että rakennan vilkut ennalleen ja lähden kylille vilkuttelemaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut että tärvelen vilkut vapaaehtoisesti maalaamalla ne mustaksi jolloin ei olisi tullut todellakaan mitään syytä tai mahdollisuutta ennallistaa vilkkuja toimiviksi.

Renkaiden suhteen tuli vesiperä. Elättelin toiveita isompien 14.00R20:en ujuttamisesta alle. Vmt:n MANnia ei kuulemma voi käyttää esimerkkinä hyväksytystä yksilöstä sillä se on kokonaispainoltaan erilainen kuin tämä. Nykyisten säännösten puitteissa rengaskoon muuttaminen ei oikein anna aihetta.


Nosturin suhteen ei ole oikein enää paluuta tai vaihtoehtoja sillä ostin Turusta käytetyn Hiabin. 095-3, kolme hydraulista jatkoa, kourahydrauliikka ja radio. Yhdistelmä ei todennäköisesti tule täyttämään minkäänlaisia vakavuustarkasteluja eli ei tarvi antaa vieraalle käyttöön ja vakuutusyhtiö hymyilee viistosti jos erehtyy ottamaan yhteyttä nosturivahingon sattuessa.

Ajattelin tehdä nosturille auton perään tuppisovitteen joka sattuneesta syystä muistuttaa vahvasti levykiilaratkaisua jota Uusimäen konepaja käyttää Jake -sovitteissaan.

Nosturin kiinnitys on mielenkiintoinen rakenteena. Pitäisi olla jäykkä mutta kuitenkin antaa rungon elää. ?!?

Olen saanut kommentteja että nosturi kannattaisi sijoittaa ohjaamon taakse mutta tällöin keulaan tulee melko paljon painoa, nosturia joutuisi haalaamaan jatkuvasti mukana ja lavan mitta jäisi lyhyeksi ellei tee tolkutonta peräylitystä. Lavan osalta olen hahmottanut sellaista että varapyörä siirtyy päälirakenteen ja ohjaamon välistä lavalle jolloin lavan mitta kasvaa melkein puoli metriä ja pyörän voi tilan tarpeen yllättäessä jättää pois kyydistä.


Kävin joku päivä sitten paikallisella soramontulla kokeilemassa kulkuja. Kyllä sillä nyt ainakin niihin paikkoihin pääsee minne traktorilla ja leveyden puolesta mahtuu.

Melkein ehdin jo innostua kunnes tilanne rauhoittui peilin lävähtäessä vauhdilla sivulasiin.


Tänään voisi olla päivä jolloin MANni vapautuu palokopperosta. Ei ole kovin monimutkaisesti kiinni. Muutama pultti runkoaisojen perässä. Etupäässä on sivuliikkeen runkoaisoja vasten rajoittavat laput ja vieterit joilla koppi pidetään runkoa vasten. Ei voi olla kovin paljoa enää elävämmin kiinni. Sakemanni ei kaikesta päätellen ole tehnyt näitä ihan yksin kappalein.



Pakokaasujarru! En käsitä miten olen tullut toimeen ennen! Kuulostaa kuulemma myös ulos oikein mainiolta.



-