Kyllä pistää pikkusen ottaamaan kaaliin nämä sankaritarinat ja työttömien halveksunta. Ei mahda jossain peräkylällä olla vara mistä valita. Ei mahda olla helppoa ottaa ja lähteä, jos on asunnot hankittu ja työt menee alta.
Vaikka kuinka asennoituisi oikein työhön, niin miten herrat hyvät ,rouvat ja neidit ml. menette töihin, jos ei ole töitä?
Itse olen ollut nuoruudessa työtön montakin kertaa ja aikuisenakin yhden jakson. Olen silti yhtä arvokas ja sankarillinen kuin nämä tämän ketjun sankaritarinoita kirjoittaneet.
Kyllä tässä nytkin alkaa työmotivaatio hävitä, kun laskeskelin, että jos pääsisin ansiosidonnaiselle päivärahalle, niin saisin enemmän rahaa asumistuen kera, sekä työmatkakulujen poistumisen jälkeen kuin nyt työssä käydessä. Pakko vain on olla töissä, kun ei pääse työttömäksi, eikä itse kannata irtisanoutua, koska tulee helvetin pitkä karenssi.
Pitkäkää prkl asenteenne sankarit!