Vahvasti epäilen, että kyse sodan päättymisvuosi huomioiden ei ole enää tässä vaiheessa pelkästä huonosta tutustumisesta vanhoihin ihmisiin. Itsellä oli vuosikymmeniä sitten naapuri, jonka kanssa ei ollut ihan helppo tulla toimeen ja hän painotti nimenomaan sotaveteraanina oloa. Tulin hyvin toimeen kuitenkin toisen naapurin kanssa, joka oli jo varsin vanha Karjalasta evakkoon joutunut mummo ja kahvilla tuli käytyä. Kun muutin toiseen asuntoon, sotaveteraanilla oli ikävä naapuria - minua - ja mentiin kahville kun sattumalta nähtiin. Montaa kaveria ei hänellä ollut. Kummastakin naapurista on aika jättänyt ja kumpikin oli avun tarpeessa kun vielä eli.
Tunne kyllä apua tarvitsevia, vaan avun tarve ei johdu sodasta, vaan vanhuudesta, sairaudesta tai yksinäisyydestä. Epäilen, että avun kohdistamisessa rintamalla olleille sotaveteraaneille ollaan jo aika myöhässä, mutta ei olla myöhässä vanhusten auttamisessa vaikkei ole veteraani. Sodan kokeneita löytyy muistakin kuin rintamalla olleista veteraaneista.
Viimeksi muokannut tekniikkamies : 13.11.2017 02:01
|