Kiitos vapaudesta!
 

http://suomimerkki.fi

Suomi100 hengessä, löytyykö täältä isänmaallisuutta ja talkoohenkeä sotaveteraanien kunniaksi? :)

Käynnissä on kampanja josta varoja ohjataan suoraan veteraanien hyväksi, olisiko tälläinen merkki kunniakseen sen harrasteajoneuvon aurinkolipassa, kattoverhoilussa tai vaikka avaimenperänä? Miltä kuulostaisi?
Itse tilaan merkin jeepin avaimiin :)

http://suomimerkki.fi/img/splash_image.png

Suora lainaus kampanjasivuilta;
Sotiemme Veteraanit juhlistavat 100-vuotiasta Suomea omalla rintamerkillä.
Kantamalla juhlamerkkiä osoitat kunnioituksesi sotiemme sankareille.
Merkin hinta on 10 euroa (+ toimituskulut 1,95 euroa). Jokaisesta ostetusta juhlamerkistä menee 9 euroa sotiemme veteraanien tukemiseen.

Tukea tarvitaan, sillä tällä hetkellä veteraaniliittojen varallisuudella jokaiselle veteraanille saataisiin yksi apteekkireissu taksilla. Jos veteraaniliitot lopettaisivat toimintansa ja varat jaettaisi järjestöjen veteraanijäsenille, kukin saisi noin 24 euroa. Selvityksessä on laskettu mukaan Rintamaveteraaniliitto ry:n ja Suomen Sotaveteraaniliitto ry:n varat.

Niinpä niin..:rolleyes:

Kun kerran veteraaneille on kerätty vuosikausia, miljoonapotteja vuositasolla, niin ne vähät veteraanit pitäisi olla multimiljonäärejä tällä hetkellä? Mihin ne rahat on mennyt?

Irocille en osaa vastata mutta tässä nykyisen keräyksen jakauma. Tämähän perustuu vapaaehtoisuuteen niin varsin ei ole pakko osallistua, itselle se vain tuntui hyvälle idealle
http://suomimerkki.wm.fi/img/Tuotant...raafi_w652.jpg

Jotenkin tuntuu että tuo kustannus jakautuma on pielessä mutta niinhän se taitaa keräyksissä olla aina

2009: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/776...aa-miljoonansa

2013: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000618039.html

Pikkuisen tuo alvin osuus pistää miettimään? Onko tuosta laskettavissa todellinen keräyksen
jako-osuus?

Itsellä on ollut mahdollisuus tuntea sotaveteraaneja ja moni heistä on jo mullan alla. Niiden tietojen perusteella mitä itselle on kantautunut, paras käden ojennus sotaveteraanien uhrauksille on toimia niin, että uusilta sodilta vältytään ja isänmaan asioista huolehditaan.

Jos asialla hiukan vitsailen, oma isoisäni oli maahanmuuttaja, mutta myös sotaveteraani. Kävin maanantaina isoisän haudalla.

Kuljetin ennen vanhoja ihmisiä taksilla sinne minne halusivat, enkä kysellyt onko veteraani vai joku muu. En tunnista ongelmaa, etteikö veteraanien apteekkiasiointi hoituisi? Sensijaan hiukan yllättynyt olin, että jotkin vanhemmat ikäihmiset tarvivat taksikuskin apua, jotta viinakaupasta saa riittävät eväät siihen saakka kunnes taas tulee uusi reissu. Monella huonosti liikkuvalla oli kuljetustukikortti ja sen takia edullinen pääsy itseä kiinnostaviin rientoihin.

Kaipaisin hieman evästyksiä ollaanko sotaveteraanihommissa nyt ihan ajan hermolla jos lapin sota päättyi 1945? Jos 20 vuotias oli silloin sodassa, sain iäksi yli 90 vuotta nuorimmat, niin voisiko olla, ettei veteraanien hyväksi pystytä enää paljon tekemään?

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/852...henee+nopeasti
Ja kysymykseesi, paljon olisi ja pitäisi tehdä sotaveteraanien hyväksi. Mutta avun kanavointi vaan mättää.
Veteraaneille on jo kerätty enemmän kuin tarpeeksi, mutta varat kadonneet taivaan tuuliin ja niin käy ilmeisesti
tässäkin tapauksessa. Rahat uppoaa vilunkimiesten taskuun ja veteraanit joutuvat edelleenkin anomaan kelakyytejä ja
julkisia terveydenhoito palveluja. Paljon olisi parannettavaa, näissä veteraanien varjolla tehtävissä keräyksissä.

Vanhoja ihmisiä autellessa tullut tutuksi tullut tutuksi, että halu ja kunto lähteä mihinkään on ollut suurempi pullonkaula kuin kyydin järjestyminen jossain muodossa.

Toisaalta invataksia ajellessa tuli havaintoja siitä joukosta, joka kuitenkin lähtee liikkeelle. Olin esim. taksilla hautausmaalla haudan äärellä kun kunto ei asiakkaalla olisi muuten riittänyt osallistumaan hautajaisiin.

Kulkemiseen liittyviä asioita en pitäisi tällä hetkellä Suomessa ihan huonoina, mutta yksinäisyys yhdistettynä huonoon kuntoon varmasti yleinen haaste. Palveluja on saatavilla vähän joka lähtöön jos on varaa maksaa. Oikeanlainen apu ei tavoita kaikkia tasapuolisesti.

Isänmaallisuus.
 

Vähän on minun silmissä täällä pääkaupunkiseudulla ainakin nuo ääri ihmiset pilanneet tämän isänmaallisuuden.
Enkä tule ikinä ostamaan "kiitos" t-paitaa enkä laita suomenlippua hihaani.

Joka vuosi annan kyllä rahaa veteraanikeräykseen kun kiertävät keräämässä ja olen kiitollinen heidän panoksestaan.

Yhtään veteraania en ole ikinä tuntenut joten ei ole mitään läheistä sidettä heihin.

Enkä taida tuotakaan nauhaa ostaa?

Kiitos ja anteeksi.

t. Ismo Ämmä

Rouvani 102 vuotias sodankäynyt pappa ei saa edes hierontapalveluja kun ei ole rahaa, ei kunnalla eikä muillakaan kuulemma.

Ymmärrän, että veteraaneja pitää auttaa, mutta tätä ihmettelen itsekin, että mihin nämä kerätyt rahat katoaa? Kun nämä veteraanit muuttavat kiihtyvällä vaudilla toiseen hiippakuntaan. Itse tuntemani veteraanit alkavat olla jo hyvin pitkälti haudassa. Jokainen auttakoot tuntemaansa(elävää) veteraania suoraan jollain konstilla. Ei siihen mitään keräystä tarvita, josta rahat menevät oikeasti johnonkin ihan muualle, esim. johonkin "kannattajajäsenten" kestitsemiseen.

Puuttuva alvin osuus on tulevaa verovelkaa jonka riipuskauppias sujauttaa taskuunsa katteeksi koko touhusta...

Jos sotaveteraanijärjestöillä on miljoonaomaisuus niin parasta auttamista veteraaneille olisi riipusten ostamisen sijaan se, että joku auttaisi näitä mainittuja kurjuudessa eläviä veteraaneja saamaan osuutensa rahoista. Ei ne ite niiden perään huutele mutta saattaisivat kuitenkin ottaa apua vastaan jos sitä joku tarjoaisi.

Oma isoisäni oli kk-miehenä etulinjassa ja selvisi hengissä takaisin siviiliin mutta mitään veteraaniapuja ei sille ikinä tarjottu. Toinen sukulaismies loukkaantu ja palas kotio jo parissa viikossa ja se sai sitten kaikenlaisia kylpyläreissuja jne. loppuelämänsä. Ei ole avut järin oikeudenmukaisia olleet eikä ole varmaan nykypäivänäkään.

Rupeaa veteraanien lapsetkin olemaan jo sen ikäisiä, että tarvii apua vanhuuden takia.

Kyllä näitä keräyksiä harrastetaan kiihtyvällä tahdilla, mutta sama kyssäri mullakin mielessä: minne ne rahat käytetään tai pantataan? Meneekö ne nyt vaan "hallintoon" vaiko minne?
Eniveis, muutamaan vuoteen en ole antanut killinkiäkään mihinkään keräykseen. Enkä tule antamaan. Sen verran ryvettynyttä touhua mielestäni..

Sen verran editointia, että ajatus hieno. Ikävää, että ahneus voittaa tässäkin.

Kyllähän sieltä toiminnasta alkaa kulurakenne siitä että toiminta turvataan ja avuntarvitsijat ovat niitä jotka saa perkuutähteet kassasta.

Kaiken maailman koijaria jotka haistavat bisneksenteon ja helpon säädön turvaamat rahavirrat.

Toimittajilla ainakin hommia kun avaavat noiden varankeruuporukoiden osakkaat ja niiden säädöt.

Itselläni kunnia tuntea vieläkin elossa olevia veteraaneja ja heidän mielipiteillään olisi kiva värjätä näitä "kerääjiä" ja mainoksia.

Kuinka moni tuntee tai tietää jonkun elossa olevan, jonka avun tarve johtuu sotaveteraanina olemisesta?

Hienoa kiva kun käännät asiat mutta kaiken maailman bernerit ja pienemmät nilkit suhmuroivat eurot taskuunsa joka on joltain oikeasti avun ja huolen tarvitsevan ihmisen arjesta pois vai kerätäänkö rahaa pyyteettömästi?

Kehitysapua on varaa viedä ihan suoraan verovaroista mutta veteraaneille ei ole varaa edes kuntoutumista järjestää mutta onhan siinä sekin jokainen siihen oikeutettu ei edes sitä halua.

Onneksi asumme vielä suht vapaassa maassa jossa saa jokaisella olla oma mielipiteensä kaikissa maissa ei asiat ole niin hyvin.

Tuskin se avun tarve siitä on kiinni, että tekniikkamies ei nyt sattumoisin satu avuntarvitsijaa tuntemaan. ;)

Kaikki me tiedetään, miten sotaveteraaneille kerätyille varoille on käynyt. Silti ne apua tarvitsevat ja sen avun ovat omilla teoillaan ansainneet "riippumatta kuka tuntee kenetkin".

Kysymys kuuluukin, miten kanavoida se apu oikeaan osoitteeseen?
Itse olen kyllä valmis auttamaan sotaveteraaneja. Mutta miten saataisiin nyt edes olemassaolevat keräykset kohdistettua, oikeaan osoitteeseen?

Vahvasti epäilen, että kyse sodan päättymisvuosi huomioiden ei ole enää tässä vaiheessa pelkästä huonosta tutustumisesta vanhoihin ihmisiin. Itsellä oli vuosikymmeniä sitten naapuri, jonka kanssa ei ollut ihan helppo tulla toimeen ja hän painotti nimenomaan sotaveteraanina oloa. Tulin hyvin toimeen kuitenkin toisen naapurin kanssa, joka oli jo varsin vanha Karjalasta evakkoon joutunut mummo ja kahvilla tuli käytyä. Kun muutin toiseen asuntoon, sotaveteraanilla oli ikävä naapuria - minua - ja mentiin kahville kun sattumalta nähtiin. Montaa kaveria ei hänellä ollut. Kummastakin naapurista on aika jättänyt ja kumpikin oli avun tarpeessa kun vielä eli.

Tunne kyllä apua tarvitsevia, vaan avun tarve ei johdu sodasta, vaan vanhuudesta, sairaudesta tai yksinäisyydestä. Epäilen, että avun kohdistamisessa rintamalla olleille sotaveteraaneille ollaan jo aika myöhässä, mutta ei olla myöhässä vanhusten auttamisessa vaikkei ole veteraani. Sodan kokeneita löytyy muistakin kuin rintamalla olleista veteraaneista.

Kyllä kait noita sotaveteraaneja on edelleenkin noin 20 000 kpl.
Eikä kannata nyt sotkea kaikkia vanhuksia tähänkin keräykseen, vanhuksiahan yhteiskunta
kyllä tarvittaessa avittaa.

Kyse on siis sotaveteraaneista, jotka ovat omalla hengellään ja kovalla panostuksella tuoneet Suomen siihen tilaan, kuin se nyt on.

Ja ihan turha verrata tuttua hienostofrouvaa joka ei ole sodan vaaroja nähnytkään ja todellista sotaveteraania. Toinen on ollut rintamalla ja oikeasti hengellään puolustanut Suomea, kun toinen on juossut pommisuojasta toiseen ja mahdollisesti karannut ulkomaille sotaa pakoon. Sotaveteraanilla ei moista mahdollisuutta ollut.

Ja se että rintamalla luokkaantunut sotaveteraani ei nykypäivänä saa tarvitsemiaan hoitoja ja apua, vaikka miljoonia heille kerätty, niin se pistää vihaksi.

Hienostofrouva taas kerkesi sotaa vältellessään kerätä ansiotuloillaan eläkekertymää ja saa
sotaveteraaniin nähden huomattavasti suurempaa eläkettä. Kumpaa nyt pitäisi oikeasti auttaa?

Anteeksi hieman kärjistetty esimerkki, mutta kyllä minun mielestä omalla hengellään Suomea puolustaneet, ansaitsevat kaiken avun minkä tarvitsevatkin, olivat sitten olleet rintamalla tai ei. Vanhusten huolto on sitten ihan oma asiansa.

Minusta tämän kyseinen keräys on riittävän läpinäkyvä siihen, että voin tehdä päätöksen osallistua siihen.

Mihinkään joulupatoihin ja ulkomaan keräyksiin en rahojani tule koskaan antamaan, kun periaatteeni on "omat ensin".
Kieroa on sekin, että Suomessa on tuhansia kodittomia ja työssäkäyvillekään kodittomille ei saada kattoa päänpäälle mutta rahaa työnnetään kaikenmaailman rahanreikiin pitkin maailmaa. Tai entä ne muut avun tarpeessa olevat vanhukset, tai lapsiperheet, tai yksinhuoltajat, tai yksinäiset, tai tai tai... Sille en mitään mahda, että rahaa valuu Eu;n myötä kankkulan kaivoon.

Se, että illan hämärtyessä katselen pilviä ja vedän kättä lippaan pellon laidassa ei tee parempaa elämää kenellekään. Mutta jos osallistun keräykseen jota pidän mielestäni turvallisena ja siitä suurinosa menee sotaveraaneille niin hyvä on. Itse ainakin arvostan Erittäin korkealle ne sotiemme veteraanit jotka ovat hengellään maatamme puolustaneet ja haluan uskoa siihen että jäljellä olevat hyötyvät tästä keräyksestä vielä eläessään.


*

Niin no, lukeeko jossain ihan selkokielellä että tuotosta menee jotain konkreettisesti sille veteraanille vai katoaako rahat taas sen hyväntekeväisyysorganisaation suojatyöpaikkojen ylläpitoon?