Itsellä on ollut mahdollisuus tuntea sotaveteraaneja ja moni heistä on jo mullan alla. Niiden tietojen perusteella mitä itselle on kantautunut, paras käden ojennus sotaveteraanien uhrauksille on toimia niin, että uusilta sodilta vältytään ja isänmaan asioista huolehditaan.
Jos asialla hiukan vitsailen, oma isoisäni oli maahanmuuttaja, mutta myös sotaveteraani. Kävin maanantaina isoisän haudalla.
Kuljetin ennen vanhoja ihmisiä taksilla sinne minne halusivat, enkä kysellyt onko veteraani vai joku muu. En tunnista ongelmaa, etteikö veteraanien apteekkiasiointi hoituisi? Sensijaan hiukan yllättynyt olin, että jotkin vanhemmat ikäihmiset tarvivat taksikuskin apua, jotta viinakaupasta saa riittävät eväät siihen saakka kunnes taas tulee uusi reissu. Monella huonosti liikkuvalla oli kuljetustukikortti ja sen takia edullinen pääsy itseä kiinnostaviin rientoihin.
Kaipaisin hieman evästyksiä ollaanko sotaveteraanihommissa nyt ihan ajan hermolla jos lapin sota päättyi 1945? Jos 20 vuotias oli silloin sodassa, sain iäksi yli 90 vuotta nuorimmat, niin voisiko olla, ettei veteraanien hyväksi pystytä enää paljon tekemään?
|
07.11.2017, 21:58
Samanlaisia viestiketjuja
Threaded Mode