Kiinteistökaupan jälkipyykin pohdintaani. Käräjänoikeuden päätös tullut.

[Finderi]

Mietin kans että lehtijutun tai ainakin nasevan ja näkyvän mielipidejutun paikka.

Muutamaa asuntokaupan vaatimusvääntöä seuranneena vois noin karkeasti vetää johtopäätökset näytelmän kulusta:
Asukas jonka ainut "moka" on asua talossa jonkin aikaa puuttumatta mihinkään rakenteeseen tai aiheuttamatta mitään vahinkoa rakennukselle voi joutua maksamaan kaikki alkuperäisen rakentajan tekemät virheet, laiminlyönnit, vallinneista rakennusmääräyksistä johtuneet ominaisuudet ja edeltäneiden asukkaiden joka ainoan vailla mitään ammattitaitoa tehdyn kötöstelyn.

Tämän toteutuminen vaatii sen että pers'aukinen uusi ostaja keksii em. tosiasian ja kaivaa kaiken mahdollisen esiin. Sitten yksi tai useampi pelkästään palkkioistaan huolta pitävä välittäjä tulee arvioimaan talon "nykykunnossa". On teetetty kuntoarvio joka ei välttämättä erottele tai ota kantaa siihen onko jokin rakennuksen osa riski, terveyshaitta tai oikea virhe toteuttamisaikansa suunnittelumääräysten mukaan. Teetetään tavarantarkastus joka edelleenkään ei johda mihinkään.

Ostajan ei missään tapauksessa pidä suostua sovitteluun, sillä lähes poikkeuksetta asiaa käsittelevät kuntotutkijat, lakiasiantuntijat tai oikeuden jäsenet eivät yleensä saa selville tai ymmärrä milloin rakenne on oikeasti terveydelle haitallinen ja mitä sille todellisuudessa on tapahtunut tai pitäisikö tilat todella purkaa atomeiksi kuten ostaja ja välittäjäkin ehkä tutkimusraporttien valossa vaativat. Kummankin osapuolen lakihenkilöt hakevat vakuutusyhtiöiltä oikeusturvavakuutuspäätöksen ja aloittavat kuukausia kestävät usein jonninjoutavan kirjeenvaihdon, ehdotus-vastaehdotus- ja vaatimusrumban.

Oikeus tekee mutupäätöksen jonka tekemiseen meni niin pitkä aika että kaupan purku, ilman pelkästään sen kustannusjakoon liittyvää uutta oikeustaistelua, on melkein mahdotonta. Päätöksellä saattaa olla todellisuuspohjaa tai sitten ei yhtään. Kaikki vetävät omiin suuntiinsa ja lopputuloksena lakiasiaintoimistoja lukuun ottamatta kaikki menettivät, kuka enemmän kuka vähemmän. Vakuutusyhtiö muistaa periä kulunsa takaisin maksuina ja julkisoikeus katetaan veroilla.

Systeemi on myös jo niin kallis että tavan tallaajalla ei käytännössä ole varaa hakea oikeuksiaan todellisuuteen perustuvien analyysien, mittausten, kunnon lausuntojen ja riittävän juridisen tarkastelun pohjalta. Hyväksikäyttäjäostajan tavoitteena tuo ei edes ole, muita osapuolia aito oikeuden toteutuminen ei näytä kiinnostavan, kunhan saatiin riittävän tuottava keissi.

Vois kokeilla julkaisisko paikallislehti ihan artikkelin jossa itse ainakin pystyisin melko tarkasti mutta anonyymisti kuvaamaan kolme tai neljä juttua joissa vilpittömin aikein taloaan myynyt on yhtäkkiä todennut olevansa loukussa josta ulospääsy on erittäin kallista lystiä.