TuRaOffi

[liisi]

P02 lähettää suurensuuret kiitokset järjestäjille, todella hienosti läpiviety kilpailu ollakseen porukan ensimmäinen. Metsässä kilpailunjohtajaa jo kiittelinkin monipuolisesta ja vaihtelevasta maastosta ja hyvin sijoitetuista rasteista. Mylpyn työpanos on tietysti omaa luokkaansa ja oli todella hienoa että häntä nyt asiasta hieman palkittiinkin. Kiitokset luonnollisesti myös kaikille kanssakilpailijoille ja maanomistajille.

Huppareista: olisin itse ollut valmis sellaisesta maksamaankin, joten ehdotuksena esimerkiksi että osallistumismaksun lisänä voisi tilata hupparit ja maksaa niistä 20-30 eur lisää/kpl. Lisätöitä niiden tilaaminen tietysti teettää.



Rastilla 39 oltiin odottelemassa vuoroamme Radical Cruiserin temutessa tietään pois kallion juurelta ja Pekka meni viereen tarkistamaan mikä auton alla ottaa kiinni. Jare rykäisi vähän jolloin tunkin varsi (tuo punainen taustalla) singahti alas suoraan Pekan otsalohkoon. Ei kuulemma edes sattunut ja onneksi ei osunut mihinkään tärkeään ruumiinosaan kuten rattikäteen tai kaasujalkaan.



Kriisipalaverin paikka meidän tiimille oli tässä: ensimmäinen hylätty rastikuva kautta aikojen. Vaikka Mylpyn toive olikin että meidän pitäisi ottaa vähemmän kuvia, niin tämä kyllä saattaa aiheuttaa sen että niitä otetaan entistäkin enemmän. Tuossa olisi ehkä voinut auttaa se että toinen olisi valaissut rekisterikilpeä otsalampulla niin sen numero olisi näkynyt paremmin.

Kun kilpailuaikaa oli kulunut 12 tuntia ja kasassa oli jo silloin 163 rastia niin mieleen hiipi ajatus että kaikki rastit ovatkin ehkä noudettavissa. Tämä haave tyssäsi sitten aamuyöllä suolla rasti nro 8 likellä kun volvo upposi ja töitä jouduttiin tekemään joitakin aikoja että päästiin pois. Sen jälkeen väisteltiin loput suorastit ja lätäköt ja upotuspaikat.



Ison kiven juuressa pojjaat joutuivat vähän miettimään miten ramppi tuolta pyörän takaa saataisiin irti.



Suurimmat kiitokset ensiluokkaiselle huoltotiimillemme, joka hemmotteli meitä mm. pippuripihveillä kermasinappikastikkeessa, juustoisella kinkkukiusauksella ja lehtipihveillä. Ja tietysti kahvia ja voileipää välipalaksi. Monessa kisassa ollaan todettu että ruokailuun uhrattu aika maksaa itsensä takaisin kun sen jälkeen jaksaa taas ihan eri tavalla. Vanhat roomalaiset sananlaskut kuten "Hyvä ruoka, parempi mieli" sekä "Maastoautoilija marssii vatsallaan" pitävät paikkansa tänäkin päivänä.

Suurempia tekniikkamurheita ei tässäkään kisassa ollut, jarruletku katkesi ja piti laittaa lukkopihdeillä tukkoon. Syylari irtosi ja meni kasaan kun joku tukkieste tökkäsi sitä päin, mutta onneksi ei puhjennut. Yksi takalamppu hajosi, eipä sitten muuta.

Ennen kaikkea: kivaa oli!