vesurin korvike reppuun

[axu87]

Www.khukurihouse.com

[Byrocrat]

Kukri


Kukri tai Khukuri (Devanāgarī: खुकुरी) on raskas, kaarevateräinen nepalilaisen Gurkhatheimon veitsi, jota käytetään sekä aseena että työkaluna. Se on osa gurkhasotilaiden aseistusta ja heraldiikkaa. Se on yksi kuuluisimmista taisteluveitsistä.
Vaikka nimitykset ''khukuri'', ''khuker'' tai ''khookree'' ovat tarkempia käännöksiä, ''kukri'' on kaikkein tunnetuin ja tavanomaisin veitsen nimitys.
Muoto ja valmistus


Muoto


Kukri on käyttötarkoitukseltaan suunniteltu hakkaamiseen. Sen muoto on bumerangimainen, kahva on useimmiten puuta ja terä usein jousiterästä.
Terä on tyypillisesti 3-10 cm leveä ja 30-38 cm pitkä, vaikka muunnelmia esiintyy. Suuremmat ja vähemmän käytännölliset seremonioihin valmistetut veitset voivat olla jopa 70 cm pitkiä. Terän taittokulma on noin 20° astetta tai enemmän, sillä on paksu hamara ja yksi leikkaava terä; tämän ansiosta terän isku osuu iskukohtaan kohtisuoraan, mikä lisää huomattavasti iskun tehokkuutta. Kukri on suhteellisen painava, jopa 900 grammaa, mutta se on niin hyvin tasapainotettu pystysuunnassa, että sen sanotaan pysyvän pystyssä vaivatta yhden sormen varassa.
Kukrit voidaan jakaa kahteen tyyppiin: ''siropate'' on sodankäynnissä käytetty veitsityyppi, kun taas ''budhuni'' mallisia veitsiä käytetään myös puunhakkaamiseen ja muuhun päivittäiskäyttöön. Siropate -veitsien terä on virtaviivaisempi ja ohuempi, kun taas budhuni -veitsien terät ovat paksumpia ja leveämpiä, muodoltaan enemmän kalanmuotoisia.
Kukrin terässä on usein kahvan juuressa yksi tai kaksi syvennystä nimeltään ''kaura'' tai ''cho''. Tälle on annettu useita niin käytännöllisiä kuin perinteisiin vetoavia syitä. Joidenkin mukaan se saa terässä olevan veren ja nesteen tippumaan teräosassa ja estää kahvan liukastumisen, tai että se osoittaa kuinka paljon terää on teroitettu. Toiset väittävät, että se on hindu jumalatar Kalin symboli. Kukrin terässä voi olla myös yksi tai useampi ura, kuten ''aunlo bal'' (voiman/vitaalisuuden/energian sormi), joka on melko syvä ja ohut ura joka voidaan nähdä esimerkiksi modernia kukria esittävässä kuvassa. Terässä voi olla myös useampi ''chirra'', mikä voi viitata ohuisiin ohenteisiin terän ydinosassa tai tietynlainen terän rakenne kärjessä. Tämän kaiverruksen sanotaan symboloivan Shivan keihästä. Myös muita tarinoita esiintyy näistä koristeista. Usein myös veitsiä valmistavat sepät laittavat oman valmistusmerkkinsä lähelle veitsen kahvaa.
Valmistus


Toiseen maailmansotaan asti kukrit valmisti sotilaan kotikylän sepät. Veitsien valmistuslaatu vaihteli suuresti, ja niiden koko vaihteli pienistä miekkaa lähenteleviin mittoihin. Kukreja valmistavat sepät ovat ''kameja'' (veitsiseppiä), jotka ovat osa ”koskemattomien” kastilaitos. Toinen veitsiä valmistaneille sepille annettu nimitys on ''biswakarma'', joka tarkoittaa ”maailman luojaa”.
Kukriveitsien materiaalina on usein kuorma-autojen lehtijousituksesta otettu jousiteräs. Veitsen terän kara on useimmiten koko kahvan mittainen ja sen kahvan ulkopuolelle ulottuva pää taotaan litteäksi kahvan kiinnittämiseksi paikalleen. Leikkuuterä on karkaistu, hamara taas ei, tämän ansiosta veitsi pysyy terävänä, mutta joustavana kestää myös lyönti-iskuja. Veitset tasapainotetaan pysymään pystysuorassa tukipisteeseen nähden.
Perinteisten kukrien kahvat valmistetaan kovapuusta tai vesipuhvelin sarvesta. Kahvat kiinnitetään ''laha''ksi kutsutulla puun pihkalla. Puu- tai luukahvan kiinnityksessä terän kara saatetaan kuumentaa ja polttaa kahvaan tiukan kiinnityksen varmistamiseksi. Nykyaikaisissa kukreissa kahva on usein alumiini- tai messinkivalua, joka valssataan terään kuumana ja jäähtyessään supistuu ja kiinnittyy paikalleen. Jotkin nyky-kukrit (esimerkiksi Intian armeijan käyttämät) valmistetaan kahvan levyisellä karalla, johon kahvalevyt niitataan kiinni kahdella tai useammalla niitillä.
Kuva:Kukri, karda & chakmak.jpg
Terän on perinteisesti valmistanut kaksi henkilöä joista toinen pyörittää hiomakiveä köyden avulla toisen keskittyessä terän hiomiseen. Hiomakivi on valmistettu hienosta jokihiekasta ja ''laha'' liimasta. Veitsen käyttöteroitus tehdään perinteisesti ''chakmak'' veitsellä (joka on pienempi sekä kovempi teroittamaton terä), jota vedetään terää pitkin.
Kukrien tuppi on usein yhdistelmä puuta sekä vuohennahkaa, ja sen tekijänä on nepalilainen vuodantekijä, ''sarki''. Perinteisesti tupessa on tila kahdelle työkalulle, ''karda''lle ja ''chakmak''ille. ''Karda'' on pieni käyttöveitsi pieniin tarkkuutta vaativiin tehtäviin. ''Chakmak'' on teroittamaton ja sitä käytetään terän huoltoon. Sitä voidaan käyttää myös tulen sytyttämiseen tulus tapaan. Vanhimman mallisissa tupeissa on myös joskus pussi jossa säilytetään tuluksia tai sytykkeitä.
Historia


Kuva:Gurkha IOC 3.jpg -upseeri Singaporen poliisivoimissa Raffles Cityn alueella. Huomioitavaa on yksikön tunnusmerkkeihin kuuluva hattu, Hat Terrai Gurkha sekä kukriveitsi, joka roikkuu tupessa selän takana.]]
Ei ole selvää mistäpäin kukrin muotoilu on Nepalin alueelle kulkeutunut. Se voi olla syntynyt Intian alueella, mutta myös muinainen Egypti, Iberia, sekä kreikkalaiset mainitaan samankaltaisista veitsistään. Eräs Iberit veitsi, falcata, on samankaltainen kuin kukri, ja kreikkalaiset käyttivät samankaltaista makhairaa sekä kopista. Aleksanteri Suuri miehet käyttivät edellä mainitun kaltaisia aseita ja saattoivat tuoda Intian niemimaalle tämän asetyypin Aleksanterin tunkeutuessa Punjabin alueelle.
Intiassa laajasti kauppaa käyneet roomalaiset käyttivät kukrin kaltaisia työkaluja, ja todennäköisesti myös suosittelivat niitä intialaisille. Rooman armeija ei koskaan nähnyt kukrin tyyppiselle veitselle käyttöä, eikä lisännyt niitä sotilaittensa aseistukseen. Toisaalta klassinen roomalainen armeija käytti toista lyhytmiekan tyyppiä, gladiusta. Tämä kelttien ja baskien käyttämä miekka on kaksiteräinen, jolla tosin on joskus kapeampi terä keskiosaltaan (tällä vähennettiin painoa ja lisättiin terän pinta-alaa).
Ei ole tiedossa, oliko arjalaiset kukrin kaltaista asetta, mutta euraasialaisilla turkkilaiset tällainen ase oli. Heillä oli edestäpäin leikkaava miekka, jota kutsutaan nimeltä yataghan. Toisaalta yataghan näyttää olevan itsenäisesti kehittynyt ase, sillä siitä löydetyt ensimmäiset todisteet ovat vuosisatoja manzikertin taistelun jälkeen.
Ensimmäisen kerran länsimaalaiset tutustuivat kukriin Gurkhasota (1814–16) aikana. Myöhemmin gurkhia liittyi brittiarmeijaan ja he toivat omat perinteiset veitsensä mukanaan. Gurkhia palvelee edelleen brittiarmeijassa.
Käyttö


Kuva:kukri.jpg
Kukria pidetään hyvin tehokkaana aseena. Vaikka veitsi muistuttaakin fyysiseltä muodoltaan bumerangia, kukria ei ole tarkoitus heittää. Huomioitava suunnitelmallinen muotoilu on terän taittuminen kärjestä, jolla tavoitellaan kärjen suurempaa nopeutta ja iskuvoimaa iskemishetkellä. Kukrin kerrotaan katkaisevan helposti vastustajan käden tai kaulan yhdellä iskulla. Usein virheellisesti sanotaan, että kukri olisi suunniteltu paremmin vihollisen kurkun viiltämiseen, vaikka näin ei ole. Se on hyökkäyksessä paras hakkaamiseen keskittyvässä käytössä, vaikka veistä voidaan käyttää myös pistämiseen.
Sotilaskäytön ulkopuolella veistä käytetään yleisesti puunhakkuuseen sekä yleisveitsenä, ja se on käytössä maataloustyössä sekä kodin yleisveitsenä. Yleiskäyttöön tarkoitettu kukriveitsi on 40-45 cm pitkä ja painaa noin 450-900 grammaa. Tätä suuremmat veitset eivät ole käytännöllisiä ja niitä käytetään harvoin seremoniallisten tilaisuuksien ulkopuolella. Toisaalta helpommin kuljetettavat ja pienemmät kukriveitset on tarkoitettu usein tiettyyn tehtävään.
Vaikka Urbaani legenda mukaan kukria ”ei koskaan vedetä tupesta ellei se maista verta”, on se kuitenkin pääsääntöisesti yleisveitsi, toisin kuin viidakkoveitsi. Sitä voidaan käyttää rakennus-, raivaus ja hakkuutöissä sekä kaivamisessa, lihanleikkauksessa, nylkemisessä, tölkin avauksessa sekä pilkkomisessa.
Kukriveitsellä on myös uskonnollinen merkitys hindujen dasain uhrimenojen uskonnollisessa juhlassa.


Lisää samasta aiheesta löytyy mm täältä; http://fi.wikipedia.org/wiki/Kukri

[sisua45]

Mulla on mönkijän perässä Lidlistä ostettu kääntöterä mallinen saha, sille on varmaan oikein joku fiksu nimikin? Sillä katkeaa helposti vaikka jäinen joulukuusi pimeessä naapurin metsässä. Eikä tartte hakata niinkuin hukareilla ja vesureilla. Pituutta noin 20 cm, sillä saa 10 cm puun poikki.

Maksoi muutaman euron.

[Nikuzai]

Alkuperäinen kirjoittaja Byrocrat

Kukri tai Khukuri (Devanāgarī: खुकुरी)

Mistä hankit tiedon


Kiinnostaa tietää lisää


Nyt selvisi mikä niitten pikku veisten tarkoitus on jotka tulee varustelekan kukrin mukana

[giantti]

Alkuperäinen kirjoittaja Nikuzai

Nyt selvisi mikä niitten pikku veisten tarkoitus on jotka tulee varustelekan kukrin mukana

Näpertelypuukko ja "teroituspuikko"

[Nikuzai]

Alkuperäinen kirjoittaja axu87

Www.khukurihouse.com

http://www.thekhukurihouse.com/

Tossa oikea linkki