Lievästi sanoen hieman jännitti tulla paikalle nolaamaan itseään. Ja heti alussa siinä harjoitteluradalla tajusin että päivästä tuleekin supernolo.

Homma oli just niin vaikeeta mitä kuvittelinkin. Nimittäin rata-ajosta ei ole käytännön kokemusta, driftauksesta puhumattakaan.
Sitten Hate ilokaasuineen vastaan. Pelotti mennä radalle samaan aikaan mutta samalla olin tyytyväinen kun tiesin tippuvani kisasta.

Mutta Haten huono onni tiesi piinan jatkumista. Siinä vaiheessa kun pariajo Tumpin kanssa oli ohi, olin jo siirtymässä yleisön puolelle. Sitten kuulen huudon: vitonen lähtöviivalle.

Ajattelin että joko joku on lahjonut tuomarit mun puolesta tai olen ymmärtänyt koko touhun väärin.

Nimittäin sellaiselta soutamiselta ja huopaamiselta oma meno tuntui.
Mutta kisa oli hauska kokemus ja kiva kuulla että järjestäjän taholta puhutaan jo tyylillä: kun ensi vuonna järjestetään.