työttömyys

[Tuukka Impala]

Alkuperäinen kirjoittaja wgz

Kyllä pistää pikkusen ottaamaan kaaliin nämä sankaritarinat ja työttömien halveksunta. Ei mahda jossain peräkylällä olla vara mistä valita. Ei mahda olla helppoa ottaa ja lähteä, jos on asunnot hankittu ja työt menee alta.

Vaikka kuinka asennoituisi oikein työhön, niin miten herrat hyvät ,rouvat ja neidit ml. menette töihin, jos ei ole töitä?

Itse olen ollut nuoruudessa työtön montakin kertaa ja aikuisenakin yhden jakson. Olen silti yhtä arvokas ja sankarillinen kuin nämä tämän ketjun sankaritarinoita kirjoittaneet.

Kyllä tässä nytkin alkaa työmotivaatio hävitä, kun laskeskelin, että jos pääsisin ansiosidonnaiselle päivärahalle, niin saisin enemmän rahaa asumistuen kera, sekä työmatkakulujen poistumisen jälkeen kuin nyt työssä käydessä. Pakko vain on olla töissä, kun ei pääse työttömäksi, eikä itse kannata irtisanoutua, koska tulee helvetin pitkä karenssi.

Pitkäkää prkl asenteenne sankarit!

Olen ainaki osittain samaa mieltä. Itse asun myös peräkylillä ja ajelen pitkiä duunimatkoja. Oon kans laskenu vähän että mitä kannattaa tehdä, kyllä mää sen verran saan liksaa että duunimatkakulujen ja pojan päivähoitomaksujenkin jälkeen jää enemmän fyrkkaa kuin mitä jäis ansiosidonnaisista. mut joillakin tiätty asia on toisin
duunit tosin on nyt ehkä loppumassa, porukkaa on jo lomautettu. itse en tosin ole jäämässä työttömäksi, vaan jään opintovapaalle ja menen kouluun. Saan kyllä koulutusrahastosta ansiosidonnaisen opintotuen, mutta koulumatkakulut tulee maksettavaksi. Sinne on vaan vähä lyhyempi matka kuin duunipaikalle eikä koulua ole ihan joka viikko, ehtii välillä viettää aikaa pojan kans enemmän.....
Oletko keskustellu asiasta työnantajasi kanssa? Jos itselleni jäisi liiton päivärahoista enemmän käteen kuin duunista niinpyytäisin lomautuslapun aina kun olisin ollu sen 8kk duunissa ja olisin lomautuksilla sen 500 päivää, tai ainakin pyrkisin siihen, ehkä..... tiätty kaikille työnanatajille semmonen ei sovi.
Ei ehkä täysin onnistuis omallakaan kohdalla, joskus töitä kuitenkin on paljon, mut mieluummin yksinhuoltaja yrittäis saada enemmän vapaa-aikaa että ehtis viettämään aikaa lapsen kanssa, kuin kuluttamalla lähes kaiken aikansa duunissa.....

[Tuukka Impala]

Vaikka kyllä joillakin on ihan omasta asenteesta kiinni että saako töitä. Tiedän muutaman tyypin. ne asennevammatyypit vaan asuu semmosella alueella missä olis töitä tai ainakin lähellä. Ykskin on semmonen että sen mielestä on liian pitkä matka lempäälästä ylöjärvelle töihin, "pelkää että auto leviää matkalle" Varmaan ensimmäisellä palkalla sais ostettua luotettavamman auton, mutta jos on sitten parempi olla kelan 500€/kk korvauksilla ja valittaa jatkuvasti ettei rahat riitä niin omapahan on asiansa

[SamiN]

Oltu on töissä ja työttömänä.

Ajohommat tuhos terveyden, kun kaikenmaailman roudauksia ja kantamisia tuli tehtyä 10v. Maajussinhommat tuli kans todettua selälle tuhoiseksi, se, joka väittää ettei traktorin ajaminen 10-16h päivässä ole rankkaa hommaa, kehotan kokeilemaan!

Muutettiin perämettään ja pykättiin paskahuussi (älvsbytalo), todettiin ettei olekaan enää hommia ja ihmeteltiin että mitäs nyt. Oli sitten iltatähtikin tulollaan eli emännys ei voinut olla töissä vaikka olis tarjottu.

Kotona oli ja on yhä tekemistä vaikka kuinka, tarvikkeet tosin maksaa. Aikuisopiskeluna (2v) uus ammatti selkäleikkauksen jälkeen ja taas todetaan, ettei noilla sähkömasentajan lapuilla mitään tee, kun ei ole omaurakointioikeuksia. Jotta vois hakee lupia tars 2v lisää kokemusta..

Noh, nyt ajetaan taas, tälläkertaa yöllä pitkää siivua modulilla ja toivotaan ettei porsche tahi kiimaliiterit osu keulaan.

Kun rupee vituttaan, on hyvä käydä jeesimässä broidia maataistelukoneiden käytössä, muistuu mieleen miksi aikoinaan lähti niistä hommista.. Kun elukoita on, ne sitoo 24/7.

Katotaan kauanko ajohommia riittää, itellaan yhdistyminen 1.10 voipi pistää stopin tarvikkeiden hankinnalle. Jos näin käy, sitten rakennetaan taas hissukseen ja jeesitään sukulaisia. Broidin kaivinkoneilla voi pitää näppituntuman kaiviskeluun, jokapäiväiseksi duuniksi siitä ei ole..

Olkapää leikkaukseen en lähde ennenkuin kämppä (ja talli) on tehty valmiiksi tai kädet lakkaa nousemasta. Suvussa on nivelreuma ym kansantaudit eli jos vanhaksi elää, silloin ei enää mitään tarvi tehdä mitään, kun ei kädet(kään) toimi.. Kytätään silloin töllöä ja koulutetaan koiraa, nyt ei kerkee.. Paitsi näin vkl öinä, kun ei osaa nukkua /halua sotkea rytmiä.

Onneksi vanhimmat jampat on suht käteviä käsistään, pistää pojat korjaamaan kotteron kun ei enää työkalut pysy kädessä.. Jos nyt jäävät paikkakunnalle joka kuihtuu kokoajan.

Eli päivät ei ole samanlaisia, välillä syvää epätoivoa töitten puuttumisesta, välillä taas töissä olosta ja vapaa-ajan kulumisesta nukkumiseen. Ja jatkuva vitutus siitä miksi jätti opinnot kesken..

Mikähän se alkuperäinen ajatus oli, sen kerkesin jo unohtamaan, mutta tässä nyt tällänen normiduunarin tarina. Mottona vaikka: päivä kerrallaan, jos sattuu hengissä heräämään.

[wgz]

Alkuperäinen kirjoittaja Tuukka Impala

Oletko keskustellu asiasta työnantajasi kanssa? Jos itselleni jäisi liiton päivärahoista enemmän käteen kuin duunista niinpyytäisin lomautuslapun aina kun olisin ollu sen 8kk duunissa.

Ei ansiosidonnaista tietenkään jäisi enemmän kuin palkkaa, vaan kun työmatkakulut jäisivät pois, verotus kevenisi ja asumistuki nousisi, niin pääsisin samaan "ansioon" kuin työssä käydessä.

Varmaan työpaikallamme jo mietitään miten ammattiryhmämme voitaisiin ulkoistaa. Meille tarjottaisiin mahdollisesti uuden työnantajan alaisuudesta töitä, pienemmällä palkalla tietenkin. Jos kieltäytyisi, niin karenssi napsahtaisi työstä kieltäytymisen takia.

Työt eivät tältä alalta lopu, mutta yllämainitun kaltaisia järjestelyjä on näköpiirissä.