Olikko mielen ilmaus lakossa perjantaina

[Izu]

Aktiivimalli näyttää jakavan mielipiteet.

Luulenpa, että näennäisestä pakottamisen luonteestaan huolimatta, koko mallin taustalla on yhä enemmän se, että ihminen voisi enemmän päättää omista asioistaan.

En ole ollut työttömänä, mutta nykyinen työttömänä oleminen kuulostaa siltä, että ihminen on koneiston pompotettavana. Koneisto ja säännöstö on tehokkaasti rajannut työttömän tekemiset ja mahdollisuudet tiettyyn taloudelliseen laatikkoon, josta ei ole helppo poistua. Riittävän kauan kun tuossa pompotteluhommassa on mukana niin monet alkavat pitää sitä oikeana mallina hoitaa asioita. Toimintamallista tulee monelle arkitodellisuutta ja koneiston voima vain kasvaa ja tekee työttömälle yhä selvemmäksi sen mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Työttömyyden hoitomallimme on kommunistisen ajan jäänne. Kommunismissa koneisto tiesi aina paremmin mikä on yksilölle hyväksi ja mikä ei kuin yksilö itse. Tragikoomista. Mikään keskusjohtoinen järjestelmä ei voi mitenkään tietää mitkä ovat minun osaamiseni, tarpeeni, tavoitteeni ja elämäni ainekset. Systeemi on siis jossain määrin epäonnistunut yksilön kannalta. Ja on se sitä myös taloudellisesti, koska työttömyyden menot ovat miljardeja vuositasolla ja työllistymisen tulokset vaatimattomia.

Vasta nyt kun kysyntä ja talouden toimeliaisuus kasvavat, alkaa työllisyyskin parantua. Tämä on seurausta aivan muusta kuin työttömyysturvasta tai aktiivimallista tai nykysysteemistä. Maailma toimii niin, että työllisyys kasvaa kun kysyntä kasvaa. Se ei todellakaan toimi niin, että ikäänkuin työllistetään ihmisiä näennäisiin tehtäviin.

Minä oikeasti toivon, että pystyisimme vähentämään repivää ja kahtiajakavaa ajattelua ja suuntaamaan toimiamme yhteisesti jaettavan kakun kasvattamiseen yritysten kasvun ja avoimen talouden kautta. Valitettavasti perjantaina näkemämme ilmiöt eivät olleet rakentavia, mutta onneksi ei ole koskaan liian myöhäistä korjata toimintaa.

Olin töissä perjantain.