Oikeitten sähköasennusten puolella sulakkeet mitotetaan suojattavan johdon paksuuden mukaan. Laitetta suojaamaan saatetaan myös asentaa jokin suoja, joka joskus on sulake, mutta normaalisti tosiaan johdon paksuus sanelee käytetyn sulakkeen ihan suoraan. Tästä syystä keittiön sulakkeen paukkuessa jatkuvasti ei sähköasentajan pitäisi suostua vaihtamaan sulakepohjaa suuremmaksie vaihtamatta samalla kaapelia paksummaksi.
Sama pätee autosähköissä ja jotakuinkin kaikkialla muuallakin poislukien valokaarilla suuruuttaan hyppivän kookkaat eli satojen kilovolttien sähköt.
Tästä näppärästi siis päästään siihen, että kestääkseen vinssin kuormituksen kaapelia lämmittämättä se pitäisi mitottaa melkolailla paksuksi ja samalla mitottaa siihen kaapelin sulkeman virtapiirin matkalle jokin virrankestoltaan heikompi hajoavaksi tarkoitettu lenkki eli yleensä sulake. Ihan vaan jos vaikka se vinssi ja virtakytkin hitsaa kiinni ja johto sulaa irti liittimestään ja heiluu runkoa kohti.
Mistä ja kuinka helposti tämän suuruusluokan sulakkeita sitten saa ja voiko niitä helposti sovittaa autokäyttöön on jo toinen juttu.
Itehän tiiän lähinnä noista normaaleista voimavirran asennuksista ja tää autosähkön maailma aiheuttaa kohdatessa hetkittäisiä vitutuksen tunteita kun millon mistäkin kohtaa on oikastu väärästä paikasta. Yleisimmin harmituksen kohde on toi "emmä tajuu sähköstä mitään mut kytken silti" -ranetusten kohtaaminen kun hommaa on muutenkin hankaloitettu jemmaamalla kaikki johtimet nippuun rakenteitten sisään.
Ainiin, osa vinsseistä vaihtaa suuntaa kytkemällä plussaa jompaankumpaan vinssin runkomagneetin navoista toisen jäädessä virroitta. Näissä vinsseissä maakontakti on pysyvä eikä kulje releiden/kontaktorien/solenoidien lävitse. Tässä säästetään kalliita suuren virrankatkaisukyvyn kontaktikärkiä täyteen H-siltaan verrattuna sillä kustannuksella, että vinssin moottorista tulee suurempi ja painavampi kuin vastaava kaksinapainen sarjamoottori olisi H-sillalla suuntaa vaihtaen.
|