Suzuki SJ413 - Itäkairan Prinsessa

[Tkoski]

Öitä!

Koska projektitarinat ovat antaneet voimaa, vastauksia ja uskoa huomiseen - niin ajattelin jakaa vihdoin osan omasta päänhakkuksesta seinään. Nyt kun seinä on viimein murtunut ja otsani on vielä kasassa, uskallan laittaa puuhasteluni vaiheita näkösälle.

Kesäkuussa 2018 tein heräteostoksen. Pari kuukautta mietin, kuinka laajan työmaan tästä otan. Sain elokuussa koneen käyntiin, imuvuotojen luovutettua ja sytytyksen löydyttyä. Pientä ruostetta löytyi sieltä täältä kuntoa tutkiessani ja onnekseni peräpalkki oli täysin mätö, eli rälläkkä/hitsihommia oli luvassa.

Mieleeni tuli ajatus poistaa kaikki ruoste kunnianosoituksena vanhalle kaakille, johon kiinnyin aina sitä enemmän, mitä pidempään penkillä istuin.

Koska palkki oli ikävässä paikkaa, kori ilmaan. 30min askartelun jälkeen henkeä uhkaava ja huojuva teline oli valmis. Liinoilla ja köysillä kori ylös ja alusta moottoreineen alta pois. Tätä edelsi tietenkin loputon savotta ruostepulttien ja päämärättömien sähköjohtojen kanssa.

Ilmassa tilanteen näki jo paremmin. Alusta oli takimmaista putkea lukuunottamatta hyväkuntoinen. Korista taas täysin lahoa kaikki pyöränkaaret, jalkatilat sekä kynnyspellit.

Oli aika opiskella mig hitsaus. Päädyin halvimpaan suojakaasu migiin ja aloin röpöstämään. Aluksi pohjalle leikkasin kaiken mädän pois ja kiillotin metallin kirkkaalla riittävän laajalti.

Lähdin takakontista takapyöränkaariin ja leikkasin kaikki hitsattavat palat 0,7(tai 0,75?)mm pellistä, mikä oli virhe. 0,6mm lankakin oli vaikea saada sulamaan ilman loputtomia reikiä. Jossakin vaiheessa tajusin vaihtaa n.1,5mm peltiin, joka nopeutti hitsausta, joskin palojen leikkaus oli rälläkällä kohtuu työlästä.

Jäätiin siis lokakuuhun 2018. Kerään voimia naputtaa puhelimella tätä myöhäistä päiväkirjaa.