Vitutus

[zartsa]

Myös vitutukseen löytyy ratkaisu:
Kaikki alkoi kun istuin töissä pöytäni vieressä ja muistin luvanneeni soittaa yhden tärkeän asian. Hain hänen numeronsa ja soitin siihen. Mies vastasi puhelimeen "Haloo". Sanoin kohteliaasti, "Hei, täällä on Matti Meikäläinen, saisinko Petri Simolalle?". Mutta mies löi luurin korvaani! En uskonut, että kukaan voisi olla niin töykeä. Selvitin Petrin oikean numeron ja soitin hänelle. Yhtiömme puhelinluettelossa hänen kaksi
viimeistä numeroa olivat väärinpäin. Kun lopetin puhelun Petrin kanssa, huomasin tuon väärän numeron olevan vielä auki koneellani. Päätin soittaa hänelle uudestaan. Kun tuo sama mies vastasi uudestaan, huusin hänelle "Vitun persreikä!" ja löin luurin korvaan.

Laitoin hänen numeronsa henkilökohtaiseen
puhelinmuistiooni nimellä Persreikä. Pari kertaa kuussa, kun jouduin maksamaan laskuja tai oli muuten vain huono päivä, niin soitin hänelle. Aina kun hän vastasi, niin huusin hänelle "Vitun persreikä!" ja löin luurin korvaan. Se sai minut aina paremmalle tuulelle.

Myöhemmin samana vuonna puhelinyhtiöt toivat
lankapuhelimiinkin soittajan numeron näytän. Se oli iso pettymys minulle, koska joutuisin luultavasti lopettamaan soittelun Persreiälle. Kunnes sain idean. Soitin taas hänelle.. "Haloo"
"Hei, olen puhelinyhtiösi myyntipuolelta ja soitin kysyäkseni oletko tutustunut uusiin palveluihimme"
"En" - ja hän löi taas luurin korvaani.
Soitin samantien takaisin hänelle ja huusin
"Et tietenkään, koska olet persreikä!".

Olin menossa kauppaan ja huomasin vanhan naisen
olevan juuri lähdössä aivan oven vierestä. Jäin odottamaan häntä, mutta hänen lähtö
tuntui kestävän ikuisuuden. Luulin, jo ettei hän olekaan lähdössä, mutta lopulta hän peruutti pois ruudusta. Hän peruutti suuntaani ja jouduin itsekin peruuttamaan hieman kauemmas, että hän mahtui. Samalla musta
Mersu tuli toisesta suunnasta ja kurvasi ruutuun. Soitin torvea ja huusin, "Hei, minä olin tässä ensin!". Mies nousi autosta ja käveli kauppaan, eikä ollut huomaavinaankaan minua. Kirosin mielessäni kaikki
mustalaiset alimpaan helvettiin...ja mietin miten paljon
persreikiä maailmassa onkaan. Sitten huomasin Mersun ikkunassa Myydään-lapun ja otin hänen numeronsa talteen.

Parin päivän päästä, kun olin juuri soittanut
Persreiälle huutaakseni
"Vitun persreikä!" (mikä on nykyään todella helppoa, koska laitoin hänen numeronsa pikavalintaan), huomasin Mersukuskin numeron taskussani. Päätin soittaa hänellekin.
"Haloo"
"Oliko sulla se musta Mersu myynnissä?"
"Joo"
"Voiko sitä tulla katsomaan johonkin"
"Joo, mun osote on ***, keltainen talo ja auto on pihalle"
"Mikä olisi hyvä aika tulla katsomaan autoa?"
"Olen kotona iltaisin viiden jälkeen"
"Voinko vielä sanoa jotain?"
"Joo"
"Vitun persreikä mustalainen!" - ja löin hänelle
luurin korvaan.
Lisäsin myös hänen numeronsa pikavalintaan. Täytyy
sanoa, että hetken aikaa asiat tuntuivat menevän todella hyvin. Aina kun minulla oli ongelma tai paha päivä, minulla oli kaksi persreikää, mihin voin purkaa sen.

Mutta muutaman kuukauden päästä persrei'ille
soittelu ei enää tuntunut yhtä nautinnolliselta kuin aiemmin. Mietin asiaa pitkään ja hartaasti
ja keksin ratkaisun. Soitin ensin Persreiälle. "Haloo"
"Vitun persreikä!" - mutta en katkaissut puhelua
...hetken päästä persreika kysyi
"Oletko vielä siellä?"
"Joo"
"Lopeta tämä soittelu!"
"Laita mut lopettamaan"
"Missä asut?"
"*** (mannen osoite), keltainen talo ja pihalla
musta Mersu"
"Tulen sinne heti, aloita rukoilemaan!"
"Ihan niin kuin pelkäisin, vitun persreikä!" - ja löin luurin korvaan

Sitten soitin mannelle
"Haloo"
"Moi, vitun persreikä mustalainen"
"Jos joskus saan selville kuka olet...!"
"Niin mitä?"
"Hakkaan sut"
"Sehän sopii, tulen käymään samantien, vitun
persreikä mustalainen" - ja löin luurin korvaan

Sitten soitin poliisille. Kerroin heille asuvani ***
(mannen osoite) ja aikovani tappaa homorakastajani heti kun hän tulee kotiin. Sitten soitin pari puhelua television ja iltapäivälehtien uutistoimittajille
ja kerroin heille ammuskelusta osoitteessa ***.
Sen jälkeen ajoin itse äkkiä mannen talon lähelle katsomaan tapahtumia.
Ai että sitä nautintoa, kun tulin paikalle niin molemmat persreiät tappelivat tosissaan pihalla kolmen poliisiauton edessä ja paikalla oli kaksi televisiokameraa ja useita lehtimiehiä. Tämä oli kyllä elämäni nautinnollisin hetki!

Lukemasi tarina on tosi - vain nimet on muutettu.


-----------------------
Minut on helppo pitää tyytyväisenä niin kauan, kun saan tahtoni läpi.