Pienpoltossahan on valtavasti haasteita, enkä nyt tarkoita bitumin polttamista ;-)
Euroopan suunnan määräyksissä puhutaan hiukkasten vähentämisestä sekä typpiyhdisteiden saamisesta kuriin. Pienissä, <250-500 kw kattiloissa vain on niin pirusti haasteita, että polttotekniikan hallinta on haastavaa.
Lambdalla saadaan sädetyksi muka sopivaksi hapen ylimäärä palokanavaan. Varmasti moni kotimainen lämmittäjä polttaa liian kovalla hapella, koska silloin pesässä on kovin roihu ja lämpöä tulee. Mutta typen oksidien suhtaan happiylijäämä ei saisi olla yli 20%, muuten syntyy liiallisessa määrin typen yhdisteitä. Tässä lienee siis koko jutun EU-pointti.
No, pienissä kattiloissa polttoaine ja palotapahtuma ovat teorereettisesti tutkittuna ja käytännössäkin varsin epätasainen tapahtuma, verrattuna megaluokan kattiloihin. Siksi pidän pikkukattiloiden hipo-säätöjä humpuukina. Polttoaine on epätasalaatuista ja -kokoista, ja se tuo ongelmia palotapahtuman optimointiin. Syöttö on epätasaista jne. Siinäpä pulmaa kerrakseen saadakseen täydellisen palamisen.
Pannaan siis pökköä pesään niin kuin ennenkin, pääasia on että tulee lämmintä kotimaisella ja uusiutuvalla...
Ja muistakaa, että jos hormissa on kovinkin hyvä veto ja "rehentelette" sillä että kattila polttaa niin hyvin että tuhkaa ei tule lainkaan - niin se tuhka menee takuulla piipusta pihalle. Tuhka on jäännös, jota ei voi taikoa olemattomiin hyvälläkään kattilalla! Etenkin turvetta poltettaessa näitä juttuja kuulee ja ihan hymyilyttää välillä, mutta naapureita ei sitten niinkään ;-)
TT
|