Oletko koskaan rukoillut jäätyäsi kiinni?

[Bj Andy]

Jep ja kaikki ihan normaalit arkielämän avustustilanteet on jotain ihmeitä,tai mitä merkittävimpiä laupeuden tekoja.

Ja sitten toisaalla...

Eräs tyttönen joka on OIKEA uskovainen eli ei tuputa meininkiä kenellekkään ja on muutenkin erittäin hyvä ihminen niin...

...Jossain herätys kokouksessa oli joku paikallinen flanders peruuttanu farmari volvollaan tämän tyttösen fiuden
etukulman kurttuun eikä suostunut maksamaan vahinkoa vaikka syy oli selvä, eikä se etusiipikään montaa kymppiä olisi maksanut.

No kun jeesuksen asialla olivat niin eipä se pimukaan uskaltanu tehdä rikosilmoitusta ettei vaan tule mitään juttuja sillä yhteisössä.

Tarjosin myös keskustelu apua tämän kysesien herrasmiehen kanssa mutta ei, ei auttanu kun kärsiä nahoissaan.

Kyseinen malliuskis on varmaan illalla pyytänyt jeesukselta anteeksi ja seuraavalla kerralla kokouksessa kertonut miten oli saanut syntinsä anteeksi. Ainut vaan että tämä työtön tyttö ajeli vieläkin fiudella jossa oli etukulma rutussa,koska ei ollut rahaa korjauttaa sitä...

[Mattius]

Alkuperäinen kirjoittaja Reetu

Ikinä ei kukaan suostu keskustelemaan uskontonsa "epäkohdista", siis sellaisista asioista, jotka oikeasti järjellä ajateltuna ei oikein ole linjassa...

Helppohan se on tuumata kaikissa asioissa, mitä ei voi selittää, että ne on joko ihmeitä tai saatanasta.

Samalla logiikalla voisin julistaa ton arkikulkineen maailman vahvimmaksi autoksi. Jos jollain on porsinut alta miljoonan, niin se on ollut uskon puutetta tai suorastaan saatanan tekosia, itsestä on kyllä suorastaan ihme, että metreihin nähden se on noinki tolkuissaan oleva peli.

Paljon on sattunut asioita, mitkä ei ole järjellä eikä tieteellä selitettävissä, sitä en kiistä, mutta en kyllä osaa yhdistää niitä mihinkään aatekuntaan suoraan liittyväksikään.

Terve,

yksi uskoo autoonsa toinen palkkapussiinsa kolmas ehkä tiedelehden toimituskunnan saippuaan. Mikä minä olen, tai toinen uskova kristitty, sanomaan, että toinen olisi toistaan fiksumpi uskossaan maallisiin "faktoihinsa".

Lähtökohtana on se, ettei kukaan synny uskovana eikä kukaan kuole uskotta. Kysymyksessä on valinta, johon pystyy jokainen fyysisiin tai psyykkisiin ominaisuuksiinsa kompastumatta. Näin uskon.

Se että elääkö uskossa Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana, vai kuoleeko uskossaan vaikkapa ihan johonkin muuhun, ratkaisee sen, että viettääkö elämänsä ikuisen osuuden Luojansa kanssa Uudessa Jerusalemissa (Taivaassa) vai Helvetin iänkaikkisissa tuskissa pimeyden keskellä, erossa Jumalasta.

Jumala tarjoaa sinunkin syntiesi sovituksena Poikansa Jeesuksen Kristuksen vapaaehtoisen sovitusveren - "Sinun edestäsi vuodatettu", kuten Pyhän ehtoollisen asetussanoissa on ilmoitettu. Et siis ole tuomittu kadotukseen, kun kerran tätä luet ja siis elät, niin sinulla on mahdollisuus kääntyä pahuudestasi.

Onko Viimeisessä Tuomiossa olemassa poikkeuksia, sen päättää Jumala armossaan, ei yksikään uskova varsinkaan kenenkään toisen puolesta voi sitä päättää. Uskovan kristityn (ent. pakana) tehtävänä on kertoa Jumalan Rakkaudesta toiselle (tulevalle kristitylle) ihmiselle. Tulevatko kaikki uskoon? Siitä voisi avata uuden aiheen.

Sitä vaan aloin kirjoittamaan aluksi, että oletteko saaneet Jumalalta avun? Kun olette saaneet, niin voisiko siitä kertoa ihan reilusti, kuten kunnon perussuomalainen mies tai nainen?

Kerron oman tapaukseni, joka innosti kirjoittamaan aloitukseni:

Vuosia sitten Vantaalla; oli kevät ja lähes kaikki lumet ja jäät olivat lähteneet metsistäkin, mutaa löysi riittävästi, mutte se oli helposti vältettävissä alle 250 kiloisella matkaendurolla. Pyörässä olivat uudet pitävät 80/20 off/on road renkaat yms. kulutusosaa kauden alkuun vaihdettuna. Ajoin yksin. Ilta-aurinko laskeutui yön hämäryyteen kulkiessani puomitetun tien takaista metsätietä rentoa matkavauhtia. Pysähdyin kaarteeseen, jossa tulvaoja kulki tien poikki vailla rumpua. Jääkansi ojan päällä vaikutti jalkautumisen jälkeen kestävältä - ilman pyörää. Päätin ajaa yli vauhdilla lievästi keulien, seurauksella, että etupyörä meni komiasti yli, mutta tapyörä putosi tulvapuroon pohjapanssaria myöten ja siihen jämähti!

Tiepahasen kohdalla purossa oli jääkannen lisäksi varjoon jääneen lumen ja jään yhdistelmänä kivikova alusta, joihin eivät motocrossi-saappaatkaan pystyneet. Hämärsi lisää ja moottoripyörän parkkivalot sekä rivinelarin örinät liene kantautuneet jo lähellä oleviin taloihin asti, sillä niissä syttyi sisä- ja pihavaloja. Edellisen kerran yli kymmenen vuotta sitten sielläpäin ajaessani olin kuullut joidenkin motoristien kertoneen asukkaiden suhtautuvan nuivasti harrastukseemme luvattomassa maastoajossa - palautui mieleeni.

Aikani siinä suditin jääreunusta kiiltäväksi puron reunalla, sekä koitin kaataa pyörää tai saada lahonneita puita puron pohjalle, jotka hetikohta virta vei onneksi ohi pinnojen. Tuli kuuma ajokamppeissa, joita vähensin, pelkäsin jo poliisin saapuvan talojen suunnalta tulevan tien päätyyn. Harmitti.

Sitten muistin jonkin asian olevan aivan toisin pitkän moottoripyörättömän jakson jälkeen. Olin tullut uskoon. Päätin siis pyytää apua Jumalalta, kun muut keinot olivat käytetetyt. Rukoukseni alkoi hyvin katuen, ja tein ensimmäisen lupauksenikin Jumalalle: Päästä Isä minut tästä pahasta tilanteesta, jonka itse sain aikaan... En enää tahdo ajella prätkällä tälläisillä puistikoiksi muunnetuilla metsäteillä, vaan menen kauemmaksi ajamaan, missä en aiheuta mielipahaa muille ihmisille..."

Aamen. On totta, että yksi oksista jotka olin asettanut puroon tuottamaan kitkaa kiillottuneen jään ja m+s renkaan väliin, oli jäänyt paikalleen, mutta epäilen hyvin suuresti sen kolmenkymmenen sentin pituuden ja kolmen sentin paksuuden voine millään tavoin auttaa yli 350 kilon kuolleen massan muuttumisessa rukouksen jälkeen, sen valtavan työntövoiman aikaansaajaksi, jolla moottoripyöräni kanssa selvisin puroalueelta pois.

Rukousvastaus oli kuin seitsemän miestä olisi työntänyt minut moottoripyörineni tasaisella ja jotenkin hyvin kirkkaalla voimalla eteenpäin. Arvelin asialla olleen oikean enkelin, joka siis on uskovien kanssapalvelija sekä "tulenliekki" (VT).

Oikeastaan on näitä tapahtunut ennemminkin ja tämän jälkeenkin... Kertokaahan muutkin.

[Ex_inkkari]

Hieno kuulla että Jumala auttaa offareita, enkeli töytäisi prätkän jumista. Kerran, nuorena poikana ajelin moottorikelkalla sellaiseen risukkoon kiinni että ei sitten suostunut liikkumaan, voimat loppui.. itkin ja kirosin ja lapioin nuoskaluta käsin. Aikaa vierähti, kyllä siinä kävi kädet ristissä ja tuli luvattua kaikenlaista että pääsisin irti.. en nähnyt valoa eikä enkeli töytäissyt kelkkaa irti. Omin voimin sain kelkan irti, ilman Jumalan, Jeesuksen tai Jahven apua, varmaan muiltakin kysyin mutta en nyt muista tarkkaan.

Tähän tietenkin löytyy selitys, haistoivat petokseni eivätkä uskoneet lupauksiani, ei apua. Ehkä jos olisin ollut enemmän vakuuttava olisi apua ehkä tullut, nyt emme koskaan tiedä.

Mutta tämän jälkeen olen luottanut enemmän omatoimisuuteen, mielestäni tuollaiset tilanteet pitäisi osata hoitaa ilman että Jumalan täytyy lähetellä enkeleitä työntämään sitä auto/prätkää, resurssien tuhlausta. Enemmän olisi varmaan hyötyä Libanonissa vaikka luotien eteen tai tulvan uhrien nostamisessa suojaan... korjaisivat vaikka sen voimalan Japanissa kun säteily tuskin puree enkeleihin ?