Ala-asteella meidän piti syödä kaikki, mitä ottaa, ja kaikkea piti maistaa. Joskus oli kanamunia, ja yksi poika oksensi joka kerran kun joutui niitä syömään. Vitsailin hänelle jotenkin "kados, kananmunia, herkkua", johon opettaja sitten kommentoi "Martti ei tuo ole yhtään kivaa, tiedät, ettei Veli tykkää niistä. Veli! Kaikkea pitää maistaa." Näin kävi joka kerta kun oli kananmunia, ja joka kerran kyseinen nuorukainen oksensi joko vessaan, luokkaan, käytävään tai jonkun repulle.
Pakko sanoa, että kesäkeitto on jumalten ruokaa. Sellainen valkoinen litku jonka välistä pilkottaa jos jonkinmoista väriä on kyllä melkoisen luotaantyöntävä. Ja se maku... Se maku. Nam! Voisin vaikka tunkea tulitikkuja silmiini.
Kerran intissä oli jauhelihakastiketta, missä oli PUOLUKOITA!! UITTUM PUOLUKOITA JAUHELIHAKASTIKKEESSA!! WTF!!
Kaali ei oo maistunut sen koommin kun armeijan mettäkeikan jälkeen kolmepäivää nälkää nähneenä eteen lyötiin soppakanuunasta eltaantunutta vähintään kaksi viikkoa muhinutta kaalisoppaa. Oli väriltään ruskeaa ja muistuttanut lähinnä lietekärryn sisältöä mutta kun nälkä on kova niin pakko oli syödä ja kaikki tuli takaisin mitä suuhunsa laittoi. Näen vieläkin painajaisia.
Intissä oli yksi tyyppi, jonka lempiruoka oli maksakastike ja joka ei esim. pystynyt syömään pizzaa, eikä jäätelöä.
Alasteella oli joskus suolavettä jonka seassa oli hernemaissipaprikaa. Ja se siis ihan oikeesti oli pelkkää tota, ei ollu mitään perunaa tai mitään.