Raskain työpaikka jossa olet ollut?

[IironSika]

Psyykkisistä ongelmista kärsivien, lähes poikkeuksetta käytöshäiriöisten ja usein aggressiivisten kehitysvammaisten hoitoyksikkö. Siellä nykyäänkin.

[Tirkmacine]

Alkuperäinen kirjoittaja IironSika

Psyykkisistä ongelmista kärsivien, lähes poikkeuksetta käytöshäiriöisten ja usein aggressiivisten kehitysvammaisten hoitoyksikkö. Siellä nykyäänkin.

Suthan on kuin luoto offroad mieheks.

[Reetu]

Teollisuuseristäjä. Villoitusta yli 60°c lämpötilassa. En tykänny...

[Lehis]

Mekaaninen metsäteollisuus-->eli Sahalla...hienosti hoituu hommat, yks mies on "oikein" palkattu ja sellaisessa asemassa oleva että määrää linjan tahdin...siinä sitten tee pakkotahtiin hommia minimi palkalla, siihen päälle työnjohto joka ei edes peruskoulua ole käynyt vaan on isänsä mukana kulkenut sahoilla polvenkorkusesta...pantaa kiristävä johtamistyyli ja onneton palkka (2vk tili ei riittänyt edes asuntolainan lyhennykseen) lisäksi työhön "kuuluvat" vaaratilanteet.

Hyvä työporukka(mielummin yksin kun paskassa porukassa) on suurin osuus työssä viihtymisessä, heti perään marssii kyllä palkka, johtamis tyyli ja joustavuus (puolin sun toisin)...

[Pauli]

Alkuperäinen kirjoittaja IironSika

Psyykkisistä ongelmista kärsivien, lähes poikkeuksetta käytöshäiriöisten ja usein aggressiivisten kehitysvammaisten hoitoyksikkö.

7 vuotta olin Offivarusteessa ja mulla oli ihan samanlaiset olosuhteet, ja ei ne asiakkaat mitään, mutta se KooPee

Henkisesti pahin paikka mulla on ollut joskus 80-luvun lopussa silloinen Konela-auto (lada, mosse ja volga), kun mulla ei ollut kommaripuolueen punakantista jäsenkirjaa, eikä mun silloinen huumorintaju meinannu kestää sitä neuvostokaluston kehumista, äijät oli meinaan ihan tosissaan siinä uskossa, että ne oli ylivertaisia autoja länsimaisiin tuotteisiin verrattuna. Jäi aika lyhytaikaiseks se työpaikka vaikka palkka kyllä olis ollut ihan kelvollinen.

[Offipiru]

On tullu suolahapolla pestyä elementtejä ajettu kaljaa ja postii mut raskain kaikista tais olla viime kesänä ku piti yhen paapan pihaa tehhä semmonen pengerrys-tuki ratapölkystä, huom paappa oli tosiaa jämähtäny sota ajalle työkaluista lähtien.

[Mutamies]

Korjasin Renault merkkisiä henkilöautoja huollossa. Vuoden.

[-MaTTi-]

Mä en tiedä mikä olis raskain, mutta vissiin se eka työpaikka koskaan eli mansikanpoiminta 14-kesäisenä. Ei jääny mitään positiivista kuvaa niistä parista viikosta.

Ei seuraavan kesän "lautapoika"-hommatkaan naapurikylän puuveistämöllä mitään herkkua ollut. Mut sitä seuraavina 3 kesänä pääsin kaverin isälle töihin turvesuolle. Vanhalla Ursuksella pyöriteltiin yötä päivää siellä. Ylivoimaisesti paskaisin homma koskaan, ihan neekerinä päivän päätteeksi, kun hikisenä ovet auki piti työntää meneen että ees pikkusen ilma vaihtuis kabiinissa. Välillä huikkaa pullosta ja radio ja Ursus huusi kilpaa peltoreitten läpi. Muuten suht lepposaa touhua, jäi ihan hyvät muistot noista.

[Ex_inkkari]

Malmin sairaala, kohtuullisen "fyysinen" työpaikka.

[Joske]

Turvesuon kunnostusjyrsimen ajo. Kyseessä siis varta vasten rakennettu tela-alustainen laitos jolla kihnutettiin neva nostokuntoon. Ensi jyrsittiin kokonaan läpi, sitte ruuvvattiin muotoon ja jyrsittiin vielä kerran. 12h päiviä kävelyvauhtia sarkaa päästä päähän... Palkka oli kyllä enemmän ku kohallaan mutta ku se ei riitä saamaan työstä mielekästä.

[t.haapala]

Alkuperäinen kirjoittaja Mutamies

Korjasin Renault merkkisiä henkilöautoja huollossa. Vuoden.

Ei käy kateeks . Ei oo kyl pelkoo työttömyydest ku ranskalaisten kans pelaa.
Ja Audit on kans mahottoman veemäisii pyydyksii (ainaskii mun mielest vaikken mä mitää mistää tiiäkkää )

[Kankku]

Alkuperäinen kirjoittaja Pauli

Henkisesti pahin paikka mulla on ollut joskus 80-luvun lopussa silloinen Konela-auto (lada, mosse ja volga), kun mulla ei ollut kommaripuolueen punakantista jäsenkirjaa, eikä mun silloinen huumorintaju meinannu kestää sitä neuvostokaluston kehumista, äijät oli meinaan ihan tosissaan siinä uskossa, että ne oli ylivertaisia autoja länsimaisiin tuotteisiin verrattuna. Jäi aika lyhytaikaiseks se työpaikka vaikka palkka kyllä olis ollut ihan kelvollinen.

tää selittääkin monta asiaa



mulla kamalin kokemus oli kalkin levitys pellolle paskalla zetorilla josta ei saanut vaudissa pienempää silmään edes itkemällä, kärri oli pelastettu paalauksesta ainakin 10vuotta aikaisemmin.

levitystä piti tehdä öisin koska päivät kului noita romuja parsien 20asteen pakkasessa pelti suulissa maalattialla.
mun "työkalussa" oli 2 toimivaa lamppua josta toinen oli hehkulanka polttimolla, lämmitin pitin nippanappa etuikkunan sulana eli hytissä ei lämmennyt kuin hermot, oli se komiaa kun oli umpijäässä kalkkia kalsareissakin huomas että kärrystä meni hytikka letku paskaks taas

[SauliS]

Itsellä fyysisesti rankin homma oli Kiitolinjan jakohommat. Päivät oli 12-18h, kuormat tehtiin ja purettiin käsipelillä, siis pumppukärry+perälauta systeemillä ja usein purettiin lavat ja "paalattiin" kuormat että sai kaikki kyytiin. Työkalutkin oli mitä sattuu, uusia vetopyöriä ei saanut talveksi, autossa ei ollut lapioo ketjuista puhumattakaan. Usein keikat vei pikkuteiden päähän maatiloille, ja välillä matka taittuikin ketjun perässä traktorin vetämänä. Homma oli kyllä opettavaista, eikä tarvinnut salilla käydä . Palkka oli ainoita asioita mikä toimi niin kuin piti, ja nuorella miehellä olikin yhtäkkiä rahaa käytettävissä. Yleensä perjantai-iltana oli niin poikki että simahti sohvalle firman kuteet päällä, mutta lauantai piti tietysti rillutella.

Kyseinen firma meni jo vuosia sitten konkurssiin, itse tajusin lähteä ennen.