PähäMa/ Essory/ Maasturistit Safari Iittalassa

[pkarlstedt]

Samaten kiitokset täältä kaikille asianosaisille - eritoten Pötkölle.

Sää suosi loistavasti ja ajomaastot olivat ainakin minulle kovasti mieleen. Muutaman pahimman paikan ohi luistelin. Autossa on niin lyhyt antenni, ettei pinnalle olisi jäänyt mitään merkkiä naaraajille, eikä minulla ole mitään varsinaista pakkomiellettä sukellukseen.

Ensimmäisen autoja nielevän suon kohdalla lähdin viemään Rinteen Samia takaisin talolle. Metsäutotiellä Ahlajärventien risteystä lähestyttäessä näemme, että sieltä kääntyy meidän suuntaamme vanha punainen Magirus-Deutz-kuorma-auto (aika monta yhdysmerkkiä vaati tuo). Ihmetys alkaa vaihtua ärtymykseksi, kun käy ilmeiseksi, että tämä julmetun iso auto ei aio yhtään hidastaa leveän liittymän kohdalla, että pääsisimme helposti ohi toisistamme, vaan kiihdyttää kohti. Sitten näkyy kuorma-auton ohjaamossa vimmatusti viittilöiviä käsiä ja meille alkaa valjeta, että lähestyvässä autossa saattaa olla teknisiä puutteita, mitä jarrujen kuntoon tai peräti olemassaoloon tulee. Kapoisesta metsäautotiestä löytyi yllättävästi leveyttä tämän havainnon jälkeen.

Kuorma-auton tulosuunnassa näkyikin jälkiä tiukoista kurveista joilla sen nopeutta oli pudotettu ennen risteystä.

Ajoin sitten takaisin nuotiopaikalle, jossa teimme Sepon kanssa luomu-nuotion karsituista kuusenoksista ja rangoista ja paistoimme kyrsän jos toisenkin. Metsästä kuului silloin tällöin villi Volvon huuto.

Olimme nuotiolla kuunnelleet pitemmän aikaa tasaista autoahkeroinnin ääntä ja huutelua, ja ajattelimme että muu letka lähestyy nuotiopaikkaa (varsin hitaasti tosin). Lähdimme syötyämme katsomaan syytä hitaaseen etenemiseen, ja löysimme tuon mainion Magirus-auton kömpimässä kuusikossa. Äijät olivat selvästi ajamassa hupia, koska lavaa ei oltu otettu ollenkaan mukaan ja vinssiapina nesteytti oluella.

Muuta havaintoa emme enää letkasta saaneet kuin nuo mainitut Volvon äänet, joten lähdimme vähän ennen neljää kotiin päin, kun olimme vielä voitolla.

- p