Uaz 452 (Igor) pelittää vaihteeksi.

[lystis]

Vähän jatkoja juttuun kun uni voitti edelliskerralla.

Jäi muunmuassa kertomatta kuinka vaikea oli saada sitten vetoakselin boorit siitä uudesta puslasta läpi, lyömällä se ei ainakaan onnistunut ja rässissä ei riittänyt koko, joten jouduttiin menemään jälleen kerran siitä missä aita on matalin eli pirralla hiottiin puslaa kunnes lievää väkivaltaa käyttäen saatiin akseli läpi.
Valitettavasti kuvia ei ehtinyt siinä taistelun tuoksinnassa ottaa.

Pitäisi vissiin hommata vaikka Thaimaasta sellainen n. tuhat viikkoinen tyttölapsi vakituiseksi kuvaajaksi niin saisi itse keskittyä olennaiseen.

Mutta asiaan.
Kyllä ne kupariset renkaat jotenkin liittyy sylinteriputkien tiivistämiseen koska ovat sen verran isoja ettei ne oikein mihinkään muualle passaa ja meillä kyllä sellainen ferriitti tiiviste putken ja sarjan välissä
Mutta samapa tuo noille rinkuloille kun hyvin tuntuu inkivääri pitävän öljyt ja nesteet erillään, pannaan sitten joskus ne kumit kun tarve ilmenee.

Lauantaina oli tarkoitus olla sotkimatta käsiä, paitsi mitä nyt ihan vähän että muutettiin laturin herätejohdon paikkaa Tatjanassa, ei näköjään kestä ottaa samasta mistä puolalle menee virta, siihen asti toimi kyllä hyvin kunnes antaa kierroksia niin paljon että rupeaa lataamaan, sen jälkeen ei sitten suostukkaan sammumaan kuin vaihteella (ihmeelliset ovat sähkön tiet).

Lauantai iltapäivän pariskunta viettikin sitten veivi-tuntumalla ihmetellen ohi kiitäviä vehkeitä.

Mm. tuollainen yhdistelmä kolisteli ohi.

Hieman väittäisin olevan myöhässä jos kalajoelle oli vetokisoihin menossa.

Illalla sitten olemattomassa hangessa rymisteltiin siihen malliin että selvesi Igorin taka-ovien lukitusmekanismin riittämättömyys, komiasti leuhotteli vähänväliä luukut selällään, ei auttanut kuin pultilla vetää nippuun etteivät ainakaan lehahda auki väärällä hetkellä jonkun mersun kohtaamis tilanteessa.


Asiasta tähden piti sitten vielä puolen kylän lumet kolata yhteen paikkaan että edes jonkinlainen mäki olisi minkä yli ajaa.

Eihän siitä isoa nyppylää saanut, mutta tarpeeksi suurella tilannenopeudella pelottavuus-aste kyllä nousee tarpeeksi kun ukot pomppii kopissa holtittomasti.

Ja itse asiassa olihan se mäki lopen jopa liiankin iso, ainakin pojalle joka yritti kovasti seurata Tatjanan jälkiä.

Muutenkin aika roimasti pidempi tuo peräylitys ja vielä tuollainen ankkuri lisukkeena niin meno loppui kuin kantoon.

Koukku saa siis lähteä ainakin toistaiseksi, pistää sitten katsastusta varten takaisin.

Se kytkimen säätö pitänee ottaa ohjelmaan jo tulevana viikonloppuna, toki se vähän on jo parantunut kun kovasti käytetty, mutta kun pitkästä aikaa kävin toisella ajamaan niin jäin kyllä kaipaamaan sitä liikkeelle lähdön vaivattomuutta ja etenkin maastossa pykältämisen helppoutta.



Edited by - lystis on 04/02/2008 19:10:29