Ei ole ollut helppoa olla äiti sekä isä,mutta pidin vain aika tiukan linjan pienestä pitäen,ja aika hyvin meni.Murrosikäkin meni aika helposti ilman suuria katastrofeja.Syyllisyyttä tunnen vain siitä että olisi saanut olla enemmän aikaa olla lapsen kanssa mutta onneksi vanhempani jakoivat myös aikaa ja rakkautta rajattomasti pojalleni.
Suurin kiitos on ollut se kun olen pojaltani kysynyt, oliko äiti liian ankara niin hän vastasi et ole äiti ollut.Mitähän minustakin olisi tullut jos et olisi rakastanut ja rajoja laittanut.Nyt hän on jo aikuinen mies ja välimme ovat hyvät ja aina halataan kun tavataan.
Paha paikka...sinne!
08.03.2007, 20:43
Threaded Mode