Avovaimo ja harrastus koittelee...

[pkarlstedt]

Erinomaisia neuvoja on helpointa antaa silloin, kun itsellä ei ole mitään kokemusta - ainoastaan kristallinkirkas näkemys. Käytäntössä tosielämä on aina epämääräistä, hämärää, perustuu liki- ja keskiarvoihin, mahdollisuuksiin ja todennäköisyyksiin.

Yhtäaikaa sekä lohduton, että lohdullinen fakta on, että jos pelissä on häviäjiä, niin niitä ovat sitten kaikki asianosaiset. (Tikkakisan voittaja haluaa unohtaa tikan omassa niskassaan ja tätä unohdusta hakiessaan tulee jakaneeksi omaa tuskaansa kaikille läheisilleen.) Sama peli voidaan kuitenkin pelata niin, että kaikki voittavat: vahvistuvat ja kasvavat ihmisinä.

Turvallisuuden tarve saa ihmisen pysymään tilanteessa, johon on tottunut, vaikka se olisi hyvinkin epätyydyttävä. Tilanteesta pois lähteminen tarkoittaa lisäksi sitä, että aktiivisena toimijana ryhtyy vastuulliseksi (paitsi omasta kohtalostaan niin myös läheistensä elämänmuutoksesta ja sen seurauksista), ja kuka tietää mistä kaikesta sitten joutuu vastaamaan - ainakin oman omantuntonsa edessä.

Tuota ratkaisua väistääkseen moni ajaa (pari-)suhteensa, ehkä tiedostamattaan, aivan mahdottomaan tilaan, jotta toinen osapuoli sitten tekisi erkanemispäätöksen ja kantaisi vastuun.

Ja toisaalta: maailma on täynnä kauniita ja hauskoja ihmisiä, joiden kanssa mielellään viettäisi hetken intiimimmissäkin merkeissä, mutta joista tietää, ettei niiden kanssa voisi elämää jakaa.

Sinulle luultavasti selviää aika pian, onko tuo tapahtuma tuotu teidän väliinne vai onko se sattunut siitä riippumatta mitä teillä keskenänne on.

Älä tee mitään liikkeitä sillä perusteella, mitä sinusta ja teistä ajatellaan. Älä tee mitään dramaattisia temppuja, vaikka niistä on komeata kertoa kavereille. Jos suhde on hyvä, sille kannattaa uhrata vähän ylpeyttään ja kaikki ne tutut jotka eivät ymmärrä, että nainen voi olla sinun paras kaverisi. Sittenkin.

"Kaikki erehtyvät, ehkäpä kerran vaan.
Tuomita ei kenkään kai silloin voi."

- p