Käytännössä opittua Osa.1

[jason]

Vaan kerra 230 kivilaikka hajonnu "käsii", osu teräksee,
ja painoin liia kovalla voimalla, taasen ehkä siit voi-
masta =) johtue laikka meni kolmeks ja kaks niist osu jal-
kaa ja isoin jäi koneesee pyörii, ei mainittavia vammoi.

Mut taase jonsered ja mää kuulutaa yhtee, semmiälest,
ko useemma kertaa se o minuu halunnu hivellä, sil ainoolla
mil saha ny voi

Siis pari klassista;

parin tunni karsimise jälkee saha vaa "laski" oikeesee reitee,
turvahousut o pelastanu x2, kerra ketju poikki ja löi yli rungon
(niinko takapotku) mut minu vääräkätine ote (joo oon niit vasureit)
esti pahemmat ruhjoutumat.

Kerra taas ajoin tallin omatekoste kattotulie
kulmia pois siäl harjalla aluskatteen päällä killue ja toi
ergonomia pääs unehtumaa ni saha osu oikeesee käsivartee, mut
sillo laippa (ja ketju) oli juurestas puunsisässä ja ei päässy
aiheuttaa muita vammoi.

Edelliskesän laajensi pihaa tota kyseist konesuojaa varte, ja kaa-
doin viimest koivua tielt pois, koivun runkoo vaste nojas myös
tietty tallin lattia verkkolevyt, ja kiilaa sahatessani (joka o
muute vasuripuolt aikas hankala homma) ni mä menin ja kaaduin
eteenpäi ja koska kädet kiinni sahas ni kyseessä oli pienimuotone
hyppykuperkeikka ilma käsiä, noooh, liikkee loputtua minä roiku
oikeesta reidestäni 10mm verkkolevyssä niskat maassa, ja aina ko
lihassäije napsahti poikki ni, VANNON, et semmosta karjasu/parkasu-
ääntä ei oo aikasemmi kuultu.
Siin roikkuessa aika tuntu ikuisuudelttodellisuudessa kolmannen
säijenipun katketessa repes myös reiden pinta auki ja minä
selälleni maaha...

Haavan syvyydest ja paikas johtue meni kesä mätiä avoimesta haavasta
puhdistellessa ja konesuoja valmistu männäkesän!
Mut onpaha hyvännäköne arpi/monttu reidessä ja kommee tarina.

Miten ne jenkit sanoo: Scars are tattoos with better stories
eli arvet o tatuointei paremmilla tarinoilla.

Tsemppist vaa muillekki "kikkailijoille" (kohta muute sattuu juhaa leukaa)