Paras ja huonoin autosi

[turakki]

No jaa. Toitsuista olen tykännyt. Pari ruiseria on ollut. Hj palveli vajaat parisataa tuhatta mainiosti. Pitempää siivua tuli ajettua aika paljon, samoin raskaampaa työajoa kärryn kanssa. Isommin ei tarvinnut edes korjailla. Bj on tuossa edelleenkin vähäisellä käytöllä. Se on tullut aina ajamalla kotiin viimeisen 27 vuotta. Ekat 5 vuotta palveli taloutemme ainoana autona.

Pari ysärin alun corollaa on ollut. Todella lujia ja tylsiä pelejä. Pitkällä ysikakkosella ajettiin meillä noin 230000-400000. Huollettiin ajallaan, korjattiin harvoin. Halvin autoistamme joka suhteessa. Aina avaimesta käyntiin ja ajamalla perille.

Huonoimpia ovat olleet ehdottomasti suzukit. Ekasta lianasta halkesi etutasauspyörästö. Toinen samanlainen sulatteli katalysaattoreita ym. konepuolen vikoja, sitten väsähti laatikko. Molemmilla kilsat tuhoutumisen aikaan alle 170000. Molemmat ostettu merkkiliikkeestä kunnossa olevina.

Mikä sitten on hyvä auto? Tärkein on toimintavarmuus, lähtee käyntiin tarvittaessa millä tahansa kelillä ja vie perille. Hoitaa tarvittavan kuljetustarpeen niissä olosuhteissa missä käyttö tapahtuu. Käyttökulut vaikuttavat myös nykyään melkoisesti. Puhtaasti harrasteautolla tämä ei tietty ole ensisijainen ongelma. Nykyään arvostan jonkinlaista vaivattomuutta, ettei olisi koko ajan jotain pientä fiksiä vaativaa.
Jonkinlainen positiivinen fiilis täytyy autossa olla, ettei aina ketuttaisi liikkeelle lähtö.

Yleisesti auton voi tuomita huonoksi hyvinkin nopeasti, toisaalta itse hyväksyn auton hyväksi vasta vuosien käytön jälkeen.

[JasuT]

Alkuperäinen kirjoittaja turakki

Yleisesti auton voi tuomita huonoksi hyvinkin nopeasti, toisaalta itse hyväksyn auton hyväksi vasta vuosien käytön jälkeen.

Tuo on kyllä totta...

Nopeimman tuomion omalla kohdalla sai 100A Datsun, olikohan seitenkutonen yksilö. Jäi vähän vahingossa mulle, kaveri oli autonsa vaihdon jo sopinut, sekä paikan vaihtoaktille, vaan näiden välissä loukkaantui vakavasti. Kävin kaupan suorittamassa, myyjä halusi väkisin kohtaamansa ihmisen nimen paperiin, eikä muita ollut mukana niin mullehan se sit tuli. Vuoden 1992 kesää elettiin tuolloin. Tällä koeajoa riitti Patalahden Essolta Jyväskylään, jo Keljon kohdalla oli aika vahva mielikuva syntynyt. Eikä kaveri sitä nimilleen koskaan halunnut, päätyi lopulta peltoautoksi...

Melkein yhtä nopeasti tuomitsin 128 Fiatin, seitenysi tämä eli päästömitattava tapaus. Olihan siinä ostohetkellä vielä viisi viikkoa leima voimassa, Luisi -pikkuratti ja kahdet renkaat. Huikeat 400 mk tuosta maksoin keväällä 1993. Päästöjä kävin hupina mittauttamassa, säätötoiveella että saisi kelvollisen lapun suikkalakille. HC oli vähän koholla, kolmessa tonnissa, tonniin piti päästä ja säätäessä aina sammui lähestyttäessä kahta tuhatta. Pyysin säätäjää säätämään takaisin siihen missä käy parhaiten, ja jatkoin leiman loppuun ajamista. Kelpasi Viroon vietäväksi kuitenkin, ja noutajat maksoi jopa tuplat sijoitukseen nähden. Ja se ratti, jäi harmittamaan. Kaverilla oli ollut tallin naulassa 18 vuotta vakioratti semmoiseen jemmassa, heti muistin kun tämän ostin ja sitä sitten tiedustelemaan, niin kuinka ollakaan, oli just pari päivää aiemmin siivonnut nurkkia ja kaatopaikalle oli poistunut se...

Niitä parempia sitten? Luulin sinne huonompaan päätyyn tehneeni sijoituksen, kun syksyllä 1993 ostin mulle ekan -74 Dyanen. Kävi vain toisella pytyllä, pikkusen pehmeätä lattiassa, suht siisti maali päällä ja ajamattomat renkaat. Vähän semmoinen heräteostos, kun olin sinä kesänä vääntänyt kolme kuukautta kauppaa -58 DS19 laitteesta. Oli kaupanteossa välissä olleella kaverilla pilkkuvirhe hinnassa, niin ei sitten se toteutunut, ehkä onneksi? Tuota Dyanea on sitten hieman tullut rakenneltua, varusteltua, nopeahkoa tekniikkaakin välillä yms muuta teknisiä paranteluja. Käyty Amsterdamissa asti, palveli ainoana käyttöautona 9 vuotta, nyt muutaman vuoden hiljaista mutta tallessa on ja palautunee liikenteeseen? Omia ajoja tähän yksilöön vähän vaille puoli miljoonaa, että kai se pitää niputtaa vielä ja ajaa tuo lukema täyteen, ei montaa kymppiä puuttuisi? Ei kai ihan huono voi olla, ajettavuus ja ajomukavuus (sisämelua lukuunottamatta) varsin hyvä, ja kai tuon olisi hävittänyt jos ei olisi jotain mieleistä..?

Jos puhtaasti siitä lähtisi, minkälaista mukavuutta tarjoilee, niin tuossa kilpailee aika selkeästi Range Rover P38 ja Citroen XM V6 break. Molemmat lähes kaikilla varusteilla, ja tottakai automaattiaskilla nahkaan käärittyine sistustoineen. Semmoisia kivan eleettömiä isolla tiellä, tankillisen kerrallaan pystyi ajamaan ongelmitta niskavammaisenakin, ja täytön jälkeen jatkamaan toisenkin. Vikoja noissa oli, mutta sen verran enemmän ne tarjosi että viat unohtui pikaseen. Rangessa tosin oli korjaus-ajoaika -suhde hieman vinoutunut, XM:llä toisinpäin vaikka moni olisi voinut luulla varmaksi vikapesäksi. XM jäi ajosta alkua pitemmälle edenneen tyvilahon takia, vaan on se tuolla pihalla odottamassa hitsauskipinän syttymistä. Jos vielä elvyttäisi joskus, tosin osasyy elvyttämättömyyteen oli se että sillä liikkuessa jäisi pesueesta pari pois kyydistä. Joku XM:ssä kuitenkin on myös viehättänyt, kun yli 15 vuotta semmoisellakin tuli kurvailtua, yhteensä reilun puolisen miljoonaa kilometriä...

Sitten se yksi, mikä on hieman ristiriitaisi tunteita herättävä. Iso ulkoa, etenkin keulaa on, ahtaahko sisältä ja varsinkin kontin puolelta, muotoilu onnistunut paitsi peräpuolelta, nopeasti liikkuvaa mukavuutta paitsi voimakas kallistelu. Kuulemma kallis ylläpitää, etenkin moottorin osalta. Kyseessä siis Citroen SM, jossa Maseratin 2,7 litrainen nelinokkainen V6. Semmoinen pitkäaikainen haave, tasapainon hävittyä sain lopulta Harrikan myytyä niin siitä sai rahat konevikaisen hankintaan. Onhan se moottori hieman toisin tehty mitä suursarja-autoihin, mutta ei se mikään mahdoton ole. Täysin tuli käytyä läpi, paitsi venttiilinjouset joihin en osannut huomiota kiinnittää, ja se sitten aiheutti viimeisimmän pitemmän ajotauon. Napsahti yksi mokoma poikki, mäntä hipaisi venttiiliin josta aukesi lukot, ja sinne se sukelsi männän kaveriksi pyttyyn. Ja männän läpi päästyään öljytilaan... Osat on hankittu, koneistamoa pitäisi kiusata seuraavaksi... Mutta se kyyti kaikkineen, vielä en ole keksinyt mihin sitä parhaiten vertaisi. Jämäkkä jousitus pitkillä joustovaroilla, hävittää oikeastaan kaiken mitä tienpintaan on tullut, tasoittaa muuten täydellisesti mutta se kallistelu. Siihenkin on kyllä ratkaisu jo olemassa, osatkin tallissa, vaatii yhden poikittaista virtausta rajoittavan venttiilin eteen ja taakse. Ohjaus keskittää pyörät aina kun moottori käy, ja sitä keskitysvoimaa lisätään vauhdin kasvaessa, aika pirullisen raskas kääntää rattia kun vauhtia on lähelle pari sataa, paikallaan pyörittää yhdellä sormella, vaikka ratissa on kierroksia vain kaksi ja pyörät kääntyy kuin traktorissa eli aika paljon...

Monenlaista muutakin on käynyt hallussa, mutta nuo on ne mitkä löytyy sieltä ääripäistä. Vanhoja laitteita kaikki, vaan ei yhtään uudempia tee mieli edes harkita. Ehkä osaltaan siksi, että uudemmissa huolto/korjaushinnatkin on helposti enemmän mitä nykyisestä käyttöautosta sai maksaa. Sekä se että arvostan enemmän mukavuutta kuin varustehimmeleiden määrää..?

[LaaLaa]

Käyttöautoista Chevrolet Trailblazer ollut pitkäikäisin, ajoin sillä liki 250tkm /10v eli varmaan 35-40 mottia bensaa. Jos olisi ollut huono, olisi tuo 15-16L/100km ohjannut aika nopeasti vaihtamaan. Tyyppivikoja korjasin muutamia, mutta esim voimansiirrtosta ei koskaan hajonnut mitään. Kertaakaan ei tarvinut hitsata. Kertaakaan ei jättänyt tielle. Osia ja tietoutta löytyi jenkeistä hyvin. Mukava ajaa ja yllättävän ketterä, kun eturenkaat kääntyi reilusti.

Huonoista olen yrittänyt pysyä erossa

[Heguli]

Ford Kuga ehdottomasti huonoin. Se oli niin usein Veholla korjattavana, että niiden autovuokraamo myönsi mulle VIP-jäsenyyden, kun niin usein tarttin sijaisautoa Täsmennys: tämä siis oli työsuhdeauto, onneksi.....

Paras ehdottomasti viimeisen sukupolven Suzuki Grand Vitara. Niitä oli kaksi peräkkäin, molemmat automaatteja bensakoneella (2.0 ja 2.4). Yhteensä ajoin noilla vajaat 0.5 milj kilsaa ilman mitään ongelmia. Eli luotettavia autoja, mukavia ajaa, riittävästi tilaa, hyvä maastossa citymaasturiksi.

[Defemasiina]

Briteistä löytyy molemmat. Kehnoin 70-luvulla Imppi ja viimeisimmät 10 v nyt Defe 90 td5, ei turhia härpäkkeitä. Ja halvat osat. Tosin pitkässä välissä oli hyvät Tojo bjt ja hj.

[Defemasiina]

... siis Defe on paras, ettei tule väärinkäsityksiä...

[Nerd-O]

Tälläinen on hieman haastava kun noita autoja on ollut aika hemmetisti. Tämähän olisi tosi helppo jos autoja on vähän. Mutta kun niitä on jo yli 200kpl tullut omistettua niin vähän haastavaa

Yksi huonoimmista ollut kyllä vuoden 99 E-sarjan Mersu. Olin menossa ostamaan hienoa Citroen XM farkkua, mutta paikanpäällä paljastui öljyn ja jäähdytysnesteen olevan hieman sekaisin. Ja siinä nyt sattui olemaan myös melko samaan hintaan helvetisti enemmän ajettu 300TD mallin mersu. No Esson pojat on kertonut mersujen olevan 400tkm ajettuina vasta sisäänajettuja. Omasta mielestä kaikki 400tkm ajetut on paali iässä. Mut se toimi ja se oli halvempi kuin tuo hieman heikossa hapessa oleva Citroen niin otettiin Mersu. Se oli kyllä harvinaisen paska auto. Mätäni siihen tahtiin, että ei sitä kukaan kerkiä edes hitsaamaan niin nopeasti. Aivan jäätävän kalliita varaosia, vaikka jengi muka kehuu niitä halvoiksi. Ja syystä tai toisesta sen flekti rikkoi vesiputkia aivan kokoajan. En tiennyt miten ihmeessä se sen tekee kun väljää siellä ei ollut. Se ei ollut mikään erityisen taloudellinen auto. Söi itseasiassa aika paljon dieseliä. Se ei ollut mikään erityisen rivakka peli. Ei ollut kovin kehuttava ajaa. Siinä oli jotkin ortopedipenkit, mut aivan karmeeta paskaa nekin. Sillä oli jatkuvasti myös jumissa talvella. Lopulta kun se jälleen kerran veti vesiletkun poikki niin totesin vaan vitut ja ajoin sen kilometrin pätkän himaan, jätin sen siihen ja laitoin myyntiin. Kaikki mannet sitä jostain syystä himoitsi vaikka selkeästi ilmoitukseen laitoin, että vesiletku on poikki ja sillä on ajettu ilman nesteitä. Ketään tuntunut se auto kiinnostavan vaan ne halus sen moottorin sieltä. Joku heppu sen lopulta sprinterillä tuli hakemaan ja sen idea oli laittaa se motti sen sprinterin nokalle. Ja tuokin jaksoi vielä pari viikkoa jälkikäteen soitella, että kansi oli kuulemma paskana siitä. Totesin sille vaan, että onko kauhea yllätys kun sanoin, että sillä on ajettu ilman jäähdytysnesteitä ja se luki ilmoituksessa. Ehkä tuon mersun suurin etu oli se moottori mitä kaikki tuntui himoitsevan. Ja ilmeisesti sain ostettua sen ihan ok hintaan, koska sain siitä myydessä ihan saman rahan mitä maksoinkin koko autosta. Mut olisin kyllä silti halunnut sen Citroen XM:n. Ihan vaan siksi kun kellään muulla ole sellaista Harmi kun siitä oli kansi mennyt.

Hyvällä kakkossijalla paskimman auton tittelista kisaa myös Chrysler Grand Voyager. Voi helvetti mitä paskoja nekin on. Itsellä oli muinoin Opel Meriva OPC ja kesä alkoi koittaa. Lomareissulle piti saada tilava auto kun Merivasta ois ehkä tila loppunut. Joten ostin vuoden 99 Grand Voyagerin kesäloman ajaksi. Oli oikein 3.3-bensa kone (koska jenkit kannattaa aina ostaa isoimmalla koneella) ja neliveto. No se kesäloma meni aivan vituix, koska se loma kului sitä paskaa korjaten. Aina kun sen sai kuntoon niin joku paikka hajos siitä ja esti ajamisen. Sit taas korjataan. Lopulta se automaattikin sanoi itsensä irti. Sit paljastui, että ehjän laatikon löytäminen on kohtuu haastava operaatio kun niistä kaikista on se laatikko paskana. Lopulta ostin toisen samanlaisen nelivetoisen Grand Voyagerin, joka vaan oli mätä. Siitä loota irti vaan ja siihen toiseen romuun kiinni se. Sen jälkeen pikkusen vauhdilla hävitykseen koko romu. Koska jos sillä taas olisi ajanut niin aivan varmasti se ois jälleen hajonnut jostain. Mut tuolla kerkisi myös hieman kokeilla miten se neliveto systeemi toimii hiekka kuopalla. Sehän oli yllättävän pätevä neliveto ja melko yksinkertaisesti tehty vielä. Takaperässäkin oli ilmeisesti kitkalukko, joka toimi. Ainakin se hiekkakuopalla jauhoi kummallakin takarenkaalla ja yhdellä eturenkaalla. Niin ja lopulta muuten ne kesäloman reissut tehtiin sillä Merivalla, johon mahtui aivan kaikki romu mitä siellä Voyagerissa oli sisällä. Joten koko paskaa ei olisi edes tarvinnut ostaa alunperin.

Sit jos mietitään mikä maasturi on ollut onneton esitys niin Jeep Cherokee ja Land-Cruiser HJ-60. Jeepissä oli koko ajan vikaa, eikä sillä päässyt edes maastossa. Cruiseri taas perinteisesti aivan läpimätä, tehoton, liian painava ja liian kankea maastoon. Ei auttanut vaikka kuin sitä korotti ja laittoi isoa rengasta.

Hyviä pelejä on ollut Subarun Domingot. Niitä on ollut 8kpl. Niiden ongelma vaan varaosat. Ei tahtonut saada osia, minkä myötä oli vähän pakko hävittää ne. Mut pieni kinneri, missä oli 6 hengen tilat oli aika jeppis. Työporukalla meitä oli parhaimmillaan 10 henkeä siellä sisällä kun mentiin syömään. Penkeistä sai tehtyä myös sängyn, joka oli aika jeppis. Siinä oli myös Subaruista eniten maavaraa ja se eteni maaston puolella yllättävän hyvin.

Maastureista melkein nuo suikat ollut parhaimpia. Niitä on ollut SJ410, pari SJ413 ja muutamia Grand Vitaroita. Ne on kevyitä ja taipuvat kohtuu hyvin joka väliin. Pienestä koosta on myös etua. Paitsi Grand Vitara XL-7 oli peli mikä ei oikein toimi maastossa. Se oli liian pitkä, liian kankea ja liian painava ja alimitoitettu diesel moottori. Bensa kone taas söi huolella bensaa, eikä ollut kovin raketti edes. Vanha koppainen Pajerokin oli yllättävän kiva peli. Se vakiona meni kohtuu pienellä, todella hyvät tilat ja toimi hyvin vetoautona. Eikä se mikään ihan onneton esitys maastossa ollut.