Sorvijuttuja

[sisua45]

Porakoneen akselin pyörintä nopeus oli siis alunperin 290 rpm. Pienellä moottorin hihnapyörän sorvaamisella se putosi lukemaan 273 rpm.

Tilasin porakoneeseen uuden hihnan (Optibelt), koska vanha (Nokia) oli jo melko kulunut. Uudella hihnalla kierrokset putoavat vielä.

Paitsi että uudella hihnalla terä pyöri 275 rpm??? Kuinkas se nyt näin meni? Uusi hihna on myös todella kireällä, eikä moottoria pysty säätämään sisäänpäin.

Sorvasin hihnapyörää kaksi milliä pienemmäksi, ja ta-daa, kierrosluku 256 rpm. Ei hyvä vieläkään, mutta paljon parempi. Ja remmi löystyi tietysti hieman.

B-profiin hihnalle min hihnapyörän koko on kuulemma 120 mm. 62 mm on nyt moottorin päässä, hieman remmi lämpiää jo ilman kuormaa jolkotellessa.



Tilasin samalta myös uuden koneruuvipuristimen. Kiinalainen tämäkin on, mutta painoa 20 kg, ja melko asiallinen. Vanha oli halvinta ja kevyintä p*sk**, murtunut ja lattaraudalla jo kertaalleen korjattu.

Alkuperäinen kirjoittaja sisua45

Verstaaltani (entinen sementtivalimo) löytyy myös vanha pylväsporakone. Isäni lienee ostanut tämän joskus 70-80 luvulla. Mutta mistä, sitä en tiedä. Tällä on porattu muun muassa leca tiilien pohjalevyihin reikiä. Porattavaa on kertynyt nopeasti laskien yli 60 metriä, 33 mm terällä..!!!

Vielä noista isäni töistä. Itketty ei, mutta porattiin melko lailla.

Tiilien pohjalevyjä varteen oli puusta ja vaneerista tehty laatikko. Ensin porattiin sapluunalla alkureijät, ja siitä aina isommalla terällä. 5 mm rautalevyjä oli laatikossa kerralla 10 cm pinkka, eli ehkä se 20 kpl.

Laatikossa oli leikkuunesteenä kraanavesi. Aamulla vesi oli jäässä (talvi). Porakone on toisessa päässä verstasta, eikä siellä ollut silloin lämmitystä. Ennen puolta päivää vesi kiehui.

Porakoneessa on vipukatkaisja, jolla saa sen pyörimään molempiin suuntiin. Katkaisijan valmistaja Konerauta Oy, Helsinki.

Verstaalta löytyy myös kotimainen 27 mm poranterä. Isäni on katkaisut sen, kaksi kertaa, ja hitsannut molemmilla kerroilla puikolla nippuun. Ihan käyttökelpoinen vieläkin, eikä vippaa kuin millin-pari.

Tarinalle tuli taas mittaa, mutta koittakaa kestää. Tai sitten lukekaa jotain muuta.

[Säätäjä_setä]

Se on kiva kun työkaluilla on historiaa jatarinoita taustalla. Nykyisistä chinesiumista valmistetuista vehkeistä tuskin jää mitään kerrottavaa.

SISUA45:lle vielä taajuusmuuttajista. Ei kannata turhaan pelätä. Kattele joku vanhempi Siemens Micromaster tai Omron niin konfiguraatiosta selviää Moottorin konekilven arvoilla ja muutamalla muulla parametrillä / neuvolla. Porakonekäytössä selviää taajarin omilla ohjausnappuloillakin. Alla kuva vaimon hunajalinkoon asennetusta Micromasterista. Sitä ajellaan tuon käyttöpanelin avulla. Nopeuden asetus ja käyntiin.

Noista puristimista ja muista kiinankaluista myöhemmin lisää.

[Säätäjä_setä]

MD65 sorvin kyljessä ollut BFE65 jyrsinkone ei koskaan ollut kovin käyttökelpoinen. Liikkeet rajoitettuja ja helkkarinmoinen ährääminen kappaleen kiinnittämisessä. Itse BFE65 jyrsinkone omassa kokoluokassaan on ihan hyvä DDR tuote. Konetta on myyty myös standalone koneena. Netistä löytyy aika hyvin tarinaa tästä koneesta.

http://www.lathes.co.uk/hobbymat/page4.html

Tästä lähti oma idea erottaa jyrsin erilliseksi koneeksi. Eikun pöytää rakentamaan ja puuttuvia kamoja tilaamaan.

Pöytä syntyi 60x120 palkeista. Vähän vahvikkeita, plaanaus ja BFE65:n tolpan kiinnitys. Säätö tapahtuu ihan shimmipelleillä. Käsillä oli 0.22mm alumiinia ja kaljapurkkipeltiä mikä on 0,12mm paksua.

Viimeistelyä, sovittelua käyttöpaikalle ja maalit päälle. Koneen kellotus ja ekat lastut.

[Säätäjä_setä]

Eka varsinainen duuni oli sorvin teräpitimen jyrsintä 12mm terästangosta. Ilman tämän laajempaa kokemusta: Warentest gut.

Tähän liittyen löytyi pari kuvaa lisää. Sain kaverilta muutamia dyykattuja tuntemattomia nirkkoja. Todennäköisesti Cermet materiaalia tämä. Leikkaa hyvin (koneen kokoon nähden). Saa vaikka tollasta millin vieteriä sinistyneenä eikä värähtele.

[Säätäjä_setä]

XY-pöytä, ruuvipenkki ja jakolaite tuli tilattua Vevor nimisestä putiikista.

https://eur.vevor.com/rotary-table-c...p_010230619047

Ruuvipenkki vaikuttaa olevan ok. Jakolaite päältä suorastaan hieno, mutta sisältä normaali kiinaa. Kaikki koneistuspaskat sisällä. Aika epätasalaatuista kamaa.

Pieni yksityiskohta matoruuvin painelaakerin kuula tasainen jo tehtaalta lähtiessä. Brosyyrin mukaan pitäisi olla pronssiratas, mutta onkin pikkasen soikea teräsratas. Pakan irroittamisessa meinas tulla itku kun kierteen väliin oli jätetty lastut. Oli aika lujasti kiinni ja matoruuvia ja stopparia vastaan ei kannata metrin varrella vääntää. Kun kierteen sai kuntoon niin mieleen tuli laittaa lukkoruuvit pakan kierteeseen jos joskus joutuu laskemaan isommalla terällä vastapäivää.

Pöydästä ei tullut tarkempia kuvia, mutta asia kyllä selviää näistäkin. Pöytä on niin kiinaa kun vaan kama voi kiinaa olla. Kaikki väljää ja päin persettä koneistettu. Millähän ton laakeripukinkin saa porattua noin vinoon. Toinen liike ei aja laitaan vaan painelaakerin kulmaan. Ehkä tästä vielä joskus tulee tehtyä kunnollinen.

[Säätäjä_setä]

Jyrsinkonetta varten tullut tilattua kaikenlaista tarviketta. Ensin 80mm koneruuvipenkki Vevorilta ja myöhemmin samanlainen kääntöjalustalla Paulimotilta. Näitä kun tutkii niin mieleen hiipii ajatus, että kiinassa on yksi helvetin iso tehdas mikä tekee kaikki maailman koneruuvipenkit. Niin samanlaisia ovat. Hetken näytti, että leuoissa olisi eroa, mutta olikin säätöjuttu.

Hetken ajon jälkeen Vevorin penkissä meni leuka hervottomaksi. Luulin jo, että murtunu paskaksi. Purkuun ja rakenne selvisi. Leuka kiristetään ruuvin mutterissa olevaav V-uraan M6 lukkoruuvilla. Ruuvissa ei ole mitään lukitetta niin oli vaan pyöriny auki. Tähän tuli sitten tehtyä modis 1.0

Tämä vihjeeksi myös SISUA45:lle. Puristin on isompi, mutta rakenne näyttää ihan samalta.

[Säätäjä_setä]

Koneen karaputken päässä on MK1 kiinnitys sekä 60mm laippa missä hiottu keskiö ja kolme M6 kierteellä olevaa reikää. Koneen alkuperäinen MK1 teräpidin on optimistisesti aina 10mm tapeille asti. Pötkö kun kasvaa pitkäksi niin jäykkyys ei vaan riitä. Jätetään MK1 kiinnitys ER11 colleteille.

Laipasta ei löytynyt mittoja mistään. Kolmen reijän kehä on aika vaikea mitattava. Tekaisin 3D printterillä jigin tai lopulta kaksikin. Ensin näytti 49mm halkaisijalta, mutta korjattu 48mm täsmäsi reikiin. Jakolaitettakin pääsi kokeilemaan tositoimissa.

Itse laipan materiaaliksi löytyi pätkä 80mm hydraulisylinterin vartta. Onneksi tämän sai sahalla poikki ja isolla koneella lähelle loppumittoja aihion muotoon. Induktiokarkaistu ja kromit pinnassa. Meinas olla kintaalla saada kappale kiinni pikkusorvin 80mm istukkaan. Leuat riitti juuri ja juuri. Sylinterivarren ydin olikin yllätykseksi helposti koneistettavaa terästä. Pintakeroksen kanssa meinas tulla ikävä. Karalaipan (60mm) puolella pääsi fuskaamaan siten, että ei sorvannut pintaa ulkokehälle asti.

Upotuksien kanssa meinas olla jänskä paikka kun ei ole sellaista ohjurilla varustettua terää ja reijät tulee "laidasta ulos".

Mittatarkkuus onnistui aika hyvin tekemällä sorvissa tapin mihin sopii setin suurin colletti. Paketti siihen kiinni ja sovittimen takapinta suoraksi. Myöhemmin osoittautui, että suurin epätarkkuus tulee itse colleteista ja miten ne vetää kiinni.

Oma episodi oli colletti istukan reikien avaus niissä kun oli M6 kierteet ja tässä tapauksessa kasausjärjestys vaatii ruuvien vetämisen edestä. Laippa olikin läpi karkaistua kamaa ja vielä se kierre päälle. Yhdellä terällä meni kaksi reikää.

Hyvä siitä tuli. Koneen luonne muuttui ja vielä parempaan suuntaan. Kuvat ei taida olla järjestyksessä, mutta eiköhän tarina selviä niistä.