Vannepajan Offroad suunnistus 24h 3.7.2021

[Mylppy]

Olipas hauskaa vuosien jälkeen järjestäjäpuolella, jälleen kerran kisata tällä kertaa nimellä YmhY. Auto tosiaan oli seissyt sen 8 vuotta huoltamatta tallissa, jonne se oli ajosta jätetty. Eihän siinä nyt mitään hirveää vikaa voinut olla, kun ajosta sinne oli jätetty;) Tosiasiassa 1,5 kuukautta sitä fiksattiin sellaiseen kuntoon james_III nimimerkin kanssa, että liikkui ja saatiin katsastuksesta läpi. Tunteja meni paljon. Sellaisen oppi, että Intiasta löytyy kyllä todella hyvin vielä tuollaiselle vanhalle Samuraille romppeita, mutta siinä menee noin kuukausi ennen kuin ne saapuvat.

Suurin murhe oli jakolaatikko, jossa oli öljy muuttunut ruosteeksi, todennäköisesti ollut jossain välissä välivaiheena myös vesi:) Sinne vain kaikki uudet laakerit, mutta jätettiin vanha trailgearin välityssarja sisään, kun osien tilausvaiheessa ei vielä tiennyt saako tästä autosta liikkuvaa peliä. No lopulta kyllä sai ihan toimivaksi fiksattua. Jakolaatikko nyt pitää sellaista vinkunaa maantienopeuksilla, että ilman kuulosuojaimia olotila on kuin eturivissä Antti Tuiskun konsertissa, sen verran pahasti kyllä korviin sattuu.

Peltiä pohjaan riittävästi, kaiken voimansiirron puolelta palasina käyttäminen ja putsaus/laakereiden yms vaihto. Auto saatiin katsastettua juhannusaaton aattona. Ehkä siitä jotain kuvaa antoi katsastusmiehen lausahdus. "Teknisesti hyvässä kunnossa se on, vaikka ei kyllä todellakaan ulkoasusta uskoisi..." Eli remontti oli siis ainakin jotakuinkin onnistuminen. Tapahtumaa varten nyt sitten vähän kilikalipullosta maalia ja kaasuttimen vaihto kiinalaiseen, kun Suzukin alkuperäinen alipainesäätöinen kaunokainen ei oikein halunnut toimia edes välttävästi.

Tapahtumareissu alkoi ilman ongelmia lauantaiaamuna. Paikalle päästiin ja traileparkista kisakeskukseen siirtymä meni ongelmitta. Jakolaatikkon kestävyyttä eniten pelättiin ja oletus oli, että parin tunnin aikana keskeytettäisiin johonkin tekniikkamurheeseen.

Tapahtumassa kun ei jaettu rasteja digitaalisessa muodossa, mutta oli sallittua digitaalisten apuvälineiden käyttö, niin päätettiin testata Locus Mapsin karttakuvien kalibrointiominaisuuksia. Tämä osoittautui hyvinkin käteväksi ominaisuudeksi. Käytännössä siis otettiin järjestäjän jakamasta kartasta kuva tabletin kameralla ja Locuksessa valittiin kuvasta ja taustakartasta vastaavat pisteet, jonka jälkeen Locus käytti tätä kuvaa karttana. Tällöin oli helppo löytää ihan normaalisti gps:n ohjaamana oikeisiin pisteisiin. Tämä rastien jakaminen näin, ei välttämättä ollut kyllä mikään paras ratkaisu. Tässä vain tuli osallistujalle ylimääräinen vaihe ja lopputulos kuitenkin käytännössä sama kuin jos olisi ollut digitaaliset rastilistat. Mielestäni joko ei olisi ollenkaan sallittu digitaaliset suunnistusvälineet tai sitten ihan suoraan jakaisi digitaalisessa muodossa rastit.

Toinen karttoihin liittyvä pieni asia, jota olen yrittänyt itse tekemissäni kilpailupapereissa välttää, on eri alueiden erilaiset mittakaavat. Aluekarttojen mittakaavat vaihtelivat muutamassakin eri mittakaavassa ja kun toisella alueella nopeasti katsottuna rastit olivat lähes vierekkäin, olivat ne todellisuudessa aika kaukana toisistaan. Ei se mikään maailman suurin ongelma ole, aivot vaan eivät enää lopussa oikein meinanneet pysyä kärryllä mittakaavoista;)

Yksi tapahtuman erikoisuus olivat "reittirastit", joita oli ripoteltu siirtymien varsille yms. Nämä olivat kyllä ihan mukava erikoisuus ja antoivat huomattavan tasoituksen / edun lähempänä katuautoa oleville ajoneuvoille. 33 pistettä rasti oli vähintään sen arvoinen kompensaatio mitä sellaisen hakemiseen meni aikaa. Tämä on kyllä sellainen mahdollisuus, mitä kannattaa käyttää muulloinkin hyväksi, jos halutaan tasaväkisemmin rakentamattomat ja rakennetut samoihin tapahtumiin.

Positiivistä oli rastituksessa myös se, että selkeästi järjestäjä oli huomioinut sen, että jos ajomatka rastille on pitkä ja itse rasti oli siltikin helppo, niin niillä oli monasti kohtuu paljon pisteitä. Ei itse rastin ottamisen mukaan pisteitä, vaan selkeästi oli huomioitu, että sinne pääseminenkin on oma souvinsa.
Ajoalueita oli liiankin kanssa, minkä kertoo jo se että koko tapahtuman parhaat pisteetkin hakeneella joukkueella oli noin 1/3 hakematta rasteja:) Paras ratkaisu olisi ollut jättää kokonaan eteläiset alueet pois ja pysyä pohjoisimmilla alueilla. Meidän porukkamme ehti käydä 6:lla alueella.

Alue: tapahtumakeskus aloitus
Kartta näkyvissä ja tapahtumakeskuksessa ensimmäisiä rasteja kohden. Jo ensimmäiselle rastille mennessä oli perinteisesti kaato lähellä, auto lähti keulimaan kallionousussa. Tämä oli ihan hyvä muistutus monesta jutusta. Siitä miksi tämä on niin pirun hauskaa, miksi pitäisi aina malttaa mielensä ja rauhakseen ottaa, erityisesti tapahtuman alussa.

Jo ensimmäisillä rasteilla huomattiin rastilappujen ihanuus, jota sitten kirottiin loppukilpailu. Noin 15x15cm vihreäksi maalattu vanerilappu, jossa oli tummalla värillä rastinumero. Nämä maastoutuivat kyllä erinomaisen tehokkaasti kesäiseen vehreyteen. Tapahtumakeskuksen alue ajeltiin rauhallisesti läpi ja suurin osa rasteista otettiin. Taisi siinä muutama jäädä lähinnä epähuomissa ottamatta ja yhtä ei löydetty, vaikka pitkään pyörittään ihan päällä. Jälkikäteen kuuli, että se oli piilotettu sinne kuuseen, mitä mekin tökimme. Alue yleisesti ottaen oli lähes täydellistä suunnistusmaastoa, ja yleisöalueena olisi ollut mitä parhain. Oli näyttävää kalliota, vesilammikoita ja ihan vähän suotakin. Tuolle alueelle olisi helppo järjestää lähes minkä tahansa tyyppistä maastoautotapahtumaa. Rastituksen vaikeusaste oli helppo. Henkilökohtaisesti pidin alueesta todella paljon.

Seuravaksi tuli käytyä syömässä ja tankkaamassa ihan varoiksi. Jussin grillin pekoni makkara perunat olivat kyllä ihan plussan arvoinen valinta. Kunnon perinteistä grilliruokaa, jota ei nykypäivänä läheskään kaikkialta saa.

Alue: Paistanoja
Lähdettiin kiertämään vastapäivään ajoalueita ja seuraavana vuorossa oli Paistanoja. Matkalle sattui pari "reittirastia". X101 hm.. näillä main sen kuuluisi olla siirtymällä. Tätä etsittiin ja haettiin ja lopulta luovutettiin. Todettiin että reittirastit on perseestä ja unohdetaan nämä. Nyt jälkikäteen katsottuna ei kukaan sitä löytänyt. Ajettiin aluetta kohden ja "Järvenkulmantie" niminen reittirasti tuli vastaan, nooh siitä kuva ja 33 pistettä. Ei nämä kenkkumaisia olekaan:) Päätettiin että otetaan sittenkin näitäkin sen mitä siirtymien varsille osuu, mutta ei tieten tahtoen lähdetä näiden takia kiertämään mihinkään.

Itse Paistanojan alue oli hyvin helppo ja soveltui lähinnä lähes rakentamattomille autoille. Alue ajettiin läpi vartissa tuollaisella vanhalla originaaliluokan Suzukilla. Suurin haaste oli ehkä vekslaaminen ympäri reitillä, kun ajourilta ei saanut poistua:) Alue olisi siitä hyötynyt, jos olisi ollut pidempi reitti ja "mainostettu" papereissa vakioauto kruisailuksi. Oikeastaan koko alueella oli yksi kanto tai kivi reitillä, missä olisi vakioautolla joutunut temuamaan, jotta helmapellit eivät saisi osumaa.

Alue: Oripää
Oripään alueelle siirryttiin edelliseltä alueelta reittirasteja napsien. Tulipahan tutuksi melkoinen määrä metsäautoteitä, varsinaissuomalaisia metsämaisemia ja yksi ampuma-aluekin. Nämä reittirastit nyt löytyivät melkoisen tuskattomasti. Yksi jäi löytämättä, nimeltään "luonnon muistomerkki", joka oli kuulemma toisen tiimin mukaan pusikossa oleva tappi, jossa oli luontokohdemerkki :)

Itse alue oli erittäin mukava ajoalue, ei mikään mahdottoman vaikea ja toisaalta tällaiselle vähemmän rakennellulle kalustolle sopivan haastava. Maisemat olivat mukavat kallion päältä ja muutenkin erittäin nautinnollinen alue. Pari rastia oli mukavan haastaviksi tehty, että itse jätetiin väliin, jotta ei tulisi turhia kalustorikkoja. Koska kalustona on Suzuki, niin se vain odottaa pahinta mahdollista hetkeä räjähtää.

Alue: Myllylähde
Myllylähteen alue oli vanhaa / uutta sorakuoppaa. Täällä oltiin yön pimeimpinä tunteina. Itsesään alue oli helppo. Pari rastia jätettiin ottamatta ja yksi jäi löytymättä pimeydessä. Pari rastia oli lammikoita pohjalla, joihin ei haluttu mennä, kun oltiin ainoa ajoneuvo alueella, eikä olisi ollut mitään järkevää vinssauspaikkaa, jos niistä ei jostain syystä olisi pois päässyt ajamalla. Parit rastit oli laitettu sorakuopan rinteeseen. Keskellä olevalle vinssattiin (jos autossa olisi moottori, niin sen olisi saanut ajamalla) ja ylempi rinteen päällä oleva haettiin kiertämällä rinteenpäälle. Tämä oli selkeästi ollut järjestäjän suunnitelmakin, että annetaan vaihtoehtoja. Tämä alue olisi hyvä tapahtumakeskuksen paikkakin.

Alue: Sydänmaa
Voi helkutan jumankavitan saakutin perkuleen löysät tonttu tortut. Alue oli määritetty ajettavaksi uria pitkin. Urat nyt vaan olivat metsäkoneen uria ja niihin jätettyjen kantojen korkeuden oli osassa määrittänyt se minkä yli metsäkone pääsee pohjapanssariin nojaamalla... Kaikki oli kyllä ajettavissa ja mitään mahdottoman vaikeaa ei ollut, mutta ei se nautintokaan ollut. Tässä vaiheessa yötä rupesi paarmoja löytymään riittävästi, väsy meinasi iskeä ja muutoinkin olotila jo aika kilpaillut:) Ainoa alue, jossa tuli jumitettua useampi minuutti. On se hieno tunne, kun on kantoja akselin takana, pyöränkotelossa, kiveä tarjolla panssarin edessä ja akselien välissä yms. Tästäkin nyt tosin selvittiin ilman suurempaa dramatiikkaa vähän vetkuttelemalla / vinssaamalla suuntaan, jos toiseenkin ajoneuvoa. Pisteytys täällä oli suhteessa vaikeusasteeseen pienempi kuin muilla käymilläni alueilla.

Alue: Kaupunginpää
Jonkinlainen mönkijäsafari alue. Tämä oli viimeinen alue missä käytiin. Alue kierrettiin läpi ja kohtuupaljon rasteja otettiin. Puhtaana karttasuunnistuksena olisi ollut todella hankala, kun gps:nkin kanssa ei meinattu löytää niitä vihreitä naamioituja rastilappuja. Monta rastia jäi ottamatta ihan sen vuoksi, kun ei vaan löytynyt. Tässä vaiheessa kilpailua teki mieli kyllä jo rastilappujen suunnittelija ja kartan eri mittasuhteeseen tekijä vetää kölin ali, silloin kun laiva on matalikolla kiinni. Itse alue oli ihan mielenkiintoinen ja mukavaa ajeltavaa. Käymistämme alueista tämä oli ainoa, jossa tarvitsi joissain ojan ylityksissä käyttää vinssiä.

Kuitenkin alueen ylivoimaisesti suurin haaste oli paarmat. Niiden määrä oli jotain infernaalista. Jos olisi voileipää tehnyt ja leivän voidellut, ei olisi tarvinnut kuin pari kertaa sen yläpuolella taputtaa käsiä yhteen, niin olisi proteiinit leivälle saanut.

Kello oli siinä 9 kintailla tässä vaiheessa aamua, kun alue saatiin valmiiksi. Päätimme lähteä tästä tapahtumakeskuksen suuntaan. Matkaa sinne oli noin 37km. Heti alkumatkasta selvisi, että nyt on woblauspiru valloillaan. Matkanopeus rajoittui sinne noin 20km/h tunnissa. Päätettiin pysähtyä bussipysäkille ja otettiin oikea eturengas ilmaan ja todettiin pyöränlaakereissa olevan vähän väljää. Eihän se paljo ole, jos rengas 5cm vatkuaa laakereillaan? Pikaisesti siinä napalukko irti ja laakereiden kiristely. Tämän jälkeen pystyi jo ajamaan 50-60km/h takaisin tapahtumakeskukseen. Ei se woblaus sillä kokonaan hävinnyt, mutta pysyi sen verran aisoissa että saa sitten kotosalla rauhassa tutustua ongelmaan.

Kilpailukeskuksella oltiin siinä 10 kintailla ja itse olisin halunnut hakea sieltä vielä rasteja, mutta muu joukkue antoi vaihtoehdot, että nyt lopetetaan tämä ajaminen tai että mut lopetetaan seuraavaksi... Valitsin ensimmäisen:)

Kokonaisuutena erittän onnistunut tapahtuma. Pidin alueista, pääsääntöisesti hyvä rastitus. Hauskoja rastialueita ja itselleni täysin uusia. Toinen suuri plussa oli kilpailun kesto, itse pidän näistä 24h ajoista. Näiden jälkeen on sellainen mukava tunne, että nyt on tehtykin jotain, eikä pelkästään nyplätty pitsiä. Ehkä siitä kertoo se, että askelmittariin tapahtuman aikana tuli reilu 39000 askelta, vaikka olin kuskina. :)

Toivon mukaan tapahtuma järjestetään tulevaisuudessakin, itse ainakin olisin osallistumassa:) Tosin järjestäjälle vinkkinä, että kannattaa vaihtaa ne rastilaput johonkin inhimillisesti löydettäviin:)