Inteam / PäHäMa "Suomi 100" itsenäisyyspäivän Venäjän safari 2-6.12.2017

[mikjus]

Lauantai 2.12.2017

Aamulla nousin teltasta noin kymmenen aikaan, yllättäen ensimmäisenä. Puolijoukkue teltta oli yön aikana ilmestynyt viereen ja olin sen pystyttämisestä autuaan tietämätön. Keli oli lämmennyt ja teltassa oli kosteusprosentti kohdallaan. Makuupussi oli jo pinnasta märkä, ei auttanut, kun sulloa se sellaisenaan suojapussiinsa. Teltta meni sekin märkänä rullalle, tarkoitus oli yöpyä jatkossa PJ-teltassa.





Aamupalaksi käristin nuotiolla pekonia ja kananmunia, niillä jaksaisi pitkälle iltaan. Aikamme arvottiin päivän reittiä ja päädyttiin siihen, että leiri jää paikalleen. Ilkka jää leiriin purkamaan mersua ja loput lähtee ajamaan lähistöllä olevaa suon kiertoa. Alkuun tavoiteltiin ajamattomalle reitille suon pohjoispuolelta mutta vanhaa uraa ei löytynyt. Oikeastaan luovutettiin liian helpolla, tukkitielle oli kaatunut iso kuusi, eikä jaksettu sitä sahata, kun tie meni muutenkin väärään suuntaan kartan mukaan. Otettiin suunta etelään ja kohti aikaisemmin ajettua reittiä.





Metsätyöt olivat aiheuttaneet sen, ettei paikat olleet yhtään tutun näköisiä. Muistin hyvin tarkasti paikan josta vuosi pari sitten Kauko HZJ:lla yritti oikealle reitille, mutta vinssattiin takaisin, kun keula sukelsi ojaan. Sitten ajeltiin umpiryteikköjä pitkin erään talon raunioille. Yksi tavoite oli löytää tähän parempi vaihtoehto, eli alkuperäinen tieura. Muuttunut ympäristö ja harhaanjohtava GPS aiheuttivat sen, ettei pätkän alkua löytynyt. Tajusin vasta jonkin kilometrin päästä, että kartalle piirtyvä viiva ei vastaa todellisuutta. Auto oli paikallaan mutta kartan mukaan liikuttiin eteenpäin. Päätettiin lähteä hakemaan reittiä suon länsipuolelta niin ikään ajamattomilta katkoviivoilta. Heivasin huonosti toimivan Android tabletin ja nostin tilalle aikaisemmin käytössä olleen Windows tabletin. Tosin sekään ei ollut ongelmaton, kun USB portissa oleva GPS meni vähän väliä jumiin. Varmistuksena oli kännykässä OziExplorer ja se piirsi koko reissun virheetöntä reittiviivaa. Tonttilan Lasse, Ukkosen Kimmo ja Hattu-Vesku, alkoi pian kuulua LA puhelimesta. Jäätiin odottelemaan heitä Heinjoelta tulevan hiekkatien varteen. Letka saatiin kasaan ja jatkettiin kohti pohjoista. Reittiä ei tuntunut kovin helpolla löytyvän, joten jäätiin pitämään ruokataukoa niitylle. Niityltä koitettiin vielä hakea reittiä kohti alkuperäistä suuntaa mutta tuloksetta, edessä oli vain umpimetsää.



Ajettiin tietä pitkin vähän eteenpäin ja poikettiin metsään seuraavalle selvälle uralle. Ensimmäinen haara johti hakkuuaukealle, jälki kuitenkin katosi eikä lähdetty kannokkoon etsimään sitä. Valittiin seuraava ura, joka meni vähän pidemmälle mutta päättyi aukkoon sekin. Sateliittikuvista näki, että metsää olisi välissä vain sata metriä mutta niin tiheää ettei kannattaisi pimeässä yrittää. Koilisen suuntaan olisi myös ura, vieden aukealle, mutta mitään selvää määränpäätä ei ollut. Uusi suunnitelma, palataan takaisin paikkaan josta alkuperin ajettu viiva olisi lähtenyt.



Matkan varrella, paikallinen kuljettaja oli pulassa ylämäessä, vaikka takarenkaat oli varustettu ketjuilla. Tarjottiin apua mutta kertoi traktorin olevan jo matkalla. Auto oli betonilastissa, joten painoa saattoi olla jonkin verran.






Saavuttuamme määränpäähän, latasin vanhan reitin Lassen koneelle ja hän lähti etsimään sitä. Huomasin että tulomatkalla käytössä olleen Android tabletin GPS oli seilannut ihan omilla laduillaan ja on selvää, että reitti alkaakin melkein sata metriä luultua aikaisemmin. Metsästä löytyi selkeä pehmeä ura, jota pitkin päästiin halutulle katkoviivatielle. Osa porukasta erkani letkasta ja palasi leiriin viemään Ilkalle varaosia. LA puhelimesta kuultiin pian, että leiriä kohti suuntaavasta letkasta "isokissa" Defender oli ojassa kyljellään, liekö tullut kuskille ohjausvirhe. Reitti nousi aavistuksen mäkeen ja pian edellä olevista autosta alkoi säntäillä miehistöä pihalle. Ensimmäisenä ollut Suzuki oli kyljellään jossain kuopassa. Lasse osui pimeässä niin syvään monttuun, että auto heilahti sen pohjalle kyljelleen, apukuskin puolelle tietenkin.





Samu Hiluxilla koitti ajaa vasemmalta ohi mutta sielläkin oli vastassa monttu. Suzuki vinssattiin lopulta renkailleen, kun ensin oli otettu pari valokuvaa todistusaineistoksi.





Suzuki ehti olla kyljellään niin kauan, että tulpat poistetiin ennen käynnistystä. Startatessa tulpan reistä roiskui öljyä monen metrin korkeuteen viereisen männyn kylkeen. Putsari otettiin irti ja imusarja oli vieläkin täynnä öljyä. Suurimmat määrät imeytettiin rätteihin ja suodatinta koitettiin pestä öljystä.







Lopulta uskallettiin lyödä romut nippuun ja kone tulille. Suzuki tupsutteli vähän öljyistä ja haisevaa pakokaasua mutta toimi kuitenkin. Päästiin vihdoin jatkamaan matkaa. Pian tavoitettiin Kuntola nimisen tiluksen rauniot, jossa aikaisemmin ajettu reitti yhtyi nykyiseen. Siitä eteenpäin päästiin kiimasuon laitaan melko tarkasti kartan viivaa pitkin ja edessä oli jo parempi tie. Karpalosuon kohdalta poikettiin metsään, hakemaan uutta reittiä, josta päästäisiin kiertämään kiimasuo yläkautta. Ajettiin umpimetsää, kunnes tuli liian tiheää eikä lumessa ja pimeässä reittiä löytynyt helposti. Lasse ja Janne kävelivät monta sataa metriä etsien mahdollista ajoreittiä. Jonkinlainen ura kuitenkin pitäisi olla koska Lehtola niminen talo oli aivan suon pohjoispäässä. Karttojen ollessa ajalta ennen toista maailmansotaa, ehtii urat kasvaa umpeen. Päätettiin kellon ollessa jo paljon kääntyä takaisin tutulle tieuralle. Välissä oli sopivasti pieni suo, josta BJ meni tyhjäkäynnillä nipin napin yli, ja Lassen Suzuki jäi vasta aivan lopussa kiinni.





Loppu letka tuli suurimman osan matkaa vinssillä. Ajoivat ehkä liikaa samoihin uriin tai muuten vaan löysivät ne pehmeät kohdat. Vinssit olivat kovilla ja piti jo räikällä avittaa Samua, jonka Hiluxissa virrat alkoi olla vähissä. Lopulta saatiin koko letka tielle ja kierrettiin lenkki Kuparsaaren kautta takaisin leiriin. Mersun murroksen vaihto oli vieläkin kesken ja siinä tarvittiin myös tarkkuusviilaaja Veskua. Jokin kierre murroksen päässä oli huonona mutta se saatiin viilattua kuntoon. Simppa ja Jussi flatbed-Mitsubishi L200:lla olivat myös saapuneet leiriin. Nuotion ympärille oli rakennettu pressuista katosta sateen takia ja muutenkin nuotion ympäristö alkoi olla melkoista liejua. Sulavan lumen alta paljastui paikallisten kalastajien roskaläjiä, joita siivoiltiin pois polttamalla kaikki palava nuotiossa. Romujen seassa oli myös jonkinlainen nahkainen salkun raato, sen sisuksista löytyi Uazin virranjakaja, joka oli aamuksi sulanut klöntiksi kuin joulutina. Salkku taas ei palanut millään, mistä lie asbestista tehty.

[mikjus]

Sunnuntai 3.12.2017

Leiri aamulla





Kaikki autokunnat olivat saapuneet suunnitellusti edellisen päivän aikana, päästiin ensimmäiselle varsinaiselle pätkälle. Se kulki Vuoksen rantaa etelään reittiä Kuparsaari - Hevossaari - Salo-Paakkola - Kylä-Paakkola. Siirtymällä reitin alkuun Kimmolta hajosi Suzukista bensapumppu ja letka jakautui kahtia.



Keula saavutti varsinaisen reitin Hoikkala nimisen talon jälkeen.



Alkuun vanhat peltoniityt vaikuttivat kovin kuivilta mutta mitä pidemmälle päästiin, sen pehmeämmäksi meni.

















Vinssailtiin ensimmäisissä isoissa ojissa, kun loppuletka saavutti kärjen.















Mukavaa pehmeää ränniä jatkui hieman toista kilometriä ja ruokatauko pidettiin Honkaluhta nimisen talon raunioissa. Tauon jälkeen reitti jatkui itään Vuoksen rantaa kohti. Rantsuo niminen tila oli nimensä veroinen. Reitti sinne meni läpi todella pehmeän niityn ja pimeä toi vielä oman haasteensa.




Hieman ennen suunniteltua leiripaikkaa päätettiin lähteä etsimään uutta katkoviivaa josta pääsisi Rantsuo tilan läpi etelämpänä kulkevalle uralle. Ilkka lähti Uazilla hakemaan reittiä tieltä päin ja muut yrittävät tulla vastaan. Niityltä noustiin loivaan mäkeen, joka yllättäen oli niin märkä, että autot istuivat siihen akseleita myöten. Muutamalla vinssauksella päästiin kuitenkin eteenpäin. Lasse etsi keulalla reittiä ja löysikin umpeen kasvaneen reitin joka vaatisi hieman harvennusta. Päätetään jättää moiset työ keväämmälle ja valoisan aikaan. Palattiin takaisin reitille ja jatkettiin matkaa eteenpäin. Osa porukasta oli jo pystyttämässä leiriä Mustasaari nimisen tiluksen raunioilla. Reitti alas niitylle oli niin pehmeä, että Defenderiä vinssattiin alamäkeen. Mikun RJ oli hyytynyt niityn laitaan ojaan ja sitä yritettiin käyntiin kaapeleilla. Akut oli vinssattu tyhjiksi ja jotain latausongelmaakin ilmeni ajoittain. Niityn ylälaita oli todella pehmeä ja vinsseille riitti töitä. Roope löysi kuitenkin ajettavan reitin alemmas niitylle eikä kaikkia autoja tarvinnut ajaa samaan uraan. Pian saavutettiin leiri, jonka pystyttämisestä oli kuulunut kovin eripuraisia mielipiteitä LA:n välityksellä. Simppa oli löytänyt hyvän kolon rinteestä mutta Ilkan mielestä se ei ole hyvä. Nuotio kuitenkin löytyi rinteestä Simpan valitsemasta paikasta ja teltat pystytettiin alemmas pellolle. Hyvin kaltevassa rinteessä pystyi istumaan nuotioilla ja palkita itsensä muutamalla huurteisella rankan päivän päätteeksi.

[mikjus]

Maanantai 4.12.2017

Aamulla kävelin Mustasaaren tiluksia läpi. Jonkun rakennuksen raunioissa kohosi kivipaasi, jossa oli kaiverrettuna "Ace of Spades”, tarkemmin pitkänmallinen pataässä. Liekö vaan koriste vai tilaan tai siinä asuneisiin liittyvä?



Mäen rinteessä, lähellä nuotiopaikkamme löytyi kellarin rauniot, useamman rakennuksen kivijalat ja alempaa rinteestä kaivo ilman kantta.










Leiri laitettiin nippuun ja tiedossa oli siirtymä Kiviniemen kautta. Alustavasti oli suunniteltu Riiskanlahtea tai Kaarlahtea. Matkaa taitettiin vanhaa junaradanpohjaa kohti Äyräpään/Salmenkaidan jokea.





"rata"



Rataa ei enää ollut, eikä siltaa joen yli. Historia ja nykyaika kartoissa ne kuitenkin vielä olivat piirrettyinä. Välistä puuttui myös toinen silta ja jouduimme ajamaan lännemmäksi isolle sillalle. Matkaa jatkettiin Kiviniemeen ja huoltoasemalle tankkaamaan. Polttoainetta oli kulunut tähän asti noin 67 litraa. Tankki sekä Jerryt täytteen ja vielä hampurilainen kyytipojaksi tiskiltä.






Kymmenen autoa letka aiheutti melkoisen piikin aseman purilaisten kulutukseen ja hetkellisesti tarveaineet pääsivät loppumaan. Neuvokkaasti toinen työntekijä alkoi pikagrillillä valmistaa pihvejä takahuoneessa ja saatiin kaikille jotain evästä.



Kaupoille päätettiin mennä vasta Räisälään, jonne Mykrän Ari tulisi Katria vastaan ja veisi hänet rajan yli. Tapsa kun ei ollut päässyt sairauden takia reissuun. Räisälään saavuttiin hämärän rajamailla ja "Magnit" nimisestä kaupasta täydennettiin ruoka ja juomavarastoja.







Seuraavaa reittiä vielä arvottiin. Alkuperäisesti oli tarkoitus ajaa Kaarlahteen, mutta siellä oli viime-aikoina oltu niin paljon, että päätettiin ottaa suunta kohti Hanhilammen suota. Hetken päästä vaihdettiin vielä kerran valintaa, luotisuora nimiseen reittiin Räisälän ja Vuoksenranna välillä. Tämä reitti jäi hienosti "Karjalan El-Doradon" ulkopuolelle. Kyseessä oli suurehko metsästysalue, jossa takavuosina tuli ongelmia paikallisten "metsänvartijoiden" kanssa. Heidän suurin pelko lienee oli, että joku muutakin kuin luottamusta nauttinut metsästäjä voisi luulla maastoautoilijaa saaliiksi.

Tie Räisälästä etelään oli melkoisella miliisinkiharalla ja matkalla jouduttiin hitsaamaan Lassen Suzukin takaiskarin kiinnikettä. Tarvittava 24 voltin jännite saatiin otettua Veskun BJ:n akuista. Alkuun on hankaluuksia saada matkamiggiä toimimaan mutta sitten huomattiin, että lankasuutin puuttui kokonaan ja se oli tipahtanut säilytyslaatikon pohjalle. Revenneeseen korvakkeeseen hitsattiin vahvikkeeksi mm. lenkkiavaimen pätkä, kun ei parempaakaan materiaalia ollut saatavilla.








Koukattiin hiekkatieltä metsään ja muutaman sadan metrin päästä Ilkalla oli jo Mersun raidetanko mutkalla. Varaosa oli onneksi matkassa ja se vaihdettiin tilalle.



Lasse oikaisi vääntyneet raidetangon hakkaamalla sitä kantoa vasten ja siitä tuli vielä oikein hyvä varaosa.



Osa kääntyi reitiltä pois, jatkaen hiekkatietä eteenpäin, josta hetken päästä pääsi tukkitietä takaisin uralle. Sekään ei vielä ollut varsinainen reitti ja kääntyivät taas pois, kun tukkitie loppui ja laski pehmeään notkoon. Lähtivät seuraavaksi hakemaan leiripaikkaa lähempää alkuperäisen reitin alkua. Osalla oli vinssit aika heikkoina tai muuten vaan akut tai miehistö lopussa. Muut jatkoivat eteenpäin alas notkoon.



"Marja-Liisa"





Simpan auto sammui edessä olevaan ojaan, eikä käynnistynyt. Tarkempi tutkiminen paljasti, että startti oli rikki. Auto saatiin hinattua kerrillä käyntiin ahtaassa metsikössä. Simppa jatkoi hetken reittiä eteenpäin mutta alkuperäisen luotisuoran päässä oikaisi tietä pitkin leiriin.

Loput jatkoivat eteenpäin luotisuoralle. Reitti meni todella pehmeäksi ja mersu meni lähes konepelti syvyydessä kurakossa. Apukuskit upposivat haaroja myöten kuraan ja joutuivat välillä käyttämään henkilökohtaista nelivetoa.





Ilkan Mersu jäi jumiin ja kun varovasti koitin vinssata sitä eteenpäin, raidetanko vääntyi toistamiseen mutkalle. Tanko saatiin lopulta suoristettua vinssillä ja liinalla. Ei päästy kovinkaan pitkälle, kun Ilkan vinssi hajosi ja moottorin vaihto ei onnistunut uuden puskurin takia. Yritettiin jopa rälläköidä lisää tilaa, mutta moottori ei vaan mahtunut tulemaan ulos.



Saatiin vinssattua G irti ja jatkettiin matkaa. Vähän ennen isoa ojaa, G istui niin tiukkaan, ettei räikällä ja pylpyrälläkään irronnut. Nostettiin veto korkealle puuhun mutta Bertta vaan liukui sitä päin ja keula alkoi nousta ilmaan. Lopulta Bertasta katkesi 12mm naru, aivan alusta poikki, kohdasta johon oli joskus tullut solmu. Piti kutsua länkyllä apua keulilta. Lasse oli ehtinyt jo mennä viimeisen ison ojan yli. Rakensivat onneksi rangoista jonkinlaisen sillan ylitykseen. Kimmo oli myös keulilla Suzukilla ja jossain vaiheessa vinssasi niin ison puun auton päälle, että peltiä rutistui ja rättikatto hajosi. Kahdella autolla Mersu nousi ylös ja päästiin jatkamaan. Silta oli niin hyvä, että pääsin siitä Bertalla ajamalla yli. Edessä oli vielä pehmeikkö ennen kuin reitti nousi mäkeen kuivemmalle. Haettiin Mersulle helpompaa reittiä mutta liian ahdasta oli. Oma auto saatiin kovalle maalle mutta Mersu oli vielä vinssattava kuiville. Siihen tarvittiin taas kahta autoa. Ilkka saatiin lopulta kuiville, kello oli noin 5 aamulla mutta leirikin jo lähellä. Onneksi osa porukasta oikaisi sinne jo aikaisemmin. Loput pätkästä oli melko helppoa, vain pientä vinssailua ennen kuivaa metsäosuutta. Lasse huuteli LA-puhelimeen, että laatikon kannakekumi oli ilmeisesti hajonnut ja alkaisi vaihtamaan sitä pätkällä. Pian kuitenkin selvisi, että kyseessä olikin laatikon kannakerauta, joka oli ratkennut. Nilkuttivat kuitenkin leiriin asti ja purkivat osan irti. Nostelin hitsauskoneet valmiiksi aamua varten. Kello oli noin kuusi aamulla ja takki niin tyhjä, että teltta kutsui.

[mikjus]

Tiistai 5.12.2017

Aamun lähtö venähti pitkäksi, oltiin jo iltapäivän puolella ja vielä useammassa autossa remonttia tiedossa. Lasse hitsasi kannakkeen kuntoon ja Mersun vinssiä yritettiin korjata. Puskurin kuoret lähtikin melko helposti irti ja vinssiin pääsi vaihtamaan moottoria. Uusi moottori oli 12 volttinen, 24 volttisessa autossa melko nopea mutta pitäisi kestää ylijännitettä. Vaihdon jälkeen ei vaan vieläkään jaksanut pyöriä. Vinssi uudestaan irti ja vaihteisto osiin. Yksi ratas oli hitsautunut tappiinsa kiinni eikä jaksanut pyöriä. Ratas oli niin kovaksi karkaistu, että reiän hoonaaminen mittaansa oli melko vaikeaa, helpompi oli työstää tappia jossa ratas pyöri. Huolto onnistui lopulta rälläkällä ja viilalla.











Isot vodkat, pienet kurkut


Kenttäsorvi





Päästiin matkaan ja kohteeksi valittiin leiripaikka, joka paremmin tunnetaan nimeltä "Pamela leiri". Nimen alkuperälle ei ole vielä löytynyt selitystä. Se sijaitsi hieman hankalasti metsästysalueella mutta vuodenaika ja ajankohta huomioiden päätettiin lähteä sinne. Uusi rata oli tuonut mukanaan hyvän hiekkatien, joka oikaisi siirtymää kulkien radan reunaa kohti Vuoksenrantaa. Edessä oli pirusti valoja mutta onneksi riista-aidassa oli portti, josta päästiin ohi vanhalle tielle. Alkuun oli ajatus ajaa leiriin pohjoisesta päin mutta matkalla suunnitelmaa muutettiin ja otettiinkin lähestyminen idän suunnalta. Hieman ennen Pamelaa käännyttiin Kosenmäessä katkoviivalle kohti etelää. Selkeä ajoura jatkui eteenpäin. Pehmeä läntti ennen pientä ylämäkeä aiheutti vinssailua ja Suzukit huusi taas rajoittimia vasten. Mäen päällä Lasse kertoi huonoja uutisia, jotain vetolaitteistosta oli antautunut. Takapäässä ei toinen puoli vetänyt enää. Keula pysähtyi niitylle ruokailemaan ja Lasse tutki sillä aikaa Suzukia. Takavetari oli mennyt poikki. Terävä vetarin pää työstetiin rälläkällä ettei se tekisi lisätuhoja. Lasse ja Kimmo päättivät ottaa suunnan kohti rajaa. Puolikelluva akseli katkennella vetarilla ei olisi kovin pitkäikäinen ratkaisu. Kimmolla oli onneksi rajalla traileri ja Suzuki saatiin sillä kotiin. Ruokailun jälkeen jatkettiin matkaa pitkin pehmeää niittyä. Roopella oli joku minulta saatu reittiviiva mutta pätkästä ei ollut mitään muistikuvaa. Ajeltiin sarkoja pitkin, ojien yli, kunnes reitti alkoi kadota, tai edessä oli isoa puuta nurin. Koko niityn alareuna oli veden peitossa ja oli vaikeaa hahmottaa missä mitäkin oli. Ensimmäiset autot pääsivät niityn päässä olevasta isosta ojasta yli mutta sitten reitti taas katosi tai edessä oli vieläkin pahemman näköistä.









Viimeinen niitti tuli, kun Mersun vinssi hajosi lopullisesti. Ilkan sanoin "kuului sellainen rusaus, että nyt se on valmis". Päätettiin kääntyä takaisin koska toimivia vinssejä alkoi olla todella vähän. Ajoin Bertalla ojan reunalle nyppimään autoja takaisin päin. Pelto oli niin pehmeä, että isoimmat autot jumiutuivat samoille jäljille, joita pitkin oltiin tultu. Alkuun koitettiin vetää kerrillä Mersua mutta Bertta jäi vain paikalleen sutimaan. Ilman Mersun painoa perässä BJ liikkui vielä omin voimin. Mersua vinssattiin lopulta koko peltosaran matka, vinssinarun mitta kerrallaan. Leiriä kohti lähtenyt Hattu-Vesku piti kutsua apuun, kun vinssittömiä autoja oli jo useita. Päästiin lopulta niityltä takaisin tie uralle. Mersua vinssattiin viimeisissä rapakoissa ja ihmeteltiin aika voimakasta dieselin katkua. Bertasta ei kuitenkaan löytynyt mitään vuotoa, joten jatkettiin matkaa. Suunnattiin Pamela leirin soramontulle suunnittelemaan jatkoa. Mersun perässä ajellessa, selvisi mistä dieselin käry tuli. Auton takaa tuli dieseliä maahan solkenaan. Letku tankin päästä oli katkennut jossain vaiheessa ja se piti vaihtaa. Hattu-Veskun nippelipakista löytyi lääkkeet ja vuoto saatiin korjattua.

"Pamela leiri"



Leiri laitettiin lammen vastarannalle, metsän suojissa olevalle aukolle. Mäntykankaalle oli helppo pystyttää puolijoukkue teltta. Polttopuutakin löytyi aivan vierestä. Nuotion loisteessa nautittiin Veskun tarjoamaan balsamia ja puitiin reissun tapahtumia. Pian kuitenkin oli mentävä yöpuulle keräämään virtaa huomiseen paluumatkaan.

Saappaat tulessa

Keskiviikko 6.12.2017

Itsenäisyyspäivän aamuna soi herätyskello seitsemältä. Kotimatka oli alkamassa. Alkuun otettiin suunta kohti Antreaa, jossa osa porukasta suuntasi Vaalimaalle ja loput Svetogorskiin.





Tankit vielä täyteen Svetossa ja rajalle jonottamaan. Tullista päästiin todella nopeasti läpi ja kotimatka sujui ongelmitta. Onneksi olkoon satavuotias Suomi. Taas tuotiin Karjalaa takaisin kilokaupalla auton alustassa ja viimeistään keväällä taas uudet seikkailut kutsuvat.

Epäonnekseni kamera tilttasi ja jouduin ottamaan varakameran käyttöön. Sillä ei saanut videokuvaa olleenkaan ja kuvien laatu ja vähän vajaaksi. Muutenkaan paljoa ehtinyt kuvata kun ei ollut apukuskia. Kilometrejä rajan takana tuli noin 318 mutta siitä puuttunee jotain temppuilevan gepsin takia.

Reitti

[LaaLaa]

Loistava tarina, mikjus presidentiksi!

[Pertsi]

Alkuperäinen kirjoittaja LaaLaa

Loistava tarina, mikjus presidentiksi!

Tämä X2

Minkälainen vaikutelma jäi vuoripiruista?

[LaaLaa]

Alkuperäinen kirjoittaja Pertsi

Minkälainen vaikutelma jäi vuoripiruista?

Aivan loistavat renkaat! Löysänä ovat toki tahmeat rullaamaan ja painavuus tuntuu, mutta lumella pitivät tosi hyvin kuten myös mudassa. Jos jotain parantamisen varaa olisi niin aavistuksen saisivat olla leveämmät suohommiin ja runko voisi olla pehmeämpi suzukin painoiseen autoon. Mudassa ja kivellä pito sai hymyn korviin (paitsi tuossa kun mutaspoorissa katkesi karpiolan cromotikku takaa)

Tällä hetkellä hinta/laatusuhteeltaan huippurengas.

[MakeO]

Jälleen kerran loistava reissu raportti. Tässä lukiessa tulikin mieleen että tarvii passi uusia ja hommata 2 vuosi viisumi.