Kalastus

[JiiPee]

Alkuperäinen kirjoittaja Offijepe

vinkit jäille, jotta ei tulis turhia amatöörimokia taikka niitä tyhjäks jääneitä kalakasseja

Kyllä saaliit on jääneet muutamaan sinttiin tai ihan saamatta monet kerrat, eli huoli pois sen suhteen Kun ei tule kalaa, tulee kokemusta.

Minä en mikään vakavahenkinen kalamies koskaan ole ollut, mutta yli 50 vuotta on kaloja yritetty narrata harrastusmielessä erilaisilla vehkeellä. Aika usein tuntuu kyllä käyvän toisin päin, eli narrattava onkin siellä siiman ylemmässä päässä. Taisin olla neljän vanha, kun isän kanssa olin pilkillä ja sain sillä kertaa ensimmäisen kalani, ahvenen. Silloin reiän tekoon oli ns. tappikaira, eli puoli kierrosta per kääntö ja sitten käsien otteen vaihto seuraavaa puolta kierrosta varten. Hidas värkki verrattuna nykyisiin veivikairoihin.

Mutta välineet ei tarvitse olla kalliit. Kunnollisen kairan ja sohjokauhan kuitenkin tarvitset joka tapauksessa, jos talvijäillä pilkit, etkä halua aina toisten jo rassaamista rei'istä saantia kokeilla. Hommaa sellainen joku nykyisin myytävä malli, jonka terälle on teroituspalvelua saatavilla ja siihen sitten teräsuojus. Kairan terä on sekä vaarallinen, että erittäin arka. Se on oltava vaarallisen terävä, jotta se leikkaa kovaa keskitalven "teräsjäätä". Mikään ei v*uta pilkkireissulla enemmän kuin tylsä kaira. Turvallisuussyistä teräsuojus otetaan kairasta pois vasta jäällä ja laitetaan takaisin ennen jäältä maihin siirtymistä.

Isäukko vaihtoi tappikairan joskus 60/70-luvun taitteessa veivimalliseen 4:n tuuman Vanaja-kairaan. Sillä tehtiin yhdessä reikiä vuosikaudet. Kaira tuli aikanaan perintönä minulle, kun isä ei enää jaksanut käydä pilkillä. Sen kiinteälle terälle sopivia teroitusvehkeitä ei tahdo olla enää missään. En osaa sitä itse kunnon purentaan teroittaa, joten ostin sittemmin vaihtoteräisen UR-kairan, 5-tuumaisen, kun tulee madettakin pilkittyä. Joku 4 tuumaa on olisi hyvä yleiskoko.

Aloittelevalle pilkkimisen kokeilijalle voisi sopiva pilkki olla vaikkapa 4-6cm pitkä hopea/kulta (messinki) -värinen pystypilkki, josta on koukku otettu pois ja sen tilalla on 3-10cm "siimatapsi" ja sen päässä sitten maalikoukku. Maali- eli värikoukku houkuttelee sellaisenaankin, mutta punainen kärpäsen toukka siinä syöttinä parantaa saantia. Pilkin ja maalikoukun välisen siiman tilalla voi olla sellainen pienilenkkinen ketjukin.

Yksi tutustumisen arvoinen on myös mormuska (googleta). Surviaisen tai kärpäsen toukalla syötitettynä ja sopivalla tekniikalla se antaa kalaa talvella hyvin. Isävainaan kanssa saatiin komeimmat keskikesän ahvensaaliit sisävesillä vuodesta toiseen venepilkillä, sopivan kokoisella onkimadolla syötitetyllä mormuskalla.

Minulla on pilkkireissulla mukana aina myös vaakoja, eli tasapainopilkkejä eri värejä. Joskus niillä tulee ihan hyvin ahventa, kun pystypilkkiin eivät ota. Päivän väriä joutuu kokeilemaan, kun eivät aina ole kiinnostuneita samasta väristä. Ilman väkästä oleva koukku vaan vaatii hyvät refleksit kalan maisteluun eli nosto pitää lähteä välittömästi tärpistä ja ylösveto ei saa katketa hetkeksikään, jos siiman päässä tuntuu kalan paino. Kala vain maistaa sitä ja sylkäisee heti pois, kun huomaa petoksen. Koska koukussa ei ole väkästä, irtoaa ote samantien. Vaakapilkki on sellainen refleksilaji, mutta vaakapilkillä on usein tullut suurimmat talviahvenet.

Paikkatuntemus kehittyy ajan kanssa. Hyvät paikat oppiii tuntemaan, eli uusilla vesillä pitää liikkua enemmän ja kerätä kokemusta.