Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja tekniikkamies
Itse kuulun siihen sukupolveen, jolla ei lapsena olisi ollut asiaa mökkeilemään millään kovin suurella huutamisella. Nyt olen huomannut, että asia ei välttämättä ole ihan samoin.
Nykyisessä maailmanmenossa on joku muuttunut koska itse olen ollut todistamassa huutamisasiaa koululaisia kuskaavassa autossa (joskin sielä saattoi huutaa myös känniläiset  ). En nähnyt siinä mitään hauskaa ja oli vaikea keskittyä ajamiseen ja asiaan oli puututtava.
Viime yöllä ei nukkunut kovin hyvin osaltaan siksi koska lähistöllä tuntuu olevan joku nuorison yöllinen motocross rata tai siltä ainakin kuulostaa vaikka mitään rataa ei pitäisi olla...
On nyt aikuisen sukupolven mietittävä asia kumpi tärkeämpää maksimaalinen itsensä toteutus vai se, että annetaan muille ihmisille tilaa, ettei tunkeuduta esimerkiksi melulla toisten elämään liiallisella tavalla. Se on tärkeää jos ihmisiä on tiheässä.
Itseä vanhemmalla sukupolvella taas oli asiat niin, ettei ollut selvää saako lapset edes puhua. Varmaan jossain menee kultainen keskitie.
|
Yöt on toki syytä rauhoittaa, jotta kaikki halukkaat voivat nukkua. Päivään ja ulkoilmaan pitäisi mahtua normaalin elämisen äänet., niin työt kuin leikitkin. Kyllä vaan lasten leikeistä on aina ääntä lähtenyt, ja aina siitä on valitettukin. Samat teemat on vanhoissa suomi-vilmeissä ja kirjoissakin.
Kakarana muistan, kun siirtolapuutarhassa naapurin mummo kyttäsi meitä ja syytti serkkupoikaa portinsa rikkomisesta. Oli siitä samasta casesta syyttänyt tätini mukaan myös enoani saman ikäisenä, noin neljännesvuosisata aiemmin.