Hoojiin pitkä ehostus

[Rokkis]

Alakaako kasaantumaan jo?

[Vilbo]

Hieman taas projekti edennyt. Alkaa tekniikkapaketti olla paikoillaan rungon päällä ja runkokin jousillaan.



Pikkasen tuli innostuttua ja nyhrättyä uusia riipukkeita lehtijousille. Kun kaupasta ei mukamas saanut riittävän hyvää ja OME:n riiput rasvattavine tappeineen olisi muutenkin maksaneet hunajaa. Siispä tuli tämmöiset värkättyä molempiin päihin. taakse taisi pulttien reikäväliksi muodostua 90mm ja eteen 89mm. Jospa se woblaus häviäisi noiden, uusien etupään puslien ja ehjien tappien avulla.



Neliveto tuppasi pomppimaan pois päältä jossei pitänyt kepistä kiinni, joten Kouvolasta tuli haettua varaosajakolaatikko josta siirtyi autoon etuvedon akselitumppi ja uusi kytkentäholkki. Ja koska nyt oli varaosia yhden laatikon verran, otin vapauden parantaa japanilaisen insinöörin työtä ja avarsin kytkentähaarukan pidätinkuulan lovea siten että kytkentäholkki siirtyy hiukan alle millin verran pidemmälle etuvedon lukkohammastukseen kuin alunperin. Eikä holkki vielä pohjannut! Samalla laitoin prikat sekä välityksen että vetotavan pidätinkuulan jousien alle ettei enää ainakaan pitäisi pomppia pois ajon aikana.

Hidasta takavetoa aloin jostain syystä kaipailemaan ja tuplakeppejä hahmottelin joilla moisen toteuttaisi. Mutta kun tuota jakolodjun keppiä ihmettelin yhden kaljatölkin ajan niin lopputulemana syntyi n. 5 sekunnissa lukkopihdeillä tämmöinen toteutus.




Eniten harmaita hiuksia on kuitenkin aiheuttanut taka-akseli. Tarkemmin sanoen taka-akselin kuori. Järjestään näyttää saatavilla olevat banjot olevan mutkalla ja eri asteisesti korroosiovaurioista kärsineitä. Tällä hetkellä tallissa makaa kolme kuorta joista viimeisin, (kiitos Rokkikselle!) on käyttökelpoisin. Mutkalle näistä kaksi ovat taipuneet mitä ilmeisimmin huonosti hitsatun traction barin takia, vissiin pitäisi tuohon akselin keskelle hitsattavat saumat lämpökäsitellä jos haluaa pitää rakenteen edes jotenkuten alkuperäisen jäykkyisenä. Tässä viimeisimmässä akselissa arveluttaa vain tuo alkuperäisen jousitelineen alta hävinnyt materiaali. Periaatteessa tuon pitäisi olla riittävän luja, mutta mitäs konkarit sanovat tuommoisen ruostevaurion vaikutuksesta akseliputken kestävyyteen?



Huonosta kuvasta näkyy akselin alapintaan syöpynyt kuoppa, n. 2mm on tuolla noin neljän neliösentin alueella lähtenyt seinämävahvuutta. Trussikin on tarkoitus tuohon laittaa, eli mistäs tuo akseli sitten seuraavaksi antautuu, ratkeaako jousen alta vai meneekö jo jotain aivan muuta...?

[Vilbo]

Pistin tuon parhaan aihioakselin "sorviin" kiinni ja tsekkasin mihinkä suuntaan vipottaa. Silmämääräisesti arvioituna heittoa oli yli 10mm ja luonto ei sallinut akselin ottamista käyttöön sellaisenaa. Kun ei nyt tähän hätään löytynyt isoa prässiä niin maastotunkki ja kettinki sai ajaa samaa virkaa. Ei vaan meinannut voimat riittää siihen että olisi saanut akseliputken myötäämään. Toisinsanoen jätin viritelmän tuohon pänniin ja hitsasin trussin akseliin. Pitkälle puolen päähän jäi pystyheittoa n. 4mm suhteessa lyhyen puolen laakeripintaan. Parannusta tapahtui siis yli 50%, tällä mennään.

Lisämainintana. Jos joku haluaa apinoida tämmöistä viritelmää, ei kannata käyttää painekyllästettyä puuta tallana kun rupeaa hitsaamaan. Melkoiset käryt lähti kun puukalikka sai hiukkasen lämpöä.

[Vilbo]

Tällä erää saa tuollainen putken pätkästä moukaroitu panssari kelvata. Vielä pitää perän lukkomekanismille kairata kolo, tsekata pinjonin kulma ja asennella traction barin kiinnikkeet.

[KAS]

No kappas vaan luulin tämän jo poistuneen offipiireistä Kuusakosken kainoon käsittelyyn mutta vielä mitä HJ sieltä on tulossa takasin keimeihin. Hienoa.

Kyllä nyt jo kelpaa kun on kasaamisvaiheessa.

Pistetään seurantaan.

https://www.youtube.com/watch?v=gVB7GFWAhHc


https://www.youtube.com/watch?v=ODhTTfQezPo

[Vilbo]

Joo tuli noita vanhoja videoita kateltua ja kyllähän se taka-akseli taisi olla turhan jyrkässä kulmassa kerta tuon takakardaanin taaempi ristikko naputti kuuluvasti. Taisit KAS siitä mainitakin kun kävin pirssin hakemassa. Mutta tulee tuo uusikin akseliputki tulee laitettua "ylikulmaan" että olisi kardaanilla joku mahdollisuus välttyä kiviltä, tosin pitää kulmamitalla vähän katella että ristikot sattuu paremmin samoihin kulmiin. Tuossa korkeudessa kun se jää ikävästi runkopalkkien ja tulevan pohjapanssarin alta näkyviin. Ja apukierrejousi tuohon trussin päälle.

[Vilbo]

Taka-akselin tilanne näyttää nyt tälläiseltä.



Takajarruiksi laitoin HJ:n etulevyt ja HDJ:n takasatulat. Pinnapulteiksi etupään pultit ja vanhoista rummuista leikatut levyt navan ja vanteen väliin. Jarrusatulan adapterit tuli tehtyä pulteilla kiinnitettäviksi ja niiten tekemisessä oli niin paljon hommaa että suosiolla olisi kannattanut hitsata korvakkeet suoraan akseliputkeen.

Etuakselin korjaaminenkaan ei mennyt ihan kuin Stromsössä. Molemmilla puolin oli pronssiholkit leikanneet kiinni murroksiin. Molemmat murrokset niin jumissa ettei niitä meinannut saada purettua ollenkaan. Toinen alla olleista murroksista ja varamurros olivat kuitenkin NTN:n valmistamia joten niistä sai elvytettyä hyvät varamurrokset hiomalla pois pahimmat jäysteet ja piparin reunojen murtumat.

Kasausta varten hainkin sitten Motonetistä tarvikemurrokset mallia ODM eli "halvat" kiinalaiset. Noista mittailin maljan kuulauran kohdalta seinämävahvuudeksi 8mm ja maljan ulkohalkaisijaksi 91mm eli siitä kohdin nuo tuskin antautuvat. Mutta verrattuna japanilaisiin oli näiden kiinalaisten piparin puolelta ohennettu seinämävahvuutta.

Sama resepti näillekin ennen asennusta ja sisäänajoa. Eli murrokset auki, työstökoneen jäljiltä jääneet särmät ja purseet pois, pahimpien hiusmurtumille alttiiden kulmien pyöristys sekä piparin vetarin poorien kuulauran kohdalla olevan murtuma-alttiin reunan työstö.



Edit. Eipä tullut otettua kuvaa työstetystä nivelestä, katsotaan sitten kun jos tuo ratkeaa.

Kuulaurien reunatkin tuli pyöristettyä jotta kuulille ei jää kovasti vääntäessä ja maljan/piparin joustaessa aivan yhtä pahasti leikkaavaa reunaa, joitain murroksia kun on hajonut kuulien haljettua. Tuskin tuo piparikaan antautuu niin herkästi kun ei jää yhtä suuria pisterasituksia lohkaisemaan paloja jotka tietysti ovat vähemmän toivottuja elementtejä nivelessä. Näille päätin vielä tehdä varmuuden vuoksi päästökäsittelyn laittamalla osat kuulia lukuunottamatta uuniin 200 asteeseen paistumaan muutamaksi tunniksi.

Tuollaisella käsittelylä sain sekä nuo vanhat että uudet murrokset herkisteltyä niin etteivät kaittaneet penkissä kokeiltaessa. Noihin tarvikkeisiin tuli järkyttävän suuri parannus kerta ennen viilailuja ja ilman rasvaa nuo kanitti niin pahasti että lisää voimaa antamalla ne vain jumiutuivat entistä pahemmin. Varmasti menisi jotain rikki jos voima tulisi moottorista.