Juu, kotiinkin viimein päästiin. Hiukan tuli romua reissussa, noin äkkinäisen tarkastelun perusteella ainakin: vasen etuakselin tukivarsi repesi irti rungosta, samasta kulmasta iskari näyttää banaanilta, etupanhardin rungon puolen korva on vääntynyt, jakolaatikon kiinnityskorva poikki ja toinen jakolaatikon korva on vääntynyt rungosta, etupuskuri on siirtynyt hiukan sisäänpäin, flippi hiukan riekaleina, vasen a-pilari saanut kipeää ja taipunut, kuskin ovi toimii hiukan huonosti, ja ehkä jotain pientä. Jälkimmäisellä mettäpätkällä oli hiukan liian ahdasta siinä vaihtoehtoisen reitin alussa, ja kuorma-auto samaan aikaan radalla ei ollut hyvä ratkaisu, vaikka kuski olikin viimeisen päälle herrasmies ja päästi aina ohi niin pian kuin se oli mahdollista. Yleisiin sääntöihin voisi kirjata sellaisen kohdan mikä on jollakin tapaa useimmissa vauhtilajeissakin eli jos toinen tulee kaksi kierrosta takapuskurissa niin silloin edessä ajava liputetaan väistämään. Meidän autoon pahimmat vauriot tuli kun ohitettin kuorma-autoa ja sammaleen peitossa oli kivi johon etuakseli törmäsi vauhdilla.
Alue oli hieno ja järjestelyt melko lailla onnistuneet. Peltopätkät olisi ehkä voineet osittain olla hiukan leveämpiä niin siellä olisi oikeasti päässyt ohi toisesta melko nopeasta autosta, ja siellä toisen metsäpätkän kallio-osuuden alussa oli hiukan liian ahdasta koska helpommille urille mentäessä täytyi peruutella ja vekslata, ja tällöin tapahtui törmäyksiä ja puut sai kipeää oikein urakalla.
Kotimatkalla Isosta Ämmästä hajosi yksi rengas jonka vaihdossa punnerrettiin vielä uudelleen pieni hiki päälle.
Nyt on aikalailla rauhallinen olo.
|