Mistä tulee kiinnostus Offiin?

[mettäparoni]

Kaipa itellä se hinku metsään ja hankaliin paikkoihin on lähteny siitä,
ku joskus mopoikäsenä käytii ajelemassa crossiradalla,
jonka vieressä kallioilla oli aina välillä autoja ajelemassa ja nähtiin miten äijät ajeli pystysuoraa kallioseinää ylös.
Tuli sellanen olo että tommonen pitäis joskus olla itellä.
Aina on pitäny olla kulkuvehkeet erilaisia ku muilla, polkupyöräajoista lähtien,
eikä kaveriporukassa ollu kellään maasturia, ni semmonen piti hommata.

Ja kyllä se hyvä fiilis tulee just siitä onnistumisen ilosta siellä metsässä.
Paikka josta ei usko itekkään että pääsis ylös tai eteenpäin ja silti sieltä päästään..

[sos]

aikoinaan paikallisen kesoilin alakerrassa rintalan pasi rakenteli silloisen 2luokan rangea jota kuolasin, ja erinäisten sattumusten kautta auto kulkeutui jyväskylä kaupunkiseurakunnalle. yhteiskunnasta syrjäytyneiden nuorten käyttöön, jotenki minut laitettiin porukan "vetäjäks", sitä ennen en ollut missään tekemisissä seurakunnan kanssa, mutta kaverin isä oli projektin vetäjä, siitä se sitten lähti. koskaan siihen ei niitä nuoria löytyny ja kerta auto oli ni sain sillä sitte itse ajaa, kaksi kautta sillä ajoin ja addiktio oli valmis. homma alkoi hiipua ja ostin ekan oman auton velipojan kanssa bj:stä piti rakentaa, mutta eihän siitä mitään tullu joten järvisen jukalta ostin valmiin hiluksin jossa 38,5x12,5r15 swamperit arpit ja kaikkee, sillä ajelin jokusen vuoden, kunnes auto rupesi olemaan ehtoo puolella.
sielä kesoilin alakerrassa oli tekeillä myös kupla jonka sain ostettua, vaikkei se varsinaisesti ollut vielä myynnissä. sitä on jatkojalostettu vuosien saatossa jonku verran.

mutta itse aiheeseen takaisin, eli mikä lajissa viehättää, ni kai se on sitä, että pääsee paikkoihin, mihin ei itsekkään usko pääsevänsä, ja mutaleikit on mukavaa siihen asti, kun pitää kalusto pestä. ja suolla kuplalla/kuksalla kun oli vielä ne puimurin pyörät, ni pääs sielä missä suo ei kantanut jalkamiestä.
ja kuivalla, kuumalla kalliolla se tunne kun ajetaan pelkällä pidolla ihan ryömimällä, se on edelleen parasta offia mun mielestä

[nalle00]

aikanaan kingcapin ostin jahti autoksi ja sillä tuli haettua rajoja jossain vaiheessa se sitten lähti maailmalle ja vaihdossa tuli tollanen vähän huonommalle huomiolle jääny offipate ja sillä käytiin 1 safari ajamassa ja siittä se sitten jäi vaan päälle.

nyt on ajettu muutamia tapahtumia vuodessa ja vietetty tallilla aikaa sen verran että akalla meinaa loppua huumori. välistä omaa kikotinta jalostaen välistä muiden romuja rassaten.

Autot ym pärisevä on aina ollu lähellä sydäntä ja niiden roplaaminen mutta vasta ''aikusella'' iällä se valikoitui tähän ehkäpä syynä on juurikin tuo aiemmin mainostettu mainio offikansa ja yhteis henki. + mä en vihaa mitään niin paljon kun pakkelihommia ja tässä niitä ei tarvii tehä.

[PunisherFIN]

ihe en miellä ihteeni sen paremmin offariksi tahi jenkkiautoilijaksi, vaikka joku semi viritys pihassa onkin.. tykkeen kyllä ajella rakennetuilla vehkeillä ja uteliaisuudesta niitä laitellakin sitte ko työkseen kolua mehtäteitä jne, niin uteliaisuus vetää koittamaan, että millasiin paikkoihin sitä oikeen piäsöö, laiska kun on niin ei töissä huvita kävellä, mielummin mennee autolla perille, jos sinne fiksusti vaan pääsee eli kaipa se on sitä rajojen koittamista, niin sitten jo etukäteen tietää miten mennään, tahi minne ei toinna mennä kalustoaan upottamaan

[Nikuzai]

Alkuperäinen kirjoittaja nalle00

nyt on ajettu muutamia tapahtumia vuodessa ja vietetty tallilla aikaa sen verran että akalla meinaa loppua huumori.

Tää on jännää et ne valitta,a ettei ole yhteistä aikaa ja jotain pitäis yhdessä tehä, mut sitten kun ehdottaa et tuu talliin/lille pyörimään ja vaikka tekeenkin jotain niin sit alkaa mäkätys et ei se ole yhteistä aikaa


Miehet taas ajattelee et mitäs se sitten on jossei yhdessä olemista kun akka pitää kiintoavainta ja ukko pultin toisessa päässä vääntövarren kanssa kiroilee

[vmt]

Itellä maastoajoinnostus autoilla alkoi armeijassa. Heti alkuun tuli se opeteltua MASI:lla. Ekalla maastoajoleirillä oli vaan niin uskomatonta, miten pääsi sellaisista paikoista, ettei olisi mitenkään uskonutkaan. Ei kai ne paikat niin vaikeita ollut, mutta silloin alkuun tuntui. Vuosi oli -96 ja leiri taisi olla Padasjoella, oli talvi ja autoissa ketjut.

Oman maasturin hankintaan meni aika kauan tuosta, kun välillä vei urheilu ja välillä prätkät (ne kyllä vieläkin), mutta niin se vaan mielessä kyti... Jossain vaiheessa piti sitten hommata Jeeppi ja myöhemmin sitten armeija-ajoilta jääneen poltteen takia tuo isompi maastokulkine...

[Limite]

Tää pääsi kans ensimmäistä kertaa intin harmaudessa tutustumaan offiin mutta silloin se ei vielä jostain syystä oikein kolahtanut.Kertauksissa sitten pääsi uuden Sisun puikkoihin ajamaan jotakin oikeaa offiränniä....mutta ei vieläkään mitään kipinää munissa...
Kymmenisen vuotta sitten ystäväni Punanenä hommas saatanasti ajetun ja jo hieman illassa olevan lantikan ja sai kuin saikin mut puhumalla appariksi johonkin ajoihin ja PAM!! Joku katkaisija käänty pään sisällä eikä mikään tuntunut sillä hetkellä hienommalta..sillä tiellä tässä sitte ollaan...