Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja mäksä
|
Minäkin ihmettelin joskus sitä miten joku voi murtua siitä että esimerkiksi tyttöystävä jättää, minulla kun ei tyttöystävää ole koskaan ollut eikä se ole minua haitannut.
Ja siihen mikä minua häiritsee. Olen pohjimmiltani sosiaalinen tunneihminen ja vuosia jatkunut oman perusluonteen vastainen toiminta aiheutti todella säälittävän hajoamisen. Saa nauraa.
Ja asiasta tunkiolle, alkuperäinen ongelmani oli tunteiden tukahduttaminen, ja siihen tarjottiin ratkaisuksi tunteita turruttavia myrkkyjä... Aika jännä. Hoito tosin taisi toimia, koska lääke aiheutti muutaman kuukauden käytön jälkeen varsin ikäviä vatsaoireita jotka pakottivat minut lopettamaan lääkkeen käytön. Lääkityksen lopettamisen aiheuttamat vieroitusoireet taas aiheuttivat niin voimakkaan vitutuksen että avauduin täällä ja mursin samalla ainakin osan ympärilleni rakentamistani esteistä. En ole aikaisemmin juuri uskaltanut munattomuudestani johtuen avautua ja näyttää heikkouttani, mutta nyt kun sen kerrankin tein se tuntui yllättäen HELVETIN HYVÄLTÄ. Sama juttu oli aikoinaan korkeanpaikankammoni kanssa, piti vain kiivetä tarpeeksi korkealle.