Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Timo_L
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Mr_Peace
Tässä taas iltalehdestä poimittua:
Ylikonstaapeli Risto Maksimainen laati lyhyen kertauksen säännöistä, joilla useimmista liikennetilanteista selviää.
Pääsääntö on, että kun pyörätieltä tullaan ajoradalle, polkupyöräilijän tulee väistää. Tähän on kaksi poikkeusta.
1. Liikennemerkki, eli kärkikolmio tai stop, joka osoittaa muun väistämisjärjestyksen.
2. Risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettaja on velvollinen väistämään risteävää tietä ylittävää polkupyörää.
Kun pyöräilijä ajaa ajoradalla, noudatetaan normaaleja väistämissääntöjä.
Pääsäännön mukaan polkupyöräilijä ei saa käyttää suojatietä ajoradan ylittämiseen.
Jos suojatie on pyörätien jatke, saa ajoradan ylittää.
Pyöräilijä on tällöin väistämisvelvollinen aiemmin mainittuja poikkeustilanteita lukuun ottamatta.
|
Juu.. mulle on kyllä ihan 100% selkeää milloin pyöräilijä väistää ja milloin ei. Ja jos nyt oikein tarkasti ajattelee mitä poliisikin on tuossa yllä sanonut, niin tilanne on käytännössä se että pyöräilijän tarvitsee pyörätien jatkeella väistää äärimmäisen harvoin.
. |
Vanhuudenhöperyys varmaan alkaa painaa, kun en saa noita kahta lainausta sopimaan samaan logiikkaan. Pyörätien jatkeella ajavaa pyörää väistää autoilija ainoastaan kolmion takaa tullessaan ja silloin, kun kääntyessään jyräisi suoraan ajavan polkupyörän. Näinollen en menisi sanomaan, että pyöräilijän tulisi väistää äärimmäisen harvoin.
Toki kehittynyt liikennekulttuuri edellyttäisi, että kaikki ajavat toiset huomioiden, mutta liikenteen sujuvuus vaatii, että jokainen ymmärtää mennä omalla vuorollaan tai osaa sovittaa oman liikkeensä sujuvasti muun liikenteen sekaan. Tätä viimeksi mainittua vaaditaan erityisesti silloin, kun kaikki ovat väistämisvelvollisia:
http://www.iltasanomat.fi/autot/art-...facebook-share
Silloin on sääntösuomalainen ahdingossa. Mieluummin sitten keksitään omasta päästä liikennesääntöjä, kuten jutun kommenttikeskustelusta nähdään.
14.12.2016, 11:41
Samanlaisia viestiketjuja
Threaded Mode