Mystinen metsätyö topicci...

[Messätissari]

Alkuperäinen kirjoittaja BJ-40/76

-80 luvulla korjasin-/ja tein- noita ketjuja parhaimmillaan(pahimmillaan) ihan pala palalta....



Normaalit ammattilaadun ketjut, siis ei nuo palomiesten elämästä- ja kuolemasta kyse- ketjut.

Käsittäänseni (lähes?) kaikki teräketjut on karkaistu ja tuolla moottorisahanviilalla tulee itsekkin arvioitua kovuutta. Vai tehdäänkö nuo leikkuuhampaat (nykyään?) jostain erikoisteräksestä ilman lämpökäsittelyä/karkaisua? ns. pikaterästä nuo tuskin on?

Ja edelleen arvailua... Nuo konesahan leikkuuhampaat on pakosta? karkaistu niin pehmeäksi, että hammas ei murru esim. kuivassa kuusenoksassa? ja jos sattuu hipasemaan kiveen, niin kaikki tylsyy... ja jos kovaksi karkaistu, niin normaali viilalla ei voi mitään -> siis joko ammattilaiselle rahalla teroitettavaksi, tai sitten sen verran pehmeämpi karkaisu, että normi viilaa uskoo... kestoikä kuitenkin tulee jossain vaiheessa täyteen ketjun veneymisestä/kulumisesta?

P.S Eipä vielä ole tullut kovapalaa vastaan, mihin timanttilaikka ei olisi pystynyt... siis sorvin kovapalateriä joskus tullut muotoiltua/teroitettua ja iskuvasaran teriinkin on tullut uusi halkaisija.



Ja tuo "kanttiketjun" teroitus: Nuo "kantikkaan" leikkuujäljen jättävät leikkuuhampaat olivat jo em. -80 luvulla, olisko kulman R=0,25mm, ja taisipa joku hiottaa tuon kulman lähes nollaan...

Mutta siinä oli joku ongelma, olikohan jopa tuo "kuiva kuusen oksa-" ja muistaakseni se tuppasi karsiessa haukata, siis ei kulkenut rungon kylkeä "kuin rasvattu"
Ja edelleenkin vanhoja muisteloja:
Tuo ""Sepä imaisi terästä puuhun että ranteet rutisi ja puru pöllysi kuin lumimyräkässä"" kertoo juurikin..."" -siitä, että k.o leikkuutapahtumaan ja puuhun nähden terän leikko- ja teroituskulma on ollut kohdallaan, samoin kuin tuo "välttämätön paha", siis muhahammas: sen "liukupituutta" ja kulmia muuttamalla voidaan hienosäätää muhahampaan korkeuden "tarjoamaa" lastuamismahdollisuutta tuolle leikkuu hampaalla.... Ja nimenomaan oikealla ketjun KIREYDELLÄ! ja kaikki nuo pitää "säätää" puun kovuuden, -jäätyneisyyden, -paksuuden ja työstösuunnan mukaan....

-> Nyt muutaman vuosikymmenen aikana/jälkeen teroitan terän viilaamalla, pari-kolme työntöä per hammas, ja jos terä "pierasee/parkasee", niin sitten tuolla halpismallin teroituskoneella teen ns. "roskapuuteräketjun", ja kyllä pätkii milli//tuumamittasta rupulipäisiä halkoja Grilliin...

Toki muutamassa vuosikymmenessä voi tapahtua muutakin, kun markkinoille tulee kull*** värisillä leikkuuhampailla oleva saha

Joo, ovat kaikki teräketjut toki karkaistu, mutta kovametalliketjut eri tavalla. Lisäksi ne on pinnoitettu eri aineella. Tavalliset ovat kromattuja ja kovametalliterät oliko se volframilla sipaistu. Karkaisusysteemit ovat vissiin ne, jotka ovat viime vuosikymmeninä nimenomaan kehittyneet. Niitä jäähdytellään ties missä porealtaissa ja ilmakylvyissä. Jo kymmenen vuoden takaisiin verraten laadukkaat nykyketjut eivät esimerkiksi veny käytössä juuri ollenkaan. Eikä niitä poikki kovassakaan käytössä sanottavasti mene.

Kovapalaketjuissa siis siihen leikkuuhampaaseen on juotettu jostain eri metallista työstöpinta kokonaan. Niitä ei nuo teroituspajat tunnu ottavan vastaan. Jonkun erikoiskoneen tarttee. Pelastuskäytössä on kuulemma se, että kun rautaa semmoisella leikkaa, niin kovapaloilla on taipumus lennellä kuikkaan.

Ketjun pinnoitukseenhan se teroitus perustuu. Eli leikkuuhampaan viilattava pinta on pehmeämpää metallia kuin pinnoitus. Kanttiteroitus on siinä mielessä radikaalisti erilainen kuin pyöreä, että viilaussuunta on päinvastainen. Pyöröviilalla vetäistään ikäänkuin lastua kromauksesta, kanttiviilalla hiotaan se tasaiseksi. Och samma på svenska, eli teroituskoneen laikka pyörii eri suuntaan.

Jee, toisen käden tietona olen kuullut, että kasarilla on tätä Härmässäkin käytetty. Silloinhan sitä urakka-ukkelit tienasi seteleitä hakkuulla. Hienoa kuulla vähän silminnäkijänkin kertomusta. Kanttiteroituksen speksithän ovat helkkarin tarkat. Sen takia vapaan käden vetelyt ei tahdo toimia niin kuin pitäis. Tuommoisia kulmia, paljon ei voi poiketa.



Kyllähän tämä on naurettavaksi täydellisen ketjun metsästykseksi mulla mennyt. Sanotaan näin, että nykyiset huippuketjut, kuten Stihlin RS tai Oregonin L-kettinkit ovat jo kaupan hyllystä ihan kohtalaisia. Purupiikin ja leikkuuhampaan hienosäädöllä niistä saa hyvän ketjun aikaan - laadukkaalla tarkkuusteroituskoneella ne saa hyvinä pysymään loppuun asti. Erinomaisesta ketjusta olen siis valitettavasti pienen maistiaisen saanut. Täydellistähän ei koskaan pysty tavoittamaan...

[azizp]

Näin meillä!

[Messätissari]

^Neulasia ei tuo enää kovin pahasti karista. Mutta saha voi kovalla tuulella tipahtaa latvasta...

[Nikuzai]

Teroitteluun liittyen
rupesi vituttamaan kun saha tekee sellaista hienoa jauhoa niin ronkelina päättelin et hiompa rälläkällä joka kolmanen puruhampaan matalammaksi

Noh puuhun kelpaa ihan eri malliin, mut jos puuhun kohtaavaksi hampaaksi sattuu sellainen puruhammas laikattu malli niin nykäisee ilkeästi



Tuttu kehui edellistä ketjua et nyt kelpaa puuhun hyvin mut sahassa sais olla enemmän potkua, ihemettelin et mikäs lie siinäkin ja teroittamaan aloitellessa katoin et "hieman" liikaa tais tulla pimeässä kotiin lähettäessä hiottua puruhampaita kaikki pois




Mutta sit asia kyssäri
mihin kulmaan normaalin husgvarnan ketjun hampaat kannattaa teroittaa ja paljon sen puru hampaan korkeuden pitää olla, et tuoreeseen mäntyyn uppoaa kunnolla?

[vimakuus]

Alkuperäinen kirjoittaja Nikuzai

Mutta sit asia kyssäri
mihin kulmaan normaalin husgvarnan ketjun hampaat kannattaa teroittaa ja paljon sen puru hampaan korkeuden pitää olla, et tuoreeseen mäntyyn uppoaa kunnolla?

s.35 oli jotain ohjeita
http://tuotteet.ramirent.fi/sites/tu...6XP,%20351.pdf

[Messätissari]

Purupiikin ulkoreunan puolelle on rintattu piikin ohjeellinen alennus tuumissa. Todennäköisesti siellä on numero 25, tarkoittaa 0,025 tuumaa eli 0,65 millimetriä. Männylle voi pikkasen sitä alentaa, ehkä sinne millin hujakoille. Sen matalampaa purupiikkiä ei ole perusteltua käyttää, koska se tuhoaa sahan hallittavuuden täysin. Leikkuutehoa saa semmoisillakin tavoilla, jotka säilyttää jonkinlaisen kontrollin.



Kuvassa on selvyyden vuoksi olennaiset kulmat.

Viilauskulmaa voi männylle hiukan lisätä. En nyt tarkalleen tiedä mitä huskin normiketju tarkoittaa, mutta luulen kulman olevan tehdasasetuksena 30°. 35° on todennäköisesti sopiva. Ei yli.

Sivulevyn kulmaa loiventamalla saa lisää leikkuunurkkaa hampaaseen. Auttaa pehmeässä puussa, mutta tylsyy nopeammin. Viilatessa kulmaa säädellään sen mukaan, kuinka iso osa viilan ympärysmitasta on hampaan yläpuolella. Mitä alempaa viilataan, sitä loivemmaksi etukulma tulee ja hammas menee silmällä katsoen "haukan nokalle". Kulman jyrkentyessä nurkka häviää ja hammas menee sian seläksi. Jossain 60° ja 85° välillä etukulmien ohjearvot heittelevät.

Ketjun myyntipakkaus kannattaa aina säilyttää. Siinä ovat aina kyseisen kettinkin tarkat speksit.

Ylälevyn leikkuukulmasta sen verran, että sitä säädellään viilauksen kulmalla laippaan nähden. Huskin ketjuja ei muistaakseni viilata ihan suoraan, vaan loivennetaan, eli työnnetään viilaa 10° kulmassa alhaalta ylöspäin.

[Nikuzai]

Alkuperäinen kirjoittaja Messätissari

Ylälevyn leikkuukulmasta sen verran, että sitä säädellään viilauksen kulmalla laippaan nähden. Huskin ketjuja ei muistaakseni viilata ihan suoraan, vaan loivennetaan, eli työnnetään viilaa 10° kulmassa alhaalta ylöspäin.

Muut käytännössä tiesinkin suurin piirtein, mutta nyt selvisi miksi viila ennen sahaamista haluaa olla hieman yläviistossa joissain ketjuissa

Nyt tuli mieleen, et jos ite sahailen ja vaihdan uuden ketjun käytän viilaa terässä, mutta en viilaa, et jää jonkin moinen muistikuva viilan asennosta ennen ensimmäistä kiveä.




Tänään ilmeisesti tein jotain taas kerran oikein tajuamatta mitä teen/tein en löytänyt oikeaa viilaa vaan työntelin kaariselkäisellä viilalla pari kertaa per hammas, täytyy katella ajan kanssa miltä terä nyt näyttää
sahattavuus oli mainio kun pari kuormalavaa ja muuta lautaa pilkoin

[Bj Andy]

Ei ny liity oikein mitenkään metsätöihin mutta kun hommassa tarvittiin moottorisahaa ja mettäkonetta niin julkaistaan se silti vaikka topicin aloittajan oikeudella...

Päivän erikoiskuljetus...



Tiukemmissa käännöksissä piti pylväs nostaa pankkojen yläpuolelle...



Maisemaa...



Ja se työmaa. Eli laiturin alapalkin vaihto oli siis päivän teemana. Aivan loistava keli ko.hommaan. Aurinko paistoi ja sen verran oli pakkasta ettei haalarit kastunu...



Uusi osa menossa muokattavaksi...Eli pakollinen kyllä nousee kuva.



Ja paikallaa on. Kyllä Veikossa vääntöä löytyy...



Ja auringon viime säteiden hyväillessä maisemaa olikin hyvä valmistautua paluu matkaan...Mutta missä on perälauta??? :mrgreen:



No kuten tarkkasilmäisimmät huomasivatkin niin se oli hävinny jo ensimmäisen ja toisen kuvan välillä...Ja löytyi onneksi paloaseman pihasta eikä tieltä.