Ohi on - Kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi

[JeepTrainee]

Tässä kirjoittelee c-mies (mun tapauksessa vielä tästäkin porukasta se pahin tapaus eli hullun papereilla "lusmuileva"), eli suuresti vihaamanne sivari, totaali ja c-mies porukan edustaja. Tuomitkaa mun kirjoittelut vapaasti, siihen joutuu tämän ryhmän edustajana tottumaan, enkä todellakaan odota mitään yleistä ymmärrystä ajatuksiani kohtaan, mutta haluan silti tällaisten keskustelujen yhteydessä yrittää saada edes jokusen henkilön laajentamaan maailmankatsomustaan ja hyväksymään sen että tätäkin asiaa voi tarkastella useammasta perspektiivistä.

En nyt aio tässä yhteydessä ottaa ollenkaan kantaa siihen kumpi toimisi Suomessa paremmin ammattiarmeija vai nykyinen systeemi. Siihen ei mun vähäisillä poliittisilla, taloudellisilla ja mitättömillä sotilaallisilla tiedoilla voi oikein kantaa muodostaakaan. Nämä kun on paljon monimutkaisempia asioita kun mitä monet kuvittelevat niiden olevan. Henkilötasolla voidaan tietysti kysyä, että onko taloudellisesti kannattavaa jokaisen lökäpöksyn kohdalla kustantaa se varusmiesajan ylläpito, koulutus ja mahdolliset opintotukien korot, vuokrat ym. "piilokustannukset" ja vielä mahdolliset kertaukset, vaikka melko suurena riskinä on ettei näistä toivottomimmista tapauksista ole kuitenkaan sotatilanteessa kuin miinoja polkemaan (tämän kun luulisi onnistuvan ihan ilman koulutustakin) tai sitten tappavat peloissaan/epätoivossaan itsensä heti kun aseen saavat. Mitä maksaa yhden motivoituneen, henkisesti ja fyysisesti kunnossa olevan palkkasotilaan koulutus ja ylläpito ja kuinka montaa lökäpöksyä se vastaisi? En tiedä, jonkin fiksumman pitäisi laskea. Tämä ei ole varsinaisesti sitä asiaa jota halusin tuoda kirjoittelussani esiin, joten ei tästä sen enempää.

Se mistä halusin kirjoittaa on se, että itse inttiä käymättömänä mä en voi millään käsittää sitä uskonnollisen tapaista kiihkoa mikä monilla tuntuu olevan Suomen puolustamiseen. Kellään MIEHELLÄ, joka ei ole käynyt armeijaa ei tunnu olevan ihmisarvoa. Tekeekö se miehestä automaattisesti huonon ihmisen jos hän pyrkii (ehkäpä epärealistisestikin) omalla pienellä panoksellaan kohti väkivallattomampaa maailmaa? Mun ei nyt ole millään tavalla tarkoitus vastustaa itse armeijaa (sitä valitettavasti tarvitaan tässä läpimädässä maailmassa), mutta kannattaako inttiä niin fanaattisesti ylistää ja vastaavasti väheksyä totaaleja ja sivareita, joista ainakin suurin osa yrittäää oman moraalikäsityksensä perusteella toimia oikein ja tavoitella parempaa, väkivallattomampaa tulevaisuutta (vaikka tämä onkin täysin epätoivoinen yritys). En usko, että sivarit, totaalit tai C-miehet pääsevät ainakaan yhtään sen helpommalla elämässään, koska täällä Suomessa ei väkivallattomuutta yleensä suvaita ja se on syytä yrittää salata viimeiseen asti ellei halua sitä väkivaltaa itse kohdata. Tämä on toisaalta melko surullista. Naisilta toivotaan pehmeitä arvoja ja monet kokee hieman arveluttavaksi naisten asepalvelukseen osallistumisen, mutta mieheltä suorastaa vaaditaan väkivaltaisuutta ja agressiivisuutta (kunhan se ei ilmene siviilissä) muuten on huono ihminen.

Itse en ole armeijaa käynyt, osittain terveydellisistä ja osittain vakaumuksellisista syistä. En pidä itseäni kuitenkaan varsinaisesti aseistakieltäytyjänä. Mun "vakaumusta" voisi kuvata ehkä parhaiten siten, että tositilanteessa ampuisin sen kuulan omaan kallooni ennemmin kuin lähden muita tappamaan (täytyy kyllä myöntää että on se ollut lähellä muulloinkin) ja siihen aseet kyllä soveltuu mainiosti. Omalla kohdalla uskoisin vapautuksen olevan ainakin halvin vaihtoehto valtion kannalta. Siviilipalvelus (joka ei useimmiten ole hyödyksi kenellekkään vaan on lähinnä rangaistus aseistakieltäytymisestä) aiheuttaa kuitenkin lähes yhtäpaljon kuluja valtiolle kuin aseellinen palvelus, samoin vankila, joten valtio lienee päässyt aika halvalla mun kohdalla. Se kun on vielä saanut verotulotkin mun palkasta intin ajalta. Anyway, tilanne on kuitenkin tässä viimeiden kymmenen vuoden aikana muuttunut siten, että oman pojan ja vaimon vuoksi joituisin varmaan lähtemään polkemaan niitä miinoja tai joksikin ihmiskilveksi. Olisi sitten siitä minunkin kuolemasta ainakin jotain hyötyä valtiolle ja sitä kautta perheelle, kai.

Mites olis sitten vielä tällainen maanpetturuustason kyseenalaistus. Miksi maanpuollustus on teille niin sydämen asia, vaikka toisissa ketjuissa kiroilette Suomen oloja ja valtiovaltaa ja jopa suunnittelette muuttavanne Suomesta pois? Se teidän vihaama valtiovalta on kuitenkin se taho jonka puolesta se siellä rintamalla taistelette jos taistelette. Ja löytyy niitä "osumaa saaneita" sotaveteraaneja minunkin suvusta sekä äidin, että isän puolelta, joten en tosiaankaan halua vähätellä heidän uhrauksiaan, mutta eikö joskus olisi edes hetkellisesti hyvä kyseenalaistaa tekeekö aseeseen tarttuminen aina miehestä paremman ihmisen.

Näissä keskusteluissa AINA viitataan myös siihen, että armeijaa tarvitaan tekemään pojasta mies. Mun mielestä tuo olisi kyllä enemmänkin vanhempien tehtävä. Jos esim. erilaisilla taistelukoulutuksilla saadaan muokattua pojasta mies, en ole varma haluanko tuollaisia miehiä tähän maahan. Jos ensin kulutetaan koko nuoruus taistelupelien parissa ilman kunnon sosiaalista elämää ja sitten repästään tällainen jannu irti sohvasta ja isketään oikea ase käteen ja opetetaan miten se tappaminen oikeasti tehokkaimmin hoituu niin mahtaa syntyä todellisia miehenmalleja. Kyllä mun mielestä armeijaan pitäisi ottaa ainoastaan henkisesti jo aikuisen tasolla olevia tasapainoisia ihmisiä, jotka ymmärtävät aseen mukanaan tuoman vastuun ja eron sota ja siviiliympäristön välilä. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että monet nykynuorista tarvitsisi lisää kasvatusta/koulutusta elämää varten, mutta armeija ei voi olla oikea paikka sen toteuttamiseen.

...ja anteeksi vielä jos loukkasin jonkun mielipiteitä. Ei ole tarkoitus arvostella ketään vaan lähinnä kyseenalaistaa sitä kannattaako välttämättä ihan kaikkia poikia (tai tyttöjä) laittaa sinne armeijaan. Voisiko olla hyväksyttävää, että osa ihmisistä ei vaan sovellu sotilaiksi?