Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja oke
Näkyvissä eikä kuvitelmissa ole sellaista uhkaa venäjälle että se tarvitsisi Suomen alueet suojatakseen omaa maataan, eikä Suomi ole muille valloille mitenkään tarpeellinen, joten uhka tuntuu kovin pieneltä siinä mielessä että mihin tarvitsisimme natoa, joutuisimmeko vain avun antajiksi.
|
Venäjän oma käsitys itsestään on, että sen on väliaikaiseen alennustilaan joutunut suurvalta. Öljyn ja kaasun hinta on ollut nyt mukavasti nousussa ja tuotantolaitoksetkin saatiin takaisin valtion huomaan valitettavan perestroika-harharetken ja sitä seuranneen yksityistämisvaiheen jäljiltä, kun ei turhaan välitetty alkaneesta demokratisoitumis- ja avoimuuskehityksestä eikä julkisuuskuvasta tai ulkomaisista sijoittajista. Kun Venäjä on nyt pääsemässä Ukrainan ja Valko-Venäjän pullonkaulasta kaasunjakelussa, ei sen rikastumista estä mikään, jos Länsi-Eurooppa ei pääse eroon fossiilienergiariippuvaisuudestaan. Venäjä on siis hyvää vauhtia hankkimassa edellytyksiä sille, että se ottaa takaisin suurvalta-asemansa juuri siinä muodossa kuin se itse sen määrittelee alueellisesti, taloudellisesti ja poliittisesti. Noista tietty tuo ensimmäinen kiinnostaa meitä eniten.
Natolla on periaatteessa mies- ja tulivoimaa vaikka minkälaiseen operaatioon ja peruskirjassa sanotaan, että hyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan on hyökkäys koko liittoa vastaa ja koko liitto sitoutuu myös puolustamiseen. Kuitenkin: hyökkäyksen kohteeksi joutunut jäsenvaltio ei saa määräysvaltaa liitossa. Sota täällä käydään sen mukaan, mikä liiton kannalta on tarkoituksenmukaista. Miten hyvin se käy yksiin meidän tavoitteidemme kanssa itsenäisenä maana?
- p