Riskiretki 2008

[mikjus]

Joo kiitokset vaan kaikille mukavasta matkaseurasta. Hauskaa oli taas koko rahan edestä mutta kyllä se aika vaan menee kuin siiviillä kun on kivaa. Uusien reittien etsiminen johtaa aina niihin ryteikköajeluihin umpimettässä mutta aina sieltä jotain kivaakin välillä löytyy. Todellakin nykyään kalusto on sen tasoista että reitit saattavat tuntua helpohkoilta. Omasta mielestä nyt reitit oli aika napissa kaluston suhteen.

Oikein hyvä systeemi oli että aikasin leiriin ja aikaisin ylös. Koopee tarjoili monena aamuna sumutorviherätyksen. Aikaisin leiriin menossa on omat vaaransa joista itsekkin jouduin kärsimään. Vodka ja suolakurkut aiheutti loppuillasta ja vielä seuraavanakin aamuna lievää pahoinvointia ja Norjan puhumista. Tosin kuulemma oli siellä samana iltana joku muukin alasti paininut kantojen kanssa metsässä.


Matka lähti vähän huonolla onnella liikkeelle kun jossain Luumäellä tai Taavetissa tai missä lie tien varressa oleva automaattinen valokuvausteline räpsäytti salamaa bjlle. Toivottavasti vaan kuvan lunastushinta ei nouse kovin korkeaksi.

Venäjän puolella päästii jo melkein leiriin kun bjn toinen takaiskari repes yläpäästään irti. Leirissä sitten valjastettiin offivarusteen loistava matkamikki käyttöön ja kahdella keltaisella optimalla Simppa tinas korvakkeen takas putkeen kii.

Sitten yhtenä päivänä puskin kuusta nurin niin että se osuikin ohjaustehostimelle menevään tankoon ja seuraamus oli se että heavyduty tanko katkesi. Vakio kiristyspannalle tehty ohennus oli vikatikki. No taas valittiin paras hitsari ja Simppa veti kamat nippuun ja matka jatkui.

Muuten kesti räkytäky nipussa hienosti reissun. Venttiilin säädöllä räkytyskin oli saatu kuriin mutta tuntuu säätöväli olevan about 250km kun sen jälkeen ääni taas palasi. Kuskin penkki antautui kotimatkalla ja oli aika kuppimainen istua kun persaukset upposi melkein lattiaan asti. Muuten ei ollut ongelmia muuta kuin itsekseen aukeavien takaovien kanssa. Kotimatkalla jouduttiin ottamaan pari stoppia kun voimansiirrosta rupes kuuluun kauhee metakka mutta mitään ei löytynyt ja kun yksi irronnut pohjaanlyönti kumi tippui vauhdissa niin sen jälkeen ääntä ei enään ilmennyt.

Reissun yksi sävättävämpiä hetkiä oli tuo järven ylitys ojajärvellä. Keskeltä järveä menee pengertie joka oli veden alla. Pengertietä ei oikeen edes veden alta näy muuta kuin siellä täällä reunassa kasvavien heinien avulla. Keskeltä puuttuu vielä silta jossa tie sukelta nyt mitatusti 1.8m syvyyteen noin reilun auton mitan verran. Joppa ajoi siitä ekana yli ja jäi odottamaan lähelle. Meillä oli warppi kii jopan puskurissa ja hivuttauduin lähemmäs syvää kohtaa kelaten narun tiukalle. Jäin odottamaan että joku juoksuttaisi narua edellä ettei se menisi auton alle. Yhtäkkiä pienen väärinkäsityksen takia joppa lähti ajamaan eteenpäin ja mä narun perässä mukaan. Jakis oli tietty vapaalla, vinssin salpa kii ja kun se on tiukalla niin ei se vapautunutkaan. Olin sen verran reunalla että auto pulahtikin jo syvimpään kohtaan. Vesi hulmahti lähes puoliväliin tuulilasia asti ja näkymä oli melko akvaariomainen kun xenonit loisti veden alla. No ei siinä mitään muuta kun äkkiä jakikseen pykälää silmään ja pikkukakkosella täyskaasulla lukot päällä ylös reiästä. No hyvin nousi ja pysyttiin vielä pengertien päälläkin mutta naru kyllä kierähti renkaan ja navan ympäri. Laalaalla oli vähän tilanteita kun oli bjn liukkaan lasikuitukaton päällä mutta onneksi tipahti konepellille eikä järveen. No tilanne aiheutti vaan lievän säikähdyksen ja onneksi saatiin ajettua vastarannalle naru navan ympärillä sillä tällä vastapenkereellä oli enemmän vettä ja melkein oltiin penkki veden alla. Jeeppihän sitten sammui tuohon ylitykseen ja maajussi ja jeeper istuivat parikyt milsaa kainalosyvyydessä melko kylmässä vedessä. Se oli oikein hupaisaa kun katseltiin vastarannalta tilannetta niin meni tovi aikaa että tajuttiin että pinnalla näkyvät valot olivatkin kattovalot eikä ajovalot.

Muutamia kuvia reissusta täällä.