valuraudan korjaushitsaus

[Arctic Rhino]

Morons!
Tuossa kun autoin kaveria hiukan jakamalla tietoa ja antamalla ohjetta niin ajattelin tännekin hiukan tuota tietoa pistää. Ennenkin tullut tämä asia esille ja itsekin tullut tätä muutaman kerran tehtyä.

En tiedä kuinka moni on valuraudan hitsausta harkinnut, saati sitten tehnyt... mutta ei se ole ollenkaan niin paha mörkö kuin moni kuvittelee, joskaan ei se helpoimmastakaan päästä ole. Minusta liian usein ammattihitsaaja pajalla sanoo että ei onnistu, koska ei tiedä eikä halua menettää mainettaan yrittämällä...

Ensinnäkin tässä on hyvä linkki Kunnossapitolehden erikoisliitteeseen joka käsittelee valuraudan hitsausta

Ja tässä Esabin korjaushitsauskäsikirja osa 2 (suosittelen muuten noita muitakin osia luettavaksi kiinnostuneille).

Eli kuitenkin, valurautoja on pääsääntöiseti kahta lajia (no on kolmaskin, mutta harvinaisempi jo), suomugrafiittia ja pallografiittia... ja se fittimäisempi näistä kahdesta on suomugrafiitti joka tietysti on se yleisempi, etenkin vanhoissa autoissa Mutta harvoin me tiedetään varmaksi kumpi on kyseessä kun lohkoa, pakosarjaa tms aletaan paikkaamaan... joten helpompi olettaa pahin

Jokatapauksessa valuraudan hitsdauksessa kun noudattaa muutamaa pääsääntöä on jo 50% parempi mahdollisuus selvitä siitä.

• Puhdista alue hyvin... ja puhdista vielä kerran... ja sitten vielä puhdista hiukan myös ympäriltä...
• Siisti reikä tai halkeama dremelillä tai vastaavalla, mutta älä turhaan suurenna aukkoa liiaksi... se on vain fittimäisempi silloin hitsata.
• valitse oikea hitsauspuikko... niitä saa nykyään yksittäiskappaleina netistä... älä käytä mitää "yleishyvää" OK 48.00 puikkoa perkele... tai saat syyttää ittees...
• Pistä puikot tunniksi uuniin 150-200 asteeseen ennen hitsausta.
• Käytä jotain pientä butaanisytytinta tms. pienehköä kuumaa liekkiä ja "puhdista" alue vielä sillä (tarvittaessa tällä voi hieman ylläpitää pienen kappaleen lämpöäkin). Valut on huokoisia ja ne on usein imeneet itseensä öljyä tms paskaa... ja se on parasta polttaa pois... ei tule huokosia tms hitsausvitheitä niin helposti.
• Esikuumenna kappale tai ainakin hitsattava alue (äläkä anna jäähtyä) hieman koosta riippuen 150-250 astetta.
• Ja viimoiseksi, mutta hemmetin tärkeää silti on jälkilämmitys... ylläpidä lämpöä hitsatussa kohdassa mahdollisimman pitkään... taas pienelle butaanisytkärillä edes (jos pieni hitsattu alue), mutta jos mahdollista kosaanilla jopa muutaman tunninkin... tai takaisin uuniin... En mene metallurgian puolelle tässä, mutta se auttaa alueen hitsausjännitysten kanssa ja metallin mikrorakenteen muodostumisessa.

Tämä nyt tuli tässä kun kaveria autoin, toivottavasti joku hyötyy tästä... jos vaihtoehtona on joko kalliin ostaminen tai vanhan korjaaminen, niin yleensä kannattaa edes yrittää korjata se vanha ensin.

Niin, en siis nyt voi takuuseen mennä että aina onnistuu, enkä ota vastuuta kenenkään työstä ja touhusta... mutta näillä löytää oikean suunnan ja onnistumisen mahdollisuus suurenee roimasti!

Terveisin, Joel

[Nuhapumppu]

Pikku valuhitsauksia voi tehdä myös kylmähitsauksena,tälläisellä isäukko hitsasi toyon mekaanisesta revenneen korvakon kiinni ja hyvin on kestänyt. Tätä menetelmää käsitellään ensimäisen linkin kappaleessa 3.4.4 ja soveltuu ainakin isännän työkaverin mukaan helpompi pieniin hitsauksiin,kuten tuo korvakko tai pakosarjan halkeamien korjaus yms.

[MiKo]

Tuoki vähän semmonen homma, että monesti tulee parempi ku lämmittää punahehkuseksi, migillä hitsaa ja pallopäävasaralla naputtelee ja vähän jälkilämpöä. Nuita ku alakaa liiaksi kirijan ohojeitten mukaan tekemään niin ei kestä, sinänsä jännä ja semmonen puolihuolimattomasti tehty sitten kestää.

E: en jaksanu lukia nuita linkkejä oisko ollu vastaavaa.
Ja toki riippuu kovasti siitä kuinka huokosta valu on (ja tietenki onko suomugrafiitti, pallografiitti ja mitä muita näitä nyt on, ei tavan tallaajalle nyt niin väliksikkään).

[Arctic Rhino]

Jep, kylmähitsauksessa ei ole tietenkään tässä mitään vikaa, mutta jos mahdollista minusta se lämmitys on monasti parempi kuin pelkkä vasarointi jännitysten poistossa. Samoilla puikoilla ne molemmat tätä nykyä hitsataan jne, mutta lämmitettäessä se antaa enemmän anteeksi hitsaajalta.

myönnän että kieltämättä hieman suuremmalla työllä tuo lämmitettävä tehdään, mutta saavutetaan varmemmin kelvollinen lopputulos.

Mutta, huomaa että monta on tapaa ja tekijää ja mennään äkkiä mielipideasioiden puoleen tässä

-joel

[Kokku]

Läpihitsattavissa kohteissa kylmänäkin menee... jännitykset pääsee purkautumaan ns. irronneeseen kappaleeseen ja halkeilua ei synny. Mutta aina pyrin tekemään kuumana mikäli mahdollista. Tietenkin isot kappaleet joutuu kylmänä tekemään tasaisten lämmitysongelmien takia.

Tarpeeksi kun noita lukee huomaa monissakin opuksissa mainittavan MAG-hitsauksen kelpoisuuden niin kylmään kuin kuumaankin hitsaukseen ihan normaali 12.51 langalla.

Käytännössä putsaukset paremmin kuin hyvin, saumojen terävyydet pois ja poraus päähän. Kappale kuumaksi ja koneesta nupit kaakkoon. Itse olen kuumiakin kappaleita varovasti koputellut (huomannut auttavan). Jäähdyttelyssä ei saa olla kiire!!! Ja mielummin pyritään pitämään kappale mahdollisimman kuumana hitsauksen aikanakin (vain hitsauskohta näkyviin vällyjen alta). Ja muistaa koputtelu järjestyksen...

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy kuvia jolla maallikkokin pystyy tunnistamaan hyvin todennäkösesti mitä milloinkin kyseessä...

Omat kokemukset on opettaneet, kirjoistakin aikanaan luetu. Mutta ei kirjoissa käytäntöä opeteta.

[2,4TD]

Vaan kaikessa tuokaan ei onnistu, joskus tosi vanhan hellan kantta koitin hitsailla onnistumatta.
Tai saihan tuohon sauman mutta lähti irti vieden mukanaan aina lisää perusainetta.
Alkoihan tuohon jo tuskastumaan ja usko itseen menemään hitsaushommissa vaikka pukkojakin oli jos mitä erikoisvalurautasellaista.
Asiaa sitten selvittelin niin meinasivat että palanut hiili pois noista kun vuositolkulla punoittaneet ja hitsaus ei välttämättä onnistu.
Eipä tuohon tarttunut sen paremmin mikään muukaan kuin se valuraudalle tarkoitettu tikku.

[Arctic Rhino]

Jahas, tykkään näistä keskustella

Eipä tuohon tarttunut sen paremmin mikään muukaan kuin se valuraudalle tarkoitettu tikku.

Jeps, onhan niitä aina sellasia kohteita jotka yksinkertaisesti on tulleet tiensä päähän...

Ja diih... voihan sitä hitsata vaikka millä vaikka mitä... Mutta itse lasken tuon 12.51 langan ihan samaan sarjaan kuin 48.00 puikon, ja nehän on melkein vastaavia yleislisäaineita... silmät kiinni ja nupit kaakkoon...

Olen enemmän puikkomiehiä satunnaisissa korjaushitsauksissa, koska toisin kuin lankaa/keloja puikkoja tosiaan saa usein ostettua ihan muutamankin kappaletta... jolloin on taasen helpompi ostaa/valita se oikea lisäaine.

En sitä sano etteikö monella lisäaineella voi valurautaa hitsata ja joskus ihan onnistuneestikin, mutta lisäaineilla joissa ei ole nikkeliä riittävästi aiheuttavat usein (huom usein, ei aina!) kovan ja hauraan hitsin.

Pointtina oli tässä oli alunperin miten yrittää varmistua hyvästä hitsistä, eikä kertoa mikä välttää

Dodiih, toivottavasti ei kriittinen sävy tuli tässä selväksi...

[Ural69]

Puhtalle ja ei loppuunpalaneille (näitä on hellojen osat ja ikivanhat pakosarjat) käy mainiosti Tigillä joko lähes puhdas nikkeli esim. 19.92 tai helpommin saatavana oleva inconel 600 eli 19.85. Näillä onnistuu nätisti esim. ahtimen pesään hukkaportin lähtö rst putkella. On todettu toimivaksi ja kestäväksi.

Vanhan pakosarjan kanssa taistelin joskus oikein huolella. Kokeiltiin erilaisilla valupuikoilla, tigillä nikkelilangalla, esilämmittämällä ja villoissa jäähdyttämällä, pallopäällä pikku saumanpätkiä vasaroimalla ja yleensä kaikilla tunnetuilla tavoilla. Aina halkesi jäähdytyksessä.

Viimeisenä sarja kiinni autoon ja niin kuumaksi kun ajamalla sai ja magilla 12.51 lankaa reilusti päälle ja ajamaan tielle. Kappas, nyt kesti.

[Samppi]

Mulla oli sitten varmaan vaan tuuria kun hitsasin Toyotan mekaanisen vinssin matoruuvin kotelon kasaan valovirta migillä Ja hyvin on kestänyt nipussa! Toki tein hyvät seevit ja toholla alku ja loppu lämmittelyt ja lopuksi vielä 10mm levystä vahvike kotelon päähän.