|
valuraudan korjaushitsaus
Morons!
Tuossa kun autoin kaveria hiukan jakamalla tietoa ja antamalla ohjetta niin ajattelin tännekin hiukan tuota tietoa pistää. Ennenkin tullut tämä asia esille ja itsekin tullut tätä muutaman kerran tehtyä. En tiedä kuinka moni on valuraudan hitsausta harkinnut, saati sitten tehnyt... mutta ei se ole ollenkaan niin paha mörkö kuin moni kuvittelee, joskaan ei se helpoimmastakaan päästä ole. Minusta liian usein ammattihitsaaja pajalla sanoo että ei onnistu, koska ei tiedä eikä halua menettää mainettaan yrittämällä... Ensinnäkin tässä on hyvä linkki Kunnossapitolehden erikoisliitteeseen joka käsittelee valuraudan hitsausta Ja tässä Esabin korjaushitsauskäsikirja osa 2 (suosittelen muuten noita muitakin osia luettavaksi kiinnostuneille). Eli kuitenkin, valurautoja on pääsääntöiseti kahta lajia (no on kolmaskin, mutta harvinaisempi jo), suomugrafiittia ja pallografiittia... ja se fittimäisempi näistä kahdesta on suomugrafiitti joka tietysti on se yleisempi, etenkin vanhoissa autoissa :D Mutta harvoin me tiedetään varmaksi kumpi on kyseessä kun lohkoa, pakosarjaa tms aletaan paikkaamaan... joten helpompi olettaa pahin ;) Jokatapauksessa valuraudan hitsdauksessa kun noudattaa muutamaa pääsääntöä on jo 50% parempi mahdollisuus selvitä siitä.
Tämä nyt tuli tässä kun kaveria autoin, toivottavasti joku hyötyy tästä... jos vaihtoehtona on joko kalliin ostaminen tai vanhan korjaaminen, niin yleensä kannattaa edes yrittää korjata se vanha ensin. Niin, en siis nyt voi takuuseen mennä että aina onnistuu, enkä ota vastuuta kenenkään työstä ja touhusta... ;) mutta näillä löytää oikean suunnan ja onnistumisen mahdollisuus suurenee roimasti! Terveisin, Joel |
Pikku valuhitsauksia voi tehdä myös kylmähitsauksena,tälläisellä isäukko hitsasi toyon mekaanisesta revenneen korvakon kiinni ja hyvin on kestänyt. Tätä menetelmää käsitellään ensimäisen linkin kappaleessa 3.4.4 ja soveltuu ainakin isännän työkaverin mukaan helpompi pieniin hitsauksiin,kuten tuo korvakko tai pakosarjan halkeamien korjaus yms.
|
Tuoki vähän semmonen homma, että monesti tulee parempi ku lämmittää punahehkuseksi, migillä hitsaa ja pallopäävasaralla naputtelee ja vähän jälkilämpöä. Nuita ku alakaa liiaksi kirijan ohojeitten mukaan tekemään niin ei kestä, sinänsä jännä ja semmonen puolihuolimattomasti tehty sitten kestää.
E: en jaksanu lukia nuita linkkejä oisko ollu vastaavaa. Ja toki riippuu kovasti siitä kuinka huokosta valu on (ja tietenki onko suomugrafiitti, pallografiitti ja mitä muita näitä nyt on, ei tavan tallaajalle nyt niin väliksikkään). |
Jep, kylmähitsauksessa ei ole tietenkään tässä mitään vikaa, mutta jos mahdollista minusta se lämmitys on monasti parempi kuin pelkkä vasarointi jännitysten poistossa. Samoilla puikoilla ne molemmat tätä nykyä hitsataan jne, mutta lämmitettäessä se antaa enemmän anteeksi hitsaajalta.
myönnän että kieltämättä hieman suuremmalla työllä tuo lämmitettävä tehdään, mutta saavutetaan varmemmin kelvollinen lopputulos. Mutta, huomaa että monta on tapaa ja tekijää ja mennään äkkiä mielipideasioiden puoleen tässä:) -joel |
Läpihitsattavissa kohteissa kylmänäkin menee... jännitykset pääsee purkautumaan ns. irronneeseen kappaleeseen ja halkeilua ei synny. Mutta aina pyrin tekemään kuumana mikäli mahdollista. Tietenkin isot kappaleet joutuu kylmänä tekemään tasaisten lämmitysongelmien takia.
Tarpeeksi kun noita lukee huomaa monissakin opuksissa mainittavan MAG-hitsauksen kelpoisuuden niin kylmään kuin kuumaankin hitsaukseen ihan normaali 12.51 langalla. Käytännössä putsaukset paremmin kuin hyvin, saumojen terävyydet pois ja poraus päähän. Kappale kuumaksi ja koneesta nupit kaakkoon. Itse olen kuumiakin kappaleita varovasti koputellut (huomannut auttavan). Jäähdyttelyssä ei saa olla kiire!!! Ja mielummin pyritään pitämään kappale mahdollisimman kuumana hitsauksen aikanakin (vain hitsauskohta näkyviin vällyjen alta). Ja muistaa koputtelu järjestyksen... Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy kuvia jolla maallikkokin pystyy tunnistamaan hyvin todennäkösesti mitä milloinkin kyseessä... Omat kokemukset on opettaneet, kirjoistakin aikanaan luetu. Mutta ei kirjoissa käytäntöä opeteta. |
Vaan kaikessa tuokaan ei onnistu, joskus tosi vanhan hellan kantta koitin hitsailla onnistumatta.
Tai saihan tuohon sauman mutta lähti irti vieden mukanaan aina lisää perusainetta. Alkoihan tuohon jo tuskastumaan ja usko itseen menemään hitsaushommissa vaikka pukkojakin oli jos mitä erikoisvalurautasellaista. Asiaa sitten selvittelin niin meinasivat että palanut hiili pois noista kun vuositolkulla punoittaneet ja hitsaus ei välttämättä onnistu. Eipä tuohon tarttunut sen paremmin mikään muukaan kuin se valuraudalle tarkoitettu tikku. |
Jahas, tykkään näistä keskustella :)
Lainaus:
Ja diih... voihan sitä hitsata vaikka millä vaikka mitä... ;) Mutta itse lasken tuon 12.51 langan ihan samaan sarjaan kuin 48.00 puikon, ja nehän on melkein vastaavia yleislisäaineita... silmät kiinni ja nupit kaakkoon... :D Olen enemmän puikkomiehiä satunnaisissa korjaushitsauksissa, koska toisin kuin lankaa/keloja puikkoja tosiaan saa usein ostettua ihan muutamankin kappaletta... jolloin on taasen helpompi ostaa/valita se oikea lisäaine. En sitä sano etteikö monella lisäaineella voi valurautaa hitsata ja joskus ihan onnistuneestikin, mutta lisäaineilla joissa ei ole nikkeliä riittävästi aiheuttavat usein (huom usein, ei aina!) kovan ja hauraan hitsin. Pointtina oli tässä oli alunperin miten yrittää varmistua hyvästä hitsistä, eikä kertoa mikä välttää :) Dodiih, toivottavasti ei kriittinen sävy tuli tässä selväksi... |
Valurautaa joskus hitsannut onnistuneesti, oli varmaan amisaikoina
Noita valurautapuikkoja on jokusia mitä tutut on toimitelleet teollisuuden parista, kuitenkin noita nykyaikaisia eikä mitään kiesuksen aikaisia. Puikolla tulee kotioiloissa hitsattua kun ei noiden kaasupullojen kanssa ole viitsinyt alkaa touhuamaan. Tuohon hellan levyyn vaan puikko "paloi" kuten tigillä olis ilman suojakaasua koittanut on varmaan aika liki verrokkina, sillä tuota asiaa silloin aloin kyselemään että mikä mättää, joku ihan oikea hitsari oli asiaa sitten valaissut:D |
Puikkoa minäkin ennen pääsääntöisesti, mutta peltihommiin puikolla ei riitä taidot :d
Ihan muuten tiedoksi että niitä on ihan kelpoja pajaolosuhteisiin sopivia lankoja jotka ei sitä kaasua vaadi. Esabilta coreshield 15 esimerkiksi. Ja porilaisena jos kiinnostaa niin ahlsellilla oli ainakin inan vastaavaa 0.8 itsekelattuna poistomyynnissä joku olisko ollut kympin 5kg rulla kun lopettavat tuotteen myymistä... Itse ostin sieltä kolme tullaa rojektiini nyt kun elämän tilanne on sellanen että täytyy itse ostaa langat ja puikot :) ei se parasta ole mutta menee tuommoisissa peltihommissa yms. Verstas hommissa kuin väärä raha :d -Joel |
Lainaus:
Puikkoja on omiin tarpeisiin riittänyt hyvinkin, kone vaan levisi ja uusi on tilauksen alla, pientä hintakilpailutusta menossa:cool: |
Vähän hankala on sanoa että miten se onnistuu, mutta kun tekee noiden kaiken taiteen sääntöjen mukaan, rasvanpoltto toholla, reilun hiomisen jälkeen ja esilämmitys, hitsauksen (valurautapuikoilla) taonta kuumana ja hidas jäähtyminen vaikka villoihin käärittynä niin aina se parantaa kestävyttä. Tosin kokemusta on siitä että ei auta vaikka mitä tekisi ja toisaalta on tullut hitsattua myös valurautaa ihan kylmiltään migillä ja on kestänyt tosi hyvin. On vaan niin paljon kiinni siitä valun laadusta tai ehkä sitten laaduttomuudesta...
TT |
Puhtalle ja ei loppuunpalaneille (näitä on hellojen osat ja ikivanhat pakosarjat) käy mainiosti Tigillä joko lähes puhdas nikkeli esim. 19.92 tai helpommin saatavana oleva inconel 600 eli 19.85. Näillä onnistuu nätisti esim. ahtimen pesään hukkaportin lähtö rst putkella. On todettu toimivaksi ja kestäväksi.
Vanhan pakosarjan kanssa taistelin joskus oikein huolella. Kokeiltiin erilaisilla valupuikoilla, tigillä nikkelilangalla, esilämmittämällä ja villoissa jäähdyttämällä, pallopäällä pikku saumanpätkiä vasaroimalla ja yleensä kaikilla tunnetuilla tavoilla. Aina halkesi jäähdytyksessä. Viimeisenä sarja kiinni autoon ja niin kuumaksi kun ajamalla sai ja magilla 12.51 lankaa reilusti päälle ja ajamaan tielle. Kappas, nyt kesti. |
Mulla oli sitten varmaan vaan tuuria kun hitsasin Toyotan mekaanisen vinssin matoruuvin kotelon kasaan valovirta migillä Ja hyvin on kestänyt nipussa!:D Toki tein hyvät seevit ja toholla alku ja loppu lämmittelyt ja lopuksi vielä 10mm levystä vahvike kotelon päähän.:rolleyes:
|
Lainaus:
Onko jollakin omakohtaista kokemusta kyseisestä langasta peltitöissä, eli rehellisesti sanottuna auton peltien paikkaamisesta kaasutta? Itsellä ei vielä ole hitsausvehkeitä mutta houkuttaisi kyseisen langan käyttö ja kaveriksi: Esab Caddy Mig C160i tai Kemppi MinarcMig 170 Evo Itsellä sellainen tilanne että noita vehkeitä joutuu raahaa välillä paikasta toiseen että pääsee turaamaan. |
Teollisuudessa työtätekevänä joutunut suht paljon hitsailla erinnäkösiä metalleja. Ja se valurautapuikko ei läheskään aina ole sille valuraudalle paras mahdollinen sanoi hitauskoorninaattori mitä sanoo. Paperillahan se tuntuu oikealle, mutta ei aina käytännössä.
Meidän firman hitsauskoordinaattorikin tietää teoriassa kaiken, mutta raukalla ei pysy edes mig/mag kädessä. Saatikka puikko.. :) Kuten eräs pumpun valurautapeti oli haljennut moottorin kiinnityspisteistään irti asti. Noh, ohjeen mukaan lämmitettiin, hitsattiin valurautapuikolla, annettiin jäähtyä, kun asensin moottorin, repesi peti samasta kohtaa taas. Sitten muutama prkl, vit.. ja 48.00 käteen ja antaa mennä kylmiltään. Ja hyvä tuli. Toimi viimesen vuoden niin kauan kuin uusi peti saatiin tilalle. Käytämme myös ihan normaalin FE37kan ja valuraudan yhdistämiseen pumppujen rungoissa joista on happo syövyttänyt palan pois ihan normi 48.00 puikkoa kun se on esittäytynyt kaikkein kestävämmäksi, Ja ei halkea jäähdyttyäänkään. Sama päti erääseen jousiteräkseen. Ohjeen mukaan hitsattiin puikolla, en muista oliko oikein jousiteräkselle tarkoitettu puikko. Esilämmitys taidettiin tehdä, jäähdytys myös. Ensimmäinen pieni jousto ja nax poikki samasta kohtaa. Sitten käteen pikkusen sitkeempi 63.20 haponkestävä puikko. Ja hyvä tuli. |
kyl määki kerran haljenneen lohkon hitsasin. haponkestävällä puikolla. tuli hyvä ja kestää.
|
Kokkolanpojan kanssa samoilla linjoilla. Joskus valupuikko on jees mutta joskus ei. Ainakin olen yhden lohkon hitsannut ihan vaan migillä, jossa tuli kuoreen reikä. Lisäksi itsekin pistäisin kyllä jouseen just rosteripuikkoa, koska se on sitkeää. Ja kun kokeilee ensin halvoilla puikoilla niin ei harmita niinkään jos hajoaa...
TT |
Lainaus:
Nämä kaasuttomat langat eivät lyöneet itseään etenkään suomessa läpi, koska almiin sauman kylmänkesto inan totuttua "48 laadun" heikompaa, mutta ei meinaa mitään peltien hitsuuttelussa etenkään. Itse käytän omissa ja vieraiden hommissa, mutta toki löytyy se puikkokone jolla tehdään vahvemmat saumat. Mutta ei tartte pullon ja kaasun kanssa pelleillä kun ohutta peltiä ei niin usein tule hitsuuteltua (ainoastaan kun on pakko). -Joel -Joel |
Lainaus:
Valuteräksiä ja rautoja on monella eri seossuhteella ja lisäaineella ja tämän takia sen voi ihan millä arpapelillä saada riittävään kuntoon tai sitten ei... Jos lähdtetään ihan oikeasti jotain tärkeätä teollisuudessa korjaamaan niin aineesta otetaan kemiallinen analyysi ja kovuudet yms, ellei sen valutietoja ole. Sen pohjalta voidaan joutua tekemään hyvinkin poikkeuksellisia asioita jotta saadaan kunnolla korjattua... ne vaan tuyppaa viemään aikaa ja maksamaan. joten yleensä koitetaan peruskonstit ekaksi ja sitten aletaan säätää. -Joel |
Aikoinaan tuossa kun oli Kemiran tehdas ja korjausporukka noita valurautoja korjailivat, oli montaa erikoispuikkoa kokeilussa.
Kestävimmät korjaukset kuitenkin tuli Migillä ihan normilangalla tai jo edellä mainitulla 48 tikulla, eipä nuokaan aina ikuisia olleet mutta pidempään kestivät kun muilla aineilla:D Toki nykyaikana on jo noita erikoispuikkojakin paremmin. |
| Sivu luotu: 14:29 (GMT +2). |