Ajattelin laittaa tähän vähän juttua omistamastani Daikusta. Eli minulla oli jouten tuollainen ruosteinen 68tkm ajettu takavetoinen Daikku 850van, josta oli moottori hajonnut. Sain tuossa alkutalvesta "loistavan" ajatuksen muuttaa sen nelivetoiseksi, kun tuli tarvetta "hyötyajoneuvolle", jolla voisi esim. aurata pihaa ja hakea puita. Rakentelussa oli tarkoitus käyttää vain omista varastoista löytyviä osia, eli se rajoitti jonkin verran suunnitelmia.
Ensimmäisenä poistin autosta kaikki ylimääräiset rojut ja aloin suunnittelemaan toteutusta. Tajusin viikon suunnittelun jälkeen, että ei tuollaista voi etukäteen suunnitella, niinpä siirryin rakennusvaiheeseen. Ensimmäisenä aloin sovittamaan eteen Polon etutolppia, jotka sainkin yllättävän helposti sinne sopimaan. Seuraavaksi sovittelin Mazdan taka-akseli Daikun oman poikittaistuen alle, josta sille löytyikin rälläköimällä sopiva kolo.
Tuon jälkeen oli vielä Mazdan perän kavennus sopivaksi. Kun etupää alkoi olemaan valmiina, oli aika siirtyä konehuoneen puolelle, jonne pitikin heti tehdä lisää tilaa, koska tekniikaksi oli tarkoitus laittaa Polon 1.1 litrainen moottori ja vaihteisto. Kun moottoritila oli sopivan kokoinen, rakensin moottori/vaihteisto yhdistelmän ympärille sopivan kehikon, joka hitsattiin myöhemmin Daikun koriin kiinni. Kun moottori/vaihteisto oli paikoillaan aloin rakentamaan jäähdytysjärjestelmää, joka syntyi yllättävän kätevästi vanhasta antennimastosta ja veneen pakoletkusta, jolloin sain jäähdyttimen omalle paikalleen.
Ensimmäinen koekäyttö vaikutti lupaavalle, moottori käynnistyi välittömästi, eikä mitään vuotoja ollut havaittavissa, eli nyt alkoi vauhdikas kardaanin lyhentely, jotta pääsisi pian koejolle. Vaihteensiirrossa käytin Daikun omaa vaihdekeppiä, mutta vaihteistonpäässä joutui jo vähän soveltamaan, mutta toimiva vivusto syntyi lopulta torikatoksen, polkupyörän, pyyhinvivuston osista.
Kun sain kardaanin lyhennettyä oli aika koeajolle, jolla
tuli ensimmäisen kerran tunne, että tämä voi oikeastikin toimia. No takaisin talliin, eli seuraavaksi muutin vaijerikytkimen nesteellä toimivaksi, osat sain Mazdasta ja Ladasta ja neste otetaan Daikun omasta jarrunestesäiliöstä, jolloin sain merkkivalon kojetaulussa näyttämään myös kytkinnesteen määrää. Muutaman koeajon jälkeen oli tullut aika laittaa etukardaani paikoilleen, jonka rakensin Polon vetoakseleista. Kun jarruttavien pyörien määrä oli minimoitu ja taakse asennettu Kuplan piikkipyörät ja eteen normaalit talvipyörät, uskaltauduin ensimmäisen kerran "mönkimään" autolla pellolle. Mönkiminen luonnistui kohtalaisesti, kun Pajeron perässä pysyin, mutta en päässyt vielä varsinaisesti nöyryyttämään kaveria, joka näissä hommissa on ilmeisesti suotavaa?
Kun vihdoin sain "kemppilukot" liimailtua kiinni ja ketjut joka pyörään, alkoi tuntumaan jo siltä, että nyt alkaa kuskilta loppumaan kantti, eli homma alkoi olemaan voitonpuolella. Nyt olen vielä rakennellut koneelle koppaa vanhasta pakastimesta, jotta tavaratilan saisi paremmin hyötykäyttöön ja muutamia muita pieniä paranteluja on tehty. Seuraavana olisi vuorossa lumiauran teko ja tasauspyörästönlukkojen muutokset. Eli sellainen "kierrätyskeskus" täällä.
Jos jollain kysymyksiä autoon liittyen, niin vastaan mielelläni.