Mikä hemmetti siinä on, että kun muutetaan yhteen niin kohta pitää olla hankkimassa kissaa?
Eksän kanssa oli sama homma ja nyt nykyisen kanssa taas...
Ensin hommataan yksi kissa. Tietenkin se tarvitsee kaverin, ettei sillä ole yksinäistä.
Miten helppoa ja ihanan hiljaista täällä olikaan ennen kuin kissat tuli. Sai lähteä pidempäänkin reissuun ilman, että tarvitsi miettiä mitä kissalle tapahtuu. Ei tarvinnut imuroida, kuin korkeintaan kerran viikossa ja oli siistiä.
Vaan nyt... Joka helvatin paikka on täynnä kissankarvaa vaikka imuroin välillä päivittäin. Kissankarvaa on lattioilla, ruuassa, vaatteissa ja ihan joka paikassa. Kissat laukkaa ympäri huushollia peräkanaa ja enimmäkseen öisin, särkee kaiken särkyvän mitä sattuu pöydillä olemaan, välillä ne kävelee mun perässä joka paikkaan ja naukuu tauotta. Tunkee jokaiseen kaappiin ja hyppii pöydille. Mitä hemmettiä ne haluaa?
Niin ja kissan hiekkaa on joka paikassa, asunnossa leijailee kissanpaskan ja -kusen kitkerä haju vaikka hiekkalaatikkoa putsataan usein. Keittiössä tuoksuu kissanruoka, että useimmiten syön olohuoneessa, kun ei ole kivaa syödä kaurapuuroa merenelävien tuoksussa.
Kait tää on joku hinta joka pitää naisesta maksaa? En kyllä ymmärrä mitä hemmetin hohtoa/iloa kissoista on. Hommattais sitten vaikka se vauva, se ei ainakaan eritä noin paljon karvaa.