[Mattius]

Alkuperäinen kirjoittaja Reetu

Ikinä ei kukaan suostu keskustelemaan uskontonsa "epäkohdista", siis sellaisista asioista, jotka oikeasti järjellä ajateltuna ei oikein ole linjassa...

Helppohan se on tuumata kaikissa asioissa, mitä ei voi selittää, että ne on joko ihmeitä tai saatanasta.

Samalla logiikalla voisin julistaa ton arkikulkineen maailman vahvimmaksi autoksi. Jos jollain on porsinut alta miljoonan, niin se on ollut uskon puutetta tai suorastaan saatanan tekosia, itsestä on kyllä suorastaan ihme, että metreihin nähden se on noinki tolkuissaan oleva peli.

Paljon on sattunut asioita, mitkä ei ole järjellä eikä tieteellä selitettävissä, sitä en kiistä, mutta en kyllä osaa yhdistää niitä mihinkään aatekuntaan suoraan liittyväksikään.

Terve,

yksi uskoo autoonsa toinen palkkapussiinsa kolmas ehkä tiedelehden toimituskunnan saippuaan. Mikä minä olen, tai toinen uskova kristitty, sanomaan, että toinen olisi toistaan fiksumpi uskossaan maallisiin "faktoihinsa".

Lähtökohtana on se, ettei kukaan synny uskovana eikä kukaan kuole uskotta. Kysymyksessä on valinta, johon pystyy jokainen fyysisiin tai psyykkisiin ominaisuuksiinsa kompastumatta. Näin uskon.

Se että elääkö uskossa Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana, vai kuoleeko uskossaan vaikkapa ihan johonkin muuhun, ratkaisee sen, että viettääkö elämänsä ikuisen osuuden Luojansa kanssa Uudessa Jerusalemissa (Taivaassa) vai Helvetin iänkaikkisissa tuskissa pimeyden keskellä, erossa Jumalasta.

Jumala tarjoaa sinunkin syntiesi sovituksena Poikansa Jeesuksen Kristuksen vapaaehtoisen sovitusveren - "Sinun edestäsi vuodatettu", kuten Pyhän ehtoollisen asetussanoissa on ilmoitettu. Et siis ole tuomittu kadotukseen, kun kerran tätä luet ja siis elät, niin sinulla on mahdollisuus kääntyä pahuudestasi.

Onko Viimeisessä Tuomiossa olemassa poikkeuksia, sen päättää Jumala armossaan, ei yksikään uskova varsinkaan kenenkään toisen puolesta voi sitä päättää. Uskovan kristityn (ent. pakana) tehtävänä on kertoa Jumalan Rakkaudesta toiselle (tulevalle kristitylle) ihmiselle. Tulevatko kaikki uskoon? Siitä voisi avata uuden aiheen.

Sitä vaan aloin kirjoittamaan aluksi, että oletteko saaneet Jumalalta avun? Kun olette saaneet, niin voisiko siitä kertoa ihan reilusti, kuten kunnon perussuomalainen mies tai nainen?

Kerron oman tapaukseni, joka innosti kirjoittamaan aloitukseni:

Vuosia sitten Vantaalla; oli kevät ja lähes kaikki lumet ja jäät olivat lähteneet metsistäkin, mutaa löysi riittävästi, mutte se oli helposti vältettävissä alle 250 kiloisella matkaendurolla. Pyörässä olivat uudet pitävät 80/20 off/on road renkaat yms. kulutusosaa kauden alkuun vaihdettuna. Ajoin yksin. Ilta-aurinko laskeutui yön hämäryyteen kulkiessani puomitetun tien takaista metsätietä rentoa matkavauhtia. Pysähdyin kaarteeseen, jossa tulvaoja kulki tien poikki vailla rumpua. Jääkansi ojan päällä vaikutti jalkautumisen jälkeen kestävältä - ilman pyörää. Päätin ajaa yli vauhdilla lievästi keulien, seurauksella, että etupyörä meni komiasti yli, mutta tapyörä putosi tulvapuroon pohjapanssaria myöten ja siihen jämähti!

Tiepahasen kohdalla purossa oli jääkannen lisäksi varjoon jääneen lumen ja jään yhdistelmänä kivikova alusta, joihin eivät motocrossi-saappaatkaan pystyneet. Hämärsi lisää ja moottoripyörän parkkivalot sekä rivinelarin örinät liene kantautuneet jo lähellä oleviin taloihin asti, sillä niissä syttyi sisä- ja pihavaloja. Edellisen kerran yli kymmenen vuotta sitten sielläpäin ajaessani olin kuullut joidenkin motoristien kertoneen asukkaiden suhtautuvan nuivasti harrastukseemme luvattomassa maastoajossa - palautui mieleeni.

Aikani siinä suditin jääreunusta kiiltäväksi puron reunalla, sekä koitin kaataa pyörää tai saada lahonneita puita puron pohjalle, jotka hetikohta virta vei onneksi ohi pinnojen. Tuli kuuma ajokamppeissa, joita vähensin, pelkäsin jo poliisin saapuvan talojen suunnalta tulevan tien päätyyn. Harmitti.

Sitten muistin jonkin asian olevan aivan toisin pitkän moottoripyörättömän jakson jälkeen. Olin tullut uskoon. Päätin siis pyytää apua Jumalalta, kun muut keinot olivat käytetetyt. Rukoukseni alkoi hyvin katuen, ja tein ensimmäisen lupauksenikin Jumalalle: Päästä Isä minut tästä pahasta tilanteesta, jonka itse sain aikaan... En enää tahdo ajella prätkällä tälläisillä puistikoiksi muunnetuilla metsäteillä, vaan menen kauemmaksi ajamaan, missä en aiheuta mielipahaa muille ihmisille..."

Aamen. On totta, että yksi oksista jotka olin asettanut puroon tuottamaan kitkaa kiillottuneen jään ja m+s renkaan väliin, oli jäänyt paikalleen, mutta epäilen hyvin suuresti sen kolmenkymmenen sentin pituuden ja kolmen sentin paksuuden voine millään tavoin auttaa yli 350 kilon kuolleen massan muuttumisessa rukouksen jälkeen, sen valtavan työntövoiman aikaansaajaksi, jolla moottoripyöräni kanssa selvisin puroalueelta pois.

Rukousvastaus oli kuin seitsemän miestä olisi työntänyt minut moottoripyörineni tasaisella ja jotenkin hyvin kirkkaalla voimalla eteenpäin. Arvelin asialla olleen oikean enkelin, joka siis on uskovien kanssapalvelija sekä "tulenliekki" (VT).

Oikeastaan on näitä tapahtunut ennemminkin ja tämän jälkeenkin... Kertokaahan muutkin.