No niin Askolan kisa on käyty ja koostan auton tarinan tähän.
Kytkin toimi hyvin eli aikaisemmat ongelmat irroituksen kanssa johtuivat muovisesta painelaakerin rakenteesta, nähtävästi jonkun tarvikeasetelman mukana tullut laakeri kun korvattiin aidolla neuvostomalmilaakerilla, kytkin ei kiukutellut millään viissiin... No yhden kerran meinasi luovuttaa ylenmääräisen luistattelun takia. Välityksiä odotellaan...
Sähkösysteemiin oli laturin osalta muutos jo hepattuna paikoilleen mutta se 120A laturi on niin iso että käytettävissä olleen ajan puitteissa en malttanut käydä sitä survomaan lopullisesti paikoilleen eli 70A bosch palveli äärirajoilla tämän kierroksen.
Ledtyövalot todettiin riittäväksi ainakin talviolosuhteisiin, ei ainakaan kuskinpenkiltä katsottuna ole hirveesti tarvetta lisätuikuille.
Pajeron iskarit olivat kanssa hyvä lisä vakioitten tilalle, kumi ylti hyvin maahan mutta takarenkaitten tila pyöränkoteloissa vaatii lisäystä eli kunhan kelit lämpenevät niin sitten rälläkkä laulaa...
Askolassa oli 30 rastin verran niitä vaarallisia paikkoja ja kyllä kyntelöitti kun reitin varrella "eksyttiin" muutamalle lapulle. Ei hyvä, siinä meni muutamia satoja pisteitä hukkaan kun ei ole niitä kaaria autossa. Tähän tulee korjaus ennen Juuan kisaa... Mallista ei ole vielä nähty "unia" mutta ulkopuolelle häkki rakennetaan. samalla helmat hiukan levenevät jonkinlaisien "rockslaidereitten" takia.
Taka-akselin alimmat pitkittäistangot ovat ihme kyllä suorat kiitos apukuskien tarkkaavaisuuden ja lumihangen.
Etenemiskyky oli kaksijakoista: umpihangessa synkkä mutta uran parannuttua ihan kohtuullinen. Fediman kumi toimii Nivan alla siis kelvollisesti, monessa kohtaa oli mukava mennä ajamalla siitä missä jopa joku modivehje vinssasi...
Nähtävästi se maailman paras maastorengas ei olekkaan aina se autuus ja onni. Kärsimme kylläkin kumien kapeudesta eli stanuluokan koneet kunhan ajoivat ja samassa kohtaa me hukuimme hankeen... Eteneminen yleensä pysähtyi siihen että pohja otti riittävän vahvasti lumeen kiinni, eli korotusta vaatisi. Kylläkin taas tuli ajettua auto ihan oikeasti muutamassa kohdassa kallelleen siten että nämä hirvitornit olisivat varmasti loikoneet eli kaksijakoinen juttu sekin.
Hitsilukko oli kanssa sellainen sekava kokemus, eli suoraan ajaessa pop mutta sitten kun piti ahtaissa kohdissa käännöstä käydä tekemään niin v-käyrä nousi huippuunsa. Takavinssillä sai olla sitä perää repimässä koko ajan milloin mistäkin. Eli paha mennä sanomaan oliko enemmän hyötyä vai haittaa...
Kuvia tulee kunhan kerkeen aktivoitumaan siltä osin...
|