kerrankin itsellä ns "iloinen ojaan tipahdus". Ajellaan kaverin kanssa Ducatolla hissukseen mutkaista pistoa isolle tielle. Suoralla vastaan tulee nuorehko naisihminen hevosella. Minä sitten herrasmiehenä hidastamaan pakulla kävelyvauhtiin ja tien reunaan ohjamaan. Noooh.,,eiköhän se paku istahtanu ku eturatas lipsahti tyhjän päälle. Kaveri alkoi noitumaan välittömästi. Heppatyttö ilmeisesti huomas tilanteemme ja käänsi konin takaisin ja oikeen ihana jäitä sulattava hymy huulilla kysyi että selviättekö pois ojasta. Minä tietty että juu ei tässä mitään ja hyviä päivänjatkoja ja onhan se kiva nähdä hevosia, etc. Kaveri myrtyneenä että sehän nauro meille..mä siihen että ei, hän hymyile meille. Varmaanhan se ajatteli että vittu mikä urpo ratissa ku ojaan ajo.
Eihän se paku siitä tietenkään noussu vaikka jaloilla soitteli polkimia kuin vanha urkuri. Kuin taivaanlahjana kuuluu mutkan takaa tuttu piikkiketjujen kilkatus..juuri sellainen ku ne ovat sopivat löysällä ja kilkattavat. Ei edes tarvinnut kättä vinkata kun jo etukuormaaja laskee alemmas ja kettinkiä ollaan kiinnittämässä keulaan. Siinä pakolliset turinat ja Ducato takaisin kovalle pinnalle. Minä tietenkin rahaa tarjoamaan niin ukko vaan toteaa että antakaas poijjaat olla.
Nämä ne on elämän suola ja antaa uskoa siihen että hyviä ihmisiä on vielä olemassa tässä maassa. Aamen.
|