[Timo_L]

Alkuperäinen kirjoittaja H&K

Kiinnostaisi tietää tutkimuksesi lähteet ja perusteet? Kysymys perustuu siihen että kaverini tuli pari vuotta sitte kotio ja huomasi kun pari jamppaa kantoi tavaroita ulos hänen omakotitalon pihavarastosta, juoksukilpailun jälkeen sai toisen kiinni, tappelun jälkeen sai sen otteeseen ja laitettua omalla vyöllään kiinni terassin tukitolppaan ootteleen polisiin tuloa.

Tuo tappelu ja vyöllä kiinnitys on se missä voidaan epäillä törkeästä pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta, mutta siltikään mikään pykälä eikä laki kiellä ottamasta henkilöön tai omaisuuteen kajoavaa kiinni ja pitää kiinniotettuna kohtuullista aikaa viranomaisen saapumiseen asti.
Jokamiehen kiinniotto- oikeus on lakiin kirjattu, ja on kyllä tänäkin päivänä voimassa. Voimakeinoja voi ja saa käyttää tarpeen mukaan, eli vaikkapa kampitus tai taklaus voi olla kiinnioton takia perusteltua, mutta halolla tai vasaralla päähän lyönti yleensä ei. Samoin saa pitää kiinniotettuna, vaikkapa tekijän päällä istuen tai lukita vajaan sisälle - ja muistaa pitää homman inhimillisenä vaikka kuinka vituttaa.

Kunhan soittaa kyybelit paikalle ja ne saapuu muutaman tunnin sisällä niin tuskin edes sakkoa tulee itselle jos ei ihan rupea hölmöilemään tekijän kanssa. Voin vakuuttaa että itseänikin vituttaisi ja tekisi mieli leipoa ihan huolella pitkin korvia, mutta tietty maltti yleensä kuitenkin kannattaa. Jotain pystyy aina perustelemaan esim. hätävarjelulla, mutta ihan kaikki ei mene läpi..

Tuosta tuli syyte vapaudenriistosta ja törkeästä pahoinpitelystä. Tosin onneksi molemmat syytteet kaatui oikeudessa mutta noin ei olisi kuitenkaan saanut tehdä kun kyseessä oli vain perusmuotoinen varkaus/varkauden yritys.

Tässä kannattaa muistaa länsimainen oikeusvaltioperiaate: olet syytön kunnes toisin todistetaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettetkö voisi olla syytettynä tutkinnan ajan oikeuskäsittelyyn asti vaikka olet asianomistajana/ kantajana.

Karkeasti ottaen normaali toimintamalli kun epäillään että lakia on rikottu vähän enemmän:

1. Poliisi tulee paikalle, kirjaa asiat, ja joko poliisi tai asianomistaja tekee rikosilmoituksen riippuen onko kyseessä asianomistajarikos vai virallisen syytteen alainen.
2. Poliisi suorittaa tämän jälkeen esitutkinnan. Syyttäjä on osittain mukana jo esitutkinnassa.
3. Syyttäjä päättää esitutkinnan jälkeen epäilläänkö asianosaisia rikoksesta, ja jos epäillään niin nostetaan syyte. Syytteen voi saada esitutkinnan perusteella kumpi tahansa osapuoli tai molemmat.
4. Oikeuskäsittelyssä käydään esitutkintamateriaalit sekä muut asiat läpi, ja vasta oikeuskäsittely on se missä joko syyte todetaan hylätyksi tai hyväksytyksi.

Niin oudolta kuin se monesta kuulostaa, niin tämä on ihan oikeasti se järkevä ja oikea tapa hoitaa asiat - ja niin se tehdään käytännössä jokaikisissä länsimaisia oikeusperiaatteita noudattavissa maissa.
On aina ensiarvoisen tärkeätä muistaa ja ymmärtää, että syyte EI ole tuomio - niin hullulta kuin se kuulostaa, niin se on varsin tärkeä osa jokaisen kansalaisen oikeusturvaa.


Kaverisi kohdalla homma siis meni ihan 100% kuten pitikin: hän otti kiinni verekseltään rikoksesta epäillyyn, ja piti tekijää pakkokeinoin kiinniotettuna siihen asti kunnes viranomainen saapui paikalle. Taisi ilmeisesti vähän leipoa lättyyn, ihan ymmärrettävää jos minulta kysytään.
Asiasta tehtiin rikosilmoitus, suoritettiin esitutkinta, esitutkinnan perusteella syyttäjä esitti asiat oikeuslaitokselle ja siinä kaverisi osalta todettiin että tekijän naama oli saanut hetkellisesti vähän uutta väriä pintaan ja oli ollut vyöllä kiinnipedyttänä.
Asiat käsiteltiin oikeudessa, ja kuten lakikin meille antaa mahdollisuuden niin kaverisi jätettiin syyttämättä toimistaan jotka oli tehnyt estettyään rikoksen tehnyttä pakenemasta ja pitänyt kiinniotettuna parhain mahdollisin keinoin miten yksin pystyi.