Lauantai 2.12.2017
Aamulla nousin teltasta noin kymmenen aikaan, yllättäen ensimmäisenä. Puolijoukkue teltta oli yön aikana ilmestynyt viereen ja olin sen pystyttämisestä autuaan tietämätön. Keli oli lämmennyt ja teltassa oli kosteusprosentti kohdallaan. Makuupussi oli jo pinnasta märkä, ei auttanut, kun sulloa se sellaisenaan suojapussiinsa. Teltta meni sekin märkänä rullalle, tarkoitus oli yöpyä jatkossa PJ-teltassa.
Aamupalaksi käristin nuotiolla pekonia ja kananmunia, niillä jaksaisi pitkälle iltaan. Aikamme arvottiin päivän reittiä ja päädyttiin siihen, että leiri jää paikalleen. Ilkka jää leiriin purkamaan mersua ja loput lähtee ajamaan lähistöllä olevaa suon kiertoa. Alkuun tavoiteltiin ajamattomalle reitille suon pohjoispuolelta mutta vanhaa uraa ei löytynyt. Oikeastaan luovutettiin liian helpolla, tukkitielle oli kaatunut iso kuusi, eikä jaksettu sitä sahata, kun tie meni muutenkin väärään suuntaan kartan mukaan. Otettiin suunta etelään ja kohti aikaisemmin ajettua reittiä.
Metsätyöt olivat aiheuttaneet sen, ettei paikat olleet yhtään tutun näköisiä. Muistin hyvin tarkasti paikan josta vuosi pari sitten Kauko HZJ:lla yritti oikealle reitille, mutta vinssattiin takaisin, kun keula sukelsi ojaan. Sitten ajeltiin umpiryteikköjä pitkin erään talon raunioille. Yksi tavoite oli löytää tähän parempi vaihtoehto, eli alkuperäinen tieura. Muuttunut ympäristö ja harhaanjohtava GPS aiheuttivat sen, ettei pätkän alkua löytynyt. Tajusin vasta jonkin kilometrin päästä, että kartalle piirtyvä viiva ei vastaa todellisuutta. Auto oli paikallaan mutta kartan mukaan liikuttiin eteenpäin. Päätettiin lähteä hakemaan reittiä suon länsipuolelta niin ikään ajamattomilta katkoviivoilta. Heivasin huonosti toimivan Android tabletin ja nostin tilalle aikaisemmin käytössä olleen Windows tabletin. Tosin sekään ei ollut ongelmaton, kun USB portissa oleva GPS meni vähän väliä jumiin. Varmistuksena oli kännykässä OziExplorer ja se piirsi koko reissun virheetöntä reittiviivaa. Tonttilan Lasse, Ukkosen Kimmo ja Hattu-Vesku, alkoi pian kuulua LA puhelimesta. Jäätiin odottelemaan heitä Heinjoelta tulevan hiekkatien varteen. Letka saatiin kasaan ja jatkettiin kohti pohjoista. Reittiä ei tuntunut kovin helpolla löytyvän, joten jäätiin pitämään ruokataukoa niitylle. Niityltä koitettiin vielä hakea reittiä kohti alkuperäistä suuntaa mutta tuloksetta, edessä oli vain umpimetsää.
Ajettiin tietä pitkin vähän eteenpäin ja poikettiin metsään seuraavalle selvälle uralle. Ensimmäinen haara johti hakkuuaukealle, jälki kuitenkin katosi eikä lähdetty kannokkoon etsimään sitä. Valittiin seuraava ura, joka meni vähän pidemmälle mutta päättyi aukkoon sekin. Sateliittikuvista näki, että metsää olisi välissä vain sata metriä mutta niin tiheää ettei kannattaisi pimeässä yrittää. Koilisen suuntaan olisi myös ura, vieden aukealle, mutta mitään selvää määränpäätä ei ollut. Uusi suunnitelma, palataan takaisin paikkaan josta alkuperin ajettu viiva olisi lähtenyt.
Matkan varrella, paikallinen kuljettaja oli pulassa ylämäessä, vaikka takarenkaat oli varustettu ketjuilla. Tarjottiin apua mutta kertoi traktorin olevan jo matkalla. Auto oli betonilastissa, joten painoa saattoi olla jonkin verran.
Saavuttuamme määränpäähän, latasin vanhan reitin Lassen koneelle ja hän lähti etsimään sitä. Huomasin että tulomatkalla käytössä olleen Android tabletin GPS oli seilannut ihan omilla laduillaan ja on selvää, että reitti alkaakin melkein sata metriä luultua aikaisemmin. Metsästä löytyi selkeä pehmeä ura, jota pitkin päästiin halutulle katkoviivatielle. Osa porukasta erkani letkasta ja palasi leiriin viemään Ilkalle varaosia. LA puhelimesta kuultiin pian, että leiriä kohti suuntaavasta letkasta "isokissa" Defender oli ojassa kyljellään, liekö tullut kuskille ohjausvirhe. Reitti nousi aavistuksen mäkeen ja pian edellä olevista autosta alkoi säntäillä miehistöä pihalle. Ensimmäisenä ollut Suzuki oli kyljellään jossain kuopassa. Lasse osui pimeässä niin syvään monttuun, että auto heilahti sen pohjalle kyljelleen, apukuskin puolelle tietenkin.
Samu Hiluxilla koitti ajaa vasemmalta ohi mutta sielläkin oli vastassa monttu. Suzuki vinssattiin lopulta renkailleen, kun ensin oli otettu pari valokuvaa todistusaineistoksi.
Suzuki ehti olla kyljellään niin kauan, että tulpat poistetiin ennen käynnistystä. Startatessa tulpan reistä roiskui öljyä monen metrin korkeuteen viereisen männyn kylkeen. Putsari otettiin irti ja imusarja oli vieläkin täynnä öljyä. Suurimmat määrät imeytettiin rätteihin ja suodatinta koitettiin pestä öljystä.
Lopulta uskallettiin lyödä romut nippuun ja kone tulille. Suzuki tupsutteli vähän öljyistä ja haisevaa pakokaasua mutta toimi kuitenkin. Päästiin vihdoin jatkamaan matkaa. Pian tavoitettiin Kuntola nimisen tiluksen rauniot, jossa aikaisemmin ajettu reitti yhtyi nykyiseen. Siitä eteenpäin päästiin kiimasuon laitaan melko tarkasti kartan viivaa pitkin ja edessä oli jo parempi tie. Karpalosuon kohdalta poikettiin metsään, hakemaan uutta reittiä, josta päästäisiin kiertämään kiimasuo yläkautta. Ajettiin umpimetsää, kunnes tuli liian tiheää eikä lumessa ja pimeässä reittiä löytynyt helposti. Lasse ja Janne kävelivät monta sataa metriä etsien mahdollista ajoreittiä. Jonkinlainen ura kuitenkin pitäisi olla koska Lehtola niminen talo oli aivan suon pohjoispäässä. Karttojen ollessa ajalta ennen toista maailmansotaa, ehtii urat kasvaa umpeen. Päätettiin kellon ollessa jo paljon kääntyä takaisin tutulle tieuralle. Välissä oli sopivasti pieni suo, josta BJ meni tyhjäkäynnillä nipin napin yli, ja Lassen Suzuki jäi vasta aivan lopussa kiinni.
Loppu letka tuli suurimman osan matkaa vinssillä. Ajoivat ehkä liikaa samoihin uriin tai muuten vaan löysivät ne pehmeät kohdat. Vinssit olivat kovilla ja piti jo räikällä avittaa Samua, jonka Hiluxissa virrat alkoi olla vähissä. Lopulta saatiin koko letka tielle ja kierrettiin lenkki Kuparsaaren kautta takaisin leiriin. Mersun murroksen vaihto oli vieläkin kesken ja siinä tarvittiin myös tarkkuusviilaaja Veskua. Jokin kierre murroksen päässä oli huonona mutta se saatiin viilattua kuntoon. Simppa ja Jussi flatbed-Mitsubishi L200:lla olivat myös saapuneet leiriin. Nuotion ympärille oli rakennettu pressuista katosta sateen takia ja muutenkin nuotion ympäristö alkoi olla melkoista liejua. Sulavan lumen alta paljastui paikallisten kalastajien roskaläjiä, joita siivoiltiin pois polttamalla kaikki palava nuotiossa. Romujen seassa oli myös jonkinlainen nahkainen salkun raato, sen sisuksista löytyi Uazin virranjakaja, joka oli aamuksi sulanut klöntiksi kuin joulutina. Salkku taas ei palanut millään, mistä lie asbestista tehty.
