Se on tuo nikotiini mielenkiintoinen huume. Kaikki tuntemani ihmiset esimerkiksi väistää nuotiolla jos savu tulee kohti, mutta nikotiini se saa ihmisen suorastaan nauttimaan savun hengittämisestä ja pitämään sitä jopa coolina. Nikotiini saa myös keksimään mitä kummallisempia tekosyitä; lopetan tän askin jälkeen, en voi lopettaa nyt kun on niin kova stressi töissä, jne. Bullshittiä kaikki.
Kyllä siitä nikotiinista, niinkuin kaikista muistakin riippuvuuksista pääsee irti sitten kun aika on sopiva. Ne asiat vaan täytyy omassa päässä järjestyä silleen, että olet valmis lopettamaan.
Tulipa tuota itsekin käryteltyä jotain yli 20v, jälkimmäiset 10v meni punaista Norttia 2-3 askia päivässä.
Nyt olen ollut 3.5v polttamatta. Kyllästyin työpaikan koko ajan paheneviin riitoihin ja kyräilyyn siitä missä saa polttaa ja kuinka usein saa polttaa ja pitäisikö tupakoivien palkkoja alentaa vai tupakoimattomien palkkoja nostaa, ja kuka on käynyt uinka usein röökillä ja kauan silä siellä menee. Alkoi tuntua järjettömältä tapella ja kuunnella valitusta aiheesta, joka ei kuitenkaan kenellekään mitään hyvää tee, päin vastoin. Samoihin aikoihin innostuin entistä enemmän urheilusta, juoksin ja uin todella paljon, niin eipä sitä kauaa tarvinut miettiä tumppaisiko vai ei. Mitään nikotiinivalmisteita en käyttänyt, koska intohimoni suuntautuivat pelkästään tupakointiin tapana ja rituaalina, eipä se purkalla ohi mene jos tupakkaa tekee mieli. Joko polttaa, tai sitten ei polta.
En sano etten ikinä enää aloittais. Kyllä on vieläkin hetkiä, että tekis mieli laittaa tupakaksi. Ei usein, mutta autotallissa taikka iltaisin joskus olis vaan niin luontevaa pistää nortiksi. Se on varmaa etten aloita niin kauan kuin urheilen ja teen duunia, mutta eipä sitä tiiä jos sitten eläkkeellä heittäytyis röökimummoksi, kun mitäs väliä sillä sitten enää on?! Ajelis reteesti maasturilla rööki huulessa ja luu pokalla.
Röökiäkin sitkeämpi riippuvuus mulla oli kynsien syöminen. Aloitin 2-vuotiaana ja jatkoin ja jatkoin ja jatkoin, vaikka kynnet oli rumat ja veriset ja aiheutti sosiaalisia paineita varsinkin aikuisena. Röökit voi jättää ostamatta, mutta mitäs kun kynnet tulee aina mukana? Viime syksynä vaan totesin, että eiköhän tää ollut tässä, ei maistu enää. Nykyisin käytän ihan intona kynsilakkaa, kun on ekaa kertaa elämässä kynnet. Ihan oikeat kynnet, vaikka ne lyhyenä täytyy töiden ja harrastusten takia pitääkin, niin silti.
Nii että tsemppiä vaan siihen röökin lopettamiseen, niin ja unohda kaikki hemmetin nikotiinihöpöhöpöt. Röökit roskiin ja kohti uusia seikkailuja!