Ja kun kerran sitä innostuu niin loppua ei näy. Pieni ruostekorjaus muuttui hetkessä pieneksi ehostukseksi ja tällä hetkellä mennään jo kohtuullisessa muutosrakentamisessa. Toki paljoa ei tarvitse asiaa miettiä kun rälläkän ottaa käteen ja alkaa leikkaaman ruostetta irti eikä jäljelle jää kuin haju alkuperäisestä rungosta. Siispä pitkään mielessä kummitellut idea perän lyhentämisestä muuttui todellisuudeksi eräs ilta puolenkymmenen voimajuoman jälkeen ja lyhennys oli mallattu. Tällä kertaa leikkaaminen jäi sentään seuraavalle päivälle että oli edes jonkinlainen mahdollisuus saada suoraa leukkausjälkeä..
Tässä tapauksessa lyhennystä tapahtui melkolailla tasan 36cm ja loppusovitus hienosäätölekalla. Vaikka haaveina oli että tarvittavien ruostekorjausten määrä vähentyisi leikkaamalla pahimmat mädät pois välistä, ehkei tämä kuitenkaan ole se paras tapa ole oikaista ruostetöissä.
