Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Porvoon Hilma
Nyt harmittaa ohuelti. Ajelin Hilmalla ja ihan tässä kotinurkilla oli lapsi tulossa sivutieltä reippaahkoa vauhtia polkupyörällä SUOJATIELLE, epäröi tiensivussa ja vetää pysähtyessään pyörän kanssa sellaista pikku kiemuraa niinkuin kaatuisi. Mulla vauhtia 55. Nopea tilannearvio: lapsi tuuppaa pyöränsä kanssa suojatielle hetkenä minä hyvänsä tai kaatuu siihen. No minä jarrutan, hyvin pysähtyy vaikka on lava täynnä pöllejä.
Hidastan ja lapsi pysähtyy, ei kaadu eikä mitään muutakaan. So far so good.
MUTTA.
Takanatuleva autolija on liian lähellä tai nukkuu ja jarruttaa sellaisen väistöhätäpaskajarrutuksen. Ei törmää, mutta varmaan pelästyi ihan sikana koska tilanteen jälkeen seurasi pihaan ja ulos tuli rouva todella hellakoukkuna. Kuskikin ihan hiilenä ja moitti mua käsittämättömästä ajosta. Ja mä vaan koetin välttää ajamasta lapsen päälle.
VITTU. Minä kun en aja suojatielle pyrkivän lapsen päälle, siinä on ihan turha takanatulijoiden kitistä yhtään mitään. Ihme populaatiota. Jotenkin Hilman peräosan täytyy olla kiihottava kun niin moni haluaa ajaa niin lähellä. 
Onneksi ei sattunut mitään, mutta mua harmittaa kun mulle tullaan huutamaan liikennesääntöjen noudattamisesta ! |
Näitä ajokortin postimyynnistä saaneita liikkuu tiellä aivan tarpeeksi. Toissa kesänä omalle kohdalle sattui saman kaltainen tilanne. Taajamassa kärsimätön saksalaisauton kuski roikkui mielestäni turhankin lähellä corollan hanuria. Tahvo ajoi sellaista ohitanko, enkö ohita, runkkaamista. Kauniin päivän kunniaksi tiputin neljän kympin taululla tasaan ja perässä tulija jäi roikkumaan alle hinausliinan mitan päähän. No sitten se penska hyppäsi suojatielle ja minä toppasin nopeuteni takia helposti. Takaa kuului komea vinkaisu, mutta ei kolahtanut. Tämä audisti ei kyllä osoittanut mieltään, kun näki koko tilanteen. Taisi jopa oppia jotain.